Lue keskustelun säännöt.
Hoitajilla ei asiaa lääkärien pöytään
27.09.2024 |
Hesarissa konkarihoitaja nosti esille tämän epäkohdan kun oli tehnyt rikkeistä suurimman ja istunut kirurgin, joka perehdytti häntä sairaalaan, kanssa samaan pöytään. Oli kuulemma kirurgi niin kiusaantunut.
Olisiko aika uudistautua siellä hoitoalalla pikku hiljaa ja luopua kaikenlaisista vanhentuneista rönsyistä? Ei ole varaa menettää tuottavuutta tällaisella pelleilyllä, lääkärien ja hoitajien vuorovaikutus varmasti edesauttaisi uusien ideoiden kehittymiseen, miten parantaa prosesseja ja työntekoa.
Kommentit (381)
13 sivua siitä miten epäkohteliaat lääkärit haluavat puhua vain omissa pöydissään potilaista, politiikasta ja ilmiöistä latinaksi. Missä tällaiset lääkärit työskentelevät? 1700-luvulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan tässä uudessa kirjassa kiinnitetty huomiota siihen, että tutkitusti hoitajien työtyytymättömyyteen vaikuttavat suuresti työyhteisön ilmapiiri, esihenkilö-alaissuhde ja kyvyttömyys vaikuttaa omiin työvuoroihin.
Ilmapiiri on Tehyläisten ja Superin hoitajien keskinäisen yhteisön ilmapiiri, esihenkilö on Tehyläinen osastonhoitaja ja tämä myös sanelee vuorolistat.
Ei tarvitse syytellä lääkäreitä, potilaita tai omaisia tässä asiassa. Millariikka ei ainakaan ole koskaan maininnut tätä ongelmaa ja sen syytä.
Vierailija kirjoitti:
13 sivua siitä miten epäkohteliaat lääkärit haluavat puhua vain omissa pöydissään potilaista, politiikasta ja ilmiöistä latinaksi. Missä tällaiset lääkärit työskentelevät? 1700-luvulla?
Ikiaikainen kysymys, joka ei riipu vuosisadasta. On aivan tavanomaista haluta olla oman koulutus- ja älykkyystasonsa mukaisten ihmisten parissa, jos voi seuransa valita.
Koulussa opettajat ja ohjaajat istuvat sujuvasti samassa kahvipöydässä.
Jos itselleni sattuisi niin että joku aiemmin tapaamani uusi työntekijä tulisi samaan pöytään niin tuntuisi pahalta olla tyly tai vaivaantunut. Mutta ehkä en ole vain oppinut tavoille kun en ole lääkäri. Tarkkaahan se tottakai on. Kun itse aloitin nuorena työelämässä niin ihmiset äyski ja huomautteli pikkuasioista, eihän sitä kaikkea tiennyt eikä osannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ymmärrän sen että ihmiset haluavat syödä omien työkaverien kanssa mutta jos joskus sattuu julkisessa ruokalassa vahingossa poikkeustilanne, johtuen toisen kokemattomuudesta, niin pitäisihän edes sen yhden kerran olla joustoa. Eikai se voi olla maailmanloppu.
Höpö höpö. On laitonta ja ihmisoikeusrikkomus hierarkioida ihmisiä _minkään_ mukaan työpaikkaruokalassa! Jeesus sentään! Tämä on Suomi vuonna 2024! Ei uskoisi!
Kerropa mikä laki ja mikä rikkomus. Et kerro. Koska et pysty. Ei ole sellaista lakia.
Vierailija kirjoitti:
Suokaa anteeksi, mutta yleistäen hoitajien pöydässä kaakatetaan lasten asioista, lemmikeistä ja parisuhdeongelmista. Lääkäreiden pöydässä jutellaan neutraaleista asioista, kuten politiikasta, ilmiöistä ja teatterista. Onhan niitä, jotka ensialkuun yrittävät kuroa tätä sivistysluokan eroa umpeen, mutta melko nopeaa hekin palaavat oman ammattikuntansa pöytiin. Niin kiusallista, kun ei ole yhteistä puhuttavaa, tai ei ainakaan puhuta samalla aaltopituudella.
Terveisin se kaikista pahnanpohjimmaisin, eli laitoshuoltaja. Meidän pöydässä (tai noh, sivupöydällä/tiskillä...) ei puhuta edes suomea.
