Raskaus- ja synnytyspelko estää minua hankkimasta lapsia
Hei!
Ajattelin kirjoittaa tänne josko saisin eri näkökulmia tai vertaistukea.
Olen siis 31-vuotias nainen. Olen aina ajatellut etten halua lapsia, ja suurimpana syynä on pelkoni raskautta ja synnytystä kohtaan. Nyt olen siinä vaiheessa, että tuo pelkoni on alkanut ahdistaa ja harmittaa, ja haluaisin ehkä edes yhden lapsen.
Kuitenkaan en oikein pysty edes ajatella asiaa kun nuo pelot alkaa ottaa valtaa ja näen kaikki kauhukuvat vain.
Kertokaa pliis kokemuksia, vinkkejä yms yms.
Kommentit (3)
Suosittelen katsomaan esim synnytysvideoita ja kuuntelemaan podcasteja! Esim spotifysta hei baby jakso special vivianin synnytyskertomus oli tosi ihana kuunnella ja youtubesta esim mandimain ensimmäinen synnytys. Minulla auttanut paljon pelkoon synnytystä kohtaa (mulla ei ole lapsia mutta aloitetaan yrittämään nyt)
En ite suosittele katsomaan mitään hirveitä synnytyskokemuksia ja lietsoa pelkoa sillä vaan keskittyä positiivisiin kokemuksiin. Tuosta podcast jaksosta seuraava oli vähän pelottavampi, mutta lopputulos oli kuitenkin terveenä syntynyt lapsi!
Tietenkään synnytystä ei voi ennustaa mutta jos arvioidaan että lapsi on liian iso niin varataan aika useinkin suoraan sektioon. Moni on kuvaillut sektiota ihanaksi ja helpoksi tavaksi saada lapsi. Alatiesynnytyksessäkin voi tulla tilanne että joudutaan hätäsektioon ja itse kyllä toivon että saisin alatiesynnytyksen ja ainoostaan jos lapsi arvioidaan iso kokoiseksi niin sitten sektioon koska hätäsektio kuulostaa edelleen omaan korvaan pelottavalta ja en halua väkisin yrittää alatiesynnytystä 😅
Jos kivut pelottaa niin mitä nyt on kuunnellut muiden kokemuksia niin monella on ollut niin lievät kivut etteivät ole tajunneet että synnytys on jo alkanut ja sairaalaan mennessä onkin ollut jo 7-9cm auki (10cm niin alkaa ponnistus) eli moni luulee että ne on aivan hirveet kivut mutta sit ei ole ollutkaan sellaset kun ajatteli. Ja sitkun kivut on liikaa ja on saanut siihen lääkkeen niin ei ole tuntenut mitään kipua!
Neuvolassa pääsee myös juttelemaan pelosta ja myöhemmin myös synnytysairaalan poliklinikkaan! Jos kivut tai repeäminen yms pelottaa liikaa niin voi vaatia sektion!
Täällä toinen pelkuri, 10 vuotta oon asiaa pähkäillyt vaikka miten päin, eikä pelko helpota. Toki tilanteeseen liittyy myös muu ahdistuneisuus ja paniikkihäiriö, mutta ihan hirveää, että lapsen saaminen jää pelon takia mahdottomaksi..
Moi! Tästä ei ehkä ole apua, mutta ehkä jonkinlaista vertais tukea. Nykyisen kumppanin kanssa tuli lapset puheeksi et ehkä sitten joskus. Itselläni ei ole koskaan ollut intoa äidiksi ja en ole itseäni nähnyt kovinkaan lapsi rakkaana ihmisenä. Vauvoja en ole pidellyt sylissä, vaan kohteliaasti kieltäytynyt. Töissä kävi olemaan vaikeaa ja halu kasvoi suureksi päästä vähäksi aikaa hengähtämään. Puolisoa alkoi polttelemaan vauvakuume. Itseäni pelotti ja ahdisti ehkäisyn pois jättäminen. Aika kului ja kului, eikä plussan plussaa kuulunut kahteen vuoteen. Pelotti aloittaa kunnallisella puolella jopa lapsettomuushoidot, välillä mietin miksi mennä kun en tiedä haluanko olla äiti. Jos jossain huutaa ja itkee vauva / lapsi, se ärsyttää ja toivon et vois olla vaan hiljaa. Mielessäni mietin et pitäis nuokin kakarat suunsa kiinni. Julmaa..
Nyt kuitenkin kävi niin että tähdet ja kuu oli paikoillaan ja sain yllätys plussan. Oman tilanteeni vuoksi meille ei ole annettu paljoakaan biologiseen lapseen toivoa. Viimeiset puoli vuotta olenkin uskotellut itselleni ettei minusta tule koskaan äitiä ja jäämme lapsettomaksi. Jonkinlainen voiton tuuletus sisälläni. Joten oli valtava shokki tehdä positiivinen raskaustesti täysin luonnolliseen kiertoon. Tänään päiviä takana 6+5 ja tuntemuksia on ollut laidasta laitaan. Ensimmäisen pahoinvoinnin yhteydessä ilmoitin puolisolleni haluavani abortin, minähän en kärsi viikko tolkulla pahoinvointia ja kuvotusta. Aborttia ei ole vielä tehty. Pahoinvointiin sain reseptin ja pahoinvointi rannekkeet ovat olleet koko aika käytössä. Silloin kun ei ole huonovointisuutta niin tuntuu ettei olisikaan raskaana ja elämä hymyilee. Kun tulee kunnon romahdus tulee kaikki negatiiiviset ajatukset mukaan. Itse pelkään pahoinvointia ja oksentamista yli kaiken, en krapulassakaan suostu oksentamaan, joten raskaus ei tee poikkeusta.
Synnytykseen asti en edes uskalla ajatella, sielä varmasti pelkään kipua ja erilaisia tuntemuksia. Mikä pahinta mua, kuvottaa valtavasti raskaus vatsat. Onneksi on olemassa pelkopoli ja sielä kait voi näistä asioista keskustella! Isäni yritti asiasta keskustella ja mun oli vaan pakko ilmoittaa että elä puhu mitään synnytyksestä et mua käy vaan kahta enemmän kuvottamaan et en halua sinne asti miettiä. Keisaria en halua, en halua leikkaus arpea. Pelkään jos repeän, töissä naiset ovat puhuneet omista raskauksistaan ja joku oli perseeseen asti revennyt. Ei anna mitään mukavaa vaikutusta.
Tällä hetkellä kuitenkin raskaana ja ensi viikolla ensimmäinen neuvola. Äitiyttä en odota suurella riemulla viellä, mutta kaipa siihen rooliin kasvaa. Toiveena on toki useampi napero, mutta jos pahoinvointi on tätä mitä se nyt on niin en tiedä kykenenkö toiseen. Eikä tiedetä miten raskaus ja synnytys etenee, jos se onkin aivan katastrofi.
Voimia ja tsemppiä, kannattaa varmasti ryhtyä toimiin ettet kadu jälkikäteen miksei tullut silloin nuorempana kun oli vielä mahdollista. Jos epäilet niin kannattaa käydä ainankin hedelmällisyys katsauksessa. Itselleni oli shokki äärimmäisen matala AMH-arvo joka on toiminut hidasteena. Ikää minulla on jo 32 ja esikoinen kyseessä.