Miten jotkut suurperheen äidit pystyy yhdistämään uran ja perheen?

En tiedä. Äitini on erikoislääkäri ja yrittäjä ja meitä lapsia on neljä. Lääkikseen hän meni vasta kun ekat kolme oli syntyneet. En ole koskaan mieltänyt äitiäni miksikään supersuorