Hyveelliset ihmiset. Onko niitä?

Täällä yksi.

MIetin tässä juuri että olenko vai enkö ole? 

On ollut sellaista yritystä muutaman vuoden. Penskana tuli mentyä siitä mistä aita on matalin ja tehtyä harmittomia pikku källejä, matkustella pummilla ja sen sellaista. 

Sitten aikuisena ajattelin että en kehtaa jäädä kiinni, ja källit ja pummimiset loppui. 

Vasta keski-ikäisenä tuli sellainen ajatus että pitäisi olla parempi. Rupesin tykkäämään vanhoillis-raamatullisesta sanasta "kilvoitella" vaikken raamtullinen tai kirkollinen olekaan. Mietin oikeasti tekemisiäni, myös yhteiskunnan, luonnon ja muiden ihmisten kannalta. Mutta samoihin aikohin olen saanut velat maksettua ja elän oikeastaan leveämmin kuin aikaisemmin, joten oikeastaan kuilu minun ja köyhien välillä on kasvanut, samoin kulutan (ja saastutan) enemmän kuin ennen. Niin että olen ehkä vain muuttunut ajatuksiltani  hyveellisemmäksi, mutta en teoiltani paremmaksi.  Ehkä mitään kehitystä ei ole oikeasti tapahtunut, en tiedä. Toisaalta, olisi hölmöä olla yrittämättä. 

Olen samaan aikaan muuttunut muita kohtaan suvaitsevammaksi ja ymmärtäväisemmäksi. Tajuan nyt että umpimielinen ja tervehtimätön työtoveri on ehkä liveästi kirjolla, muuten hyvä tyyppi. Tai että aamuisin viinalta haiseva työtoveri on yksinäinen ja surullinen perheen lähdettyä, tai että eri poliittiset suuntaukset pyrkivät kuitenkin enimmäkseen samaa hyvää päämäärää kohti. JOpa ne jotka haluavat hajoittaa. En halua kannattaa mitään vihapolitiikkaa - mutta ymmärrän sen kannattajia paremmin.  Tämä ei varmaankaan ole sitä että olisin parempi ihminen. Se on luultavasti vain iän tuomaa ymmärrystä.  

Hahhahhaa! Ei sellasii oo!

Kyllä on joitakin vielä. Jokaisella epävarmuuspuolia, mutta osa tasaisemmalla maalla. Ellei ole huono kausi, että jokin meni pieleen tai joku heikensi.

On heitä. Mutta he eivät yleensä ole niitä, jotka itseään hyveellisiksi tituleeraavat.

Aina voi valita yrittääkö tulla paremmaksi ihmiseksi. täydellisiä ihmisiä ei taida olla kuin ne omasta mielestään täydellisiä olevat.