Paljonko perheellinen ihminen voi kohtuudella harrastaa?

Pari vuotta sitten kävin puolisoni kanssa parin illan lavatanssikurssilla. Ajatus oli saada siitä kiva yhteinen harrastus. No puoliso innostui hommasta itseäni enemmän ja oppikin nopeammin. On nykyään loistava tanssija.

Nyt hänellä on neljä tanssituntia viikossa eli harrastaa neljänä iltana. Lisäksi satunnaisesti treenaa jonkun kanssa jotain lajia kahdestaan ja on viikonloppukursseja ja tokihan joka viikko jossakin on myös tanssit joissa käy. Viikottainen harrastuksissa vietetty aika vaihtelee sellaisen 6-18 tunnin välillä. 

En aina voi lähteä lavoille mukaan koska se vaatisi lapsenvahdin palkkaamista ja en aina jaksaisikaan. Minä kun tanssin lähinnä yhtä lajia ja hän sitten nykyään jo ihan kaikkia niin on lattialla koko ajan. Alkoholiakaan en juo niin vähän siellä meinaa olla tylsää. Siinä missä puoliso siis käy lavoilla viikottain, itse jaksan ehkä kerran parissa kuukaudessa.

Tykkään kun puolisolla on liikuntaharrastus. Se on hyväksi. Mutta mietin kuinka paljon perheellisen ihmisen on kohtuullista käyttää vapaa-aikaansa omiin harrastuksiin? Se kun ei ole enää parisuhdeaikaakaan vaan suoraan pois minulta ja lapsilta. Asiasta on puhuttu, mutta puolisolle tanssi ja tanssikaverit on tärkeitä ja ei halua menojaan vähentääkään. Minä mietin sitten onko sitä kohtuullista edes toivoa?

Itse olen luottamustoimessa joka vie viikossa pari tuntia ja satunnaisesti sitten ehkä kerran kuussa kokonaisen päivän tai joskus jopa kaksi niin että olen yönkin yli poissa kotoa. Eli ei siitä ole kyse ettenkö minäkin saisi itseäni toteuttaa. Saisin varmaan enemmänkin, mutta sitten sitä yhteistä aikaa ja aikaa lapsille olisi vielä vähemmän.