Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suunnaton häpeä
28.09.2024 |
Tunnen itseni kuvottavaksi, likaiseksi häpeäpilkuksi. Olen häpeää tuntenut jo lapsesta asti, se on hyvin tuttu tunne, mutta siivotessa löysin vanhan paperin. Se oli lastensuojelusta.
Meidän yksi nuorista, silloin 15 v poika oli aloittanut päihde-elämän. Paperissa kerrottiin muutamasta peräkkäisestä päivästä, kun olin soitellut poliisia paikalle. Poika oli ollut todella agressiivinen ja vetänyt jotakin.
Nyt kun luin noita kertomuksia, huomasin että oli poliisi merkinnyt, että meillä oli likaista ja epäsiistiä.
Tuota lukiessa iski aivan hirveä häpeän tunne ja viha itseäni kohtaan. Ja samalla viha ja suru siitä, että poika aiheutti jatkuvasti sekasortoa ja silloin kun olisin tarvinnut miestäni tuekseni, hän aina oli toisella puolen Suomea. Hän asuu kahdessa eri paikassa.
Vaikka noista ajoista on nyt muutama vuosi kulunut, niin aloin itkemään ja tuntuu kuin eläisin taas sitä hetkeä. Se suunnaton häpeä omasta elämästä ja itsestä vaan vyöryy päälle. Olen niin epäonnistunut. Meidän elämä oli silloin kaaosta, kunnes poika pääsi lopulta sijotukseen. Ei saatu mitään tolkkua hänen elämäänsä ja vaikka rakastan siistiä ja kodikasta kotia, niin välillä iskee lamaannus. En saa aikaiseksi mitään. Mutta kun selviän ja piristyn, haluan taas siivota ja järjestellä paikkoja. En enää ikinä päästä yhtäkään viranomasta meidän kotiimme, en myöskään narkkaria tai juoppoa. Haluan vain elää rauhassa ja turvassa omassa kodissani.
Itse lopetin yli 10v sitten kokonaan alkoholilla läträämisen ja 15v en ole polttanut. Pääsin myös eroon juoposta narsistisesta miehestä, ja tapasin hyvän miehen, jonka kanssa menin naimisiin. Edelleen tuo exä silti kummittelee mielessä ja koen että on pitänyt selvitä vaikeista asioista yksin, vaikka olenkin hyvän miehen saanut.
Inhoan itseäni, enkä pääse siitä tunteesta yli. Siivousintokin latistui kun luin nuo tekstit ja silppusin paperin lopullisesti.
Kommentit (5)
Ole ylpeä siitä millainen olet nyt. Moni ei pystyisi saamaan elämäänsä kasaan niin kuin sinä olet saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos lohdutuksesta. Olen pitkästä aikaa yksin kotona ja en ole pitkään aikaan itkenyt. Olen yrittänyt vain olla positiivinen ja kannustaa poikaa, että pääsisi eroon päihteistä. Nyt on tällä hetkellä kuivilla. En haluaisi vatvoa menneitä, mutta tuon paperin lukeminen sai itkemään. Enkä voi lopettaa itkemistä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos lohdutuksesta. Olen pitkästä aikaa yksin kotona ja en ole pitkään aikaan itkenyt. Olen yrittänyt vain olla positiivinen ja kannustaa poikaa, että pääsisi eroon päihteistä. Nyt on tällä hetkellä kuivilla. En haluaisi vatvoa menneitä, mutta tuon paperin lukeminen sai itkemään. Enkä voi lopettaa itkemistä. Ap
Hyvä että silppusit paperin. Yritä keksiä jotain muuta ajattelemista, jotain josta saat iloa. Kaikkea hyvää sinulle.
Kiitos samoin sinullekin, kaikkea hyvää elämään.
Täytyy vähän oikaista omaa kommenttia. Poika ei ole täysin kuivilla. Hän oli kyllä kolme kuukautta ilman päihteitä, mutta kuten esim nyt, hän ei ole eilisen jälkeen palanut takaisin sijoituspaikkaansa. Tiedän, ettei ole selvinpäin ollut. Toivon että on kuitenkin kunnossa, sillä häneen ei ole saatu yhteyttä koko yönä.
En saanut nukuttua yöllä. Tajusin, että vaikka olemme jo yli vuoden asuneet uudessa kodissa, täällä ei meidän perheessä kukaan käytä päihteitä ja poikakin asuu paremmassa paikassa, niin jonkinlainen turvattomuuden tunne on jäänyt. Jännitän, tuleeko yöllä humalainen nuori oven taakse. En käännytä häntä ikinä pois, vaan saa aina tulla, vaikka olisi humalassa. Kunhan menee kiltisti nukkumaan.
Nämä menneet vuodet ovat jättäneet jälkensä. Yritän myös henkisesti varautua siihen, että jonakin kertana joudun kuulemaan, että poikani on kuollut.
En voi miehelleni puhua. Yritin yöllä saada ahdistusta lievennettyä, laittamalla viestiä miehelle, miten alkoi ahdistaa kun luin vanhan paperin. Hän vain sanoi ettei niitä kannata lukea kun tiedämme mitä niissä on. En sanonut, että itsellä oli jäänyt aikoinaan lukematta juuri se kohta, joka sai nyt aikaan häpeän vyörymään yli. En voi edes kirjoittaa sitä lausetta tähän.
En haluaisi päästää enää ketään sisälle, sillä pelkään, että saan vain kuulla miten hirveän näköistä meillä on. Vaikka siivoan ja järjestelen, tuntuu että se ei riitä, mutta en pysty enkä osaa paremmin. En tunne olevani turvassa edes omassa kodissa, vaikka se kaikki paha onkin jo mennyttä. Aivan kuin kohta taas tapahtuisi jotakin kauheaa. En tiedä miten selviäisin siitä tulevasta romahtamatta täysin.
Myös tietoisuus siitä, että en voi turvautua kehenkään. Vaikka olen naimisissa, olen silti yksin. Kaikki pahat asiat olen kohdannut yksin, vaikka juuri niinä hetkinä olisin tarvinnut miehen rinnalleni. Olen siis yksin. Kannan kaiken häpeän yksin.
Alue: Aihe vapaa
Ei tule uusia eilisiä. Olet tehnyt sen mitä silloin pystyit. Se on nyt mennyttä. Mene vaikka vertaisryhmiin. Esim ACA.