Kaipaan 90-lukua

Tuo on juuri se osa 90-lukua, mitä en yhtään kaipaa.

Salodanger, DJ Alex, Dancemob, Powerplay

Vierailija kirjoitti:

Salodanger, DJ Alex, Dancemob, Powerplay

Tuolloin oli loistavia bändejä mainitsemasi paskan lisäksi. M50

Juu ja tanssittiin teknoa yökerhossa, vaikka oli lama,  työtä oli ja rahat riitti.

Yllättäen minäkin kaipaan 90-lukua, vaikka 80-luku on minulle kaikkein rakkain. 90-luku oli synkkää aikaa, kun oli lama. Mutta aitoa se oli, aivan toista kun nykyisessä maailmassa.

Tämä biisi kuvaa mulle 90-lukua täydellisesti. Videossa näkyy, miten ennen oli liikennettä ja ihmisiä kaduilla. Nykyään vaan muutama tuhti nuori vetelee menemään skuutilla.

Paskaa aikaa. Kasari oli parempi. Parasta aikaa silti varmaan 1960-luku. Lavatansseissa ei ryypätty eikä harrastettu rappiokulttuuria.

Tosi on, että ysärillä piti osata ja jaksaa juhlia eli juoda yöelämässä. Vähemmän stressaavaa aikaa kuitenkin niin selvin päin kun humalassakin. Ei ollut kaikki niin millilleen niin kuin nyt.

Juntein vuosikymmen junttimusiikkeineen, junttikulttuureineen esim. Ryyppäys ja irtoseksi. Tämän päälle historian pahin lama ja maaseudun alasajo. Ei tule ikävä!

En ikävöi.

Olen jälkeenpäin hämmästellyt, miten alkoholikeskeistä se homma oli silloin (täytin 18v 90-luvun loppupuolella). Kun baariin mentiin, niin aina kunnon humalaan asti. Ja me oltiin kuitenkin peruskilttejä ysin oppilaita!

Nykynuoret taitavat olla tämän suhteen fiksumpia.

Ihanaa aikaa. Puolimiljoonaa työtöntä, asuntojen pakkomyyntejä, itsemurhia jne. Ei ihmekään, että minäkin sillä kotiviinillä join itseni känniin.

Vierailija kirjoitti:

Juntein vuosikymmen junttimusiikkeineen, junttikulttuureineen esim. Ryyppäys ja irtoseksi. Tämän päälle historian pahin lama ja maaseudun alasajo. Ei tule ikävä!

Huutonaurua myös kadulla sikailevalle ja ryyppäävälle junttikansalle kun Suomi voitti jääkiekon mm95 :D

Kaupat meni aikaisin kiinni lauantaisin. Täytyi olla joku yökerho johon pääsi.

Oli köyhää aikaa, mutta jotenkin sen otti luonnollisena asiana. Muutin Helsinkiin opiskelemaan aivan hirveään Hoasin murjuun. Olisi tehnyt mieli ostaa jotain muodikkaita vaatteita joita muilla opiskelijoilla oli, mutta ei ollut rahaa. Ennen kuin keksin nostaa opintolainan.

Vaatimatonta ruokaa tuli syötyä. Suurinta herkkua oli ihanat perunapiirakat, joita lähi-Sestossa myytiin. Siellä oli ihan palvelutiskikin, aika monessa kaupassa vielä oli. Nykyään ei ole enää edes Sestoja.

Lohduttavinta oli, kun tapasi samalta paikkakunnalta myös Helsinkiin muuttaneita vanhoja kavereita kotibileissä. Eräissä pikkujouluissa ystävän paita syttyi tuleen. Pitihän kaiken synkkyyden keskellä olla tuikkuja! Yleensä juotiin teräviä lantringin kanssa ja kuunneltiin Red Hod Chili Peppersiä.

Vierailija kirjoitti:

Kaupat meni aikaisin kiinni lauantaisin. Täytyi olla joku yökerho johon pääsi.

Puuhapussi piti ostaa ennen klo 18 lauantaisin.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa aikaa. Puolimiljoonaa työtöntä, asuntojen pakkomyyntejä, itsemurhia jne. Ei ihmekään, että minäkin sillä kotiviinillä join itseni känniin.

Kotiviiniä ja Spritea. Nam!

Kommunismi kaatui, eikä hetkeen kukaan kaivannut Karl Marxia. Oli toivoa ja iloa.

90-luvun alku ja loppu ovat kuin kaksi eri maailmaa. Alkupuolella lama, työttömyys, pankkikriisi. Loppupuolella Nokia ja matkapuhelinbuumi oli kääntänyt Suomen maailmanluokan menestyjäksi. Oltiin liitytty EU:hun. Rahaa riitti. Ainoa pikkuhuoli oli tulossa oleva Y2K ja Venäjän vanhat ydinvoimaloiden järjestelmät jännittivät. Kunnes ilmeni, että ne olivat niin vanhoja, etteivät mihinkään vuosituhannen vaihtumisiin osanneet reagoida.

Minäkin. Mallit olivat kauniita, ihmiset olivat hoikkia, hehtaaripeput piilotettiin, kaikki olivat vielä aktiivisia vaikka netti keksittiinkin, jopa kännykät olivat lapsenkengissä, elämä oli sosiaalisempaa ja harrastettiin vaikka mitä. Älyä ja koulutusta ja työntekoa arvostettiin.