Kyllä se uuvuttaa kun ihmiset jauhaa liikaa omia henkilökohtaisia tyhjänpäiväisiä asioita työpaikoilla. Tutulla porukalla voi mennä liiallisuuksiin. Kaikki eivät tykkää. Olisi mielekkäämpää keskustella ajankohtaisista asioista. Eikä niidenkään tarvitse olla välittämättä mitään syvällisiä keskusteluja edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tässä uudessa kirjassa kiinnitetty huomiota siihen, että tutkitusti hoitajien työtyytymättömyyteen vaikuttavat suuresti työyhteisön ilmapiiri, esihenkilö-alaissuhde ja kyvyttömyys vaikuttaa omiin työvuoroihin.
Ilmapiiri on Tehyläisten ja Superin hoitajien keskinäisen yhteisön ilmapiiri, esihenkilö on Tehyläinen osastonhoitaja ja tämä myös sanelee vuorolistat.
Ei tarvitse syytellä lääkäreitä, potilaita tai omaisia tässä asiassa. Millariikka ei ainakaan ole koskaan maininnut tätä ongelmaa ja sen syytä.
Höpöhöpö, työvuoroautonomia on ollut käytössä jo vuosikymmeniä. Kukaan ei sanele työvuoroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tässä uudessa kirjassa kiinnitetty huomiota siihen, että tutkitusti hoitajien työtyytymättömyyteen vaikuttavat suuresti työyhteisön ilmapiiri, esihenkilö-alaissuhde ja kyvyttömyys vaikuttaa omiin työvuoroihin.
Ilmapiiri on Tehyläisten ja Superin hoitajien keskinäisen yhteisön ilmapiiri, esihenkilö on Tehyläinen osastonhoitaja ja tämä myös sanelee vuorolistat.
Ei tarvitse syytellä lääkäreitä, potilaita tai omaisia tässä asiassa. Millariikka ei ainakaan ole koskaan maininnut tätä ongelmaa ja sen syytä.
Höpöhöpö, työvuoroautonomia on ollut käytössä jo vuosikymmeniä. Kukaan ei sanele työvuoroja.
Meillä siirryttiin koko hva:lla keskitettyyn työvuorosuunnitteluun. Kolme toivetta voi laittaa ja siinäpä se. Eli kyllä vuorot sanellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ymmärrän sen että ihmiset haluavat syödä omien työkaverien kanssa mutta jos joskus sattuu julkisessa ruokalassa vahingossa poikkeustilanne, johtuen toisen kokemattomuudesta, niin pitäisihän edes sen yhden kerran olla joustoa. Eikai se voi olla maailmanloppu.
Kenelle se tässä tapauksessa oli maailmanloppu? Lääkärille? Tuskinpa vain.
Jos haluaa syödä julkisessa ruokalassa niin siinä on sellainen riski että joku saattaa joskus istua väärään pöytään.
Odotan että tämä kirja ilmestyy muutaman päivän päästä e kirjana. Varmasti hyvä luettava kaikille hoitoalan työntekijöille, hoiva-avustajasta ylilääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hierarkia näkyy valitettavasti muutenkin kun istumajärjestyksessä. Toki hyviäkin paikkoja on paljon ja uusi sukupolvi luo toivoa paremmasta, mutta sairaalamaailma on tietyllä tapaa hyvinkin sairas ja vanhakantainen. Monella pomolla on noussut hattuun, hyviäkin työntekijöitä halutaan jostain syystä vain kyykyttää ja osoittaa heille paikkansa. Kysellään mitä tehtäviä haluaisit erityisesti tehdä ja missä olet hyvä, sitten pakotetaan tekemään juuri päinvastaista ja sitä mistä et pidä. Ihmisten kykyjä ei hyödynnetä.
Jotkut erityisesti vanhemmat lääkärit kiukuttelevat näkyvästi tai salassa nuoremmille tai uusille työntekijöille, kävellään käytävällä vastaantullessa seiniä pitkin kuin ei huomattaisikaan ettei vaan tarvitse moikata, omista mokista syytetään uutta/ nuorta/naista yms. Jos syytökset ei mene läpi niin viime kädessä syy on tietokoneen. Paiskotaan ovia hoitajan naaman edestä, viskotaan papereita, istutetaan potilaita odottamassa yms. Ja kukaan ei puutu.
Huomasin tämän saman kun opiskeluaikoinani tein laitoshuoltajan töitä. Minulla ei ollut asiaa kahvihuoneeseen hoitajien kanssa. Hoitajat yrittivät pompotella minkä kerkesivät ja aina valittamassa esimiehelleni asioista, joista heille oli moneen kertaan sanottu ettei kuulu sopimukseen. Selvästi nauttivat siitä, että saivat olla ylempänä jotakin siellä työskentelevää. Todella tympeää.
Menin sitten opiskelemaan opettajaksi ja ai kauheeta kun kerran erehdyin opiskelijana istumaan opettajien kanssa samaan pöytään koulun ruokalassa. Tunnelma oli äkkiä hyvin jäätävä ja istuivat tuppisuina hiljaa koko ajan.
Nykyään pidän huolen että olen työssä sellaisessa koulussa, jossa kaikki koulussa työssä olevat ovat samalla viivalla. Opettajat, rehtori, ohjaajat, jne. Kaikki samassa pöydässä ja kahvikin kuuluu kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämä aihe ole käsitelty. Jos elämä on kiinni jostakin ruokapöydän istumajärjestyksestä niin ei mene vahvasti. Sairaalassa on ihan loogista että lääkärit istuu keskenään koska jutut todennäköisesti liikkuu heidän työssään. Samoin hoitajien kanssa. Tuskin siinä missään aktiivisesta dissaamisesta on kyse, vaan on luontevaa istua niiden seurassa joiden kanssa tekee töitä tai jakaa ammatillisen tietämyksen. Enemmän minä pidän ongelmana hoitajien keskinäistä nokittelua kuin tätä.
Mutta eikös tauolla ole tarkoitus irtautua työstä ja saada taukoa siitä? En ainakaan itse välitä työasioista jankkaamisesta tauoillakin.
Vierailija kirjoitti:
Itse tein pitkän uran HUS:illa ja siellä on todella tiukka hierarkinen järjestelmä. Lääkärit on lääkärien pöydässä ja hoitajat hoitajien.
Kerran tätä jo vuosia ihmeteltyämme, päätimme istua lähinpään vapaaseen pöytään ruokalassa (ruokala avoinna myös asiakkaille). Niin viereemme tuli n. keski-ikäinen nais lääkäri ja kehotti menemään toiseen pöytää syömään, koska hänelle oli tulossa lounas seuraa ja näköjään vain se lääkärien pöytä kelpasi. LoL.
Se on sairasta tiedän, mutta oikeasti täysin totta. Tästä samasta syystä hoitajat eivät (saa) kyseenalaista(a) lääkärien määräyksiä, oli ne kuinka tyhmiä ja vääriä tahansa.
Aika sairasta touhua. Jos meidän työpaikalla tulisi joku tärkeilevä johtaja sanomaan työporukalleni, että väistykää, oma seurue tulossa tilalle, niin varmaan menisi riitelyksi, että kuka luulet olevasi. Eikä kukaan johtaja meidän työpaikalla ikinä tekisi moista, vaan etsisi itse toisen paikan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
13 sivua siitä miten epäkohteliaat lääkärit haluavat puhua vain omissa pöydissään potilaista, politiikasta ja ilmiöistä latinaksi. Missä tällaiset lääkärit työskentelevät? 1700-luvulla?
Ikiaikainen kysymys, joka ei riipu vuosisadasta. On aivan tavanomaista haluta olla oman koulutus- ja älykkyystasonsa mukaisten ihmisten parissa, jos voi seuransa valita.
Joku hoitaja voisi valaista, onko kyse siitä, että siellä on virallisesti vai epävirallisesti omat pöydät hoitajille sekä lääkäreille, vai että ollaan omassa työporukassa?
Vierailija kirjoitti:
Jos itselleni sattuisi niin että joku aiemmin tapaamani uusi työntekijä tulisi samaan pöytään niin tuntuisi pahalta olla tyly tai vaivaantunut. Mutta ehkä en ole vain oppinut tavoille kun en ole lääkäri. Tarkkaahan se tottakai on. Kun itse aloitin nuorena työelämässä niin ihmiset äyski ja huomautteli pikkuasioista, eihän sitä kaikkea tiennyt eikä osannut.
Minut passitettiin tarkoituksella heti ensimmäisenä työpäivänä vastavalmistuneena rivikoodarina istumaan liiketoimintajohtajien kanssa samaan lounaspöytään kun hyvä tutustua totesi esimies. Jotenkin niin hassu asetelma, että joku tuntee itsensä kiusaantuneeksi kun joutuu istumaan eri ammattikunnan työntekijän kanssa samassa ruokapöydässä. Vain suomalaisissa sairaaloissa.
Ihan julkisesti pitäisi alkaa nolaamaan tällaisissa työpaikoissa suuren yleisön edessä lääkäri lääkäriltä tällainen porukka. Häpäiseminen toimii. Ja toimittajia paikalle kun rouva isorouva tai herra isoherra ahdistuu alamaisista.
Vaihda työpaikkaa. En mä laitoshuoltajana ole mikään pahnanpohjimmainen, vaan tukipalvelutyöntekijä. En edes osastonhoitajan alainen. Mun nyppimiseni olisi ihan yhtä älykästä kuin osastolla vierailevan sähkömiehen, potilaskuljettajan tai lähetin ylenkatsominen. Omat työnsä jokaisella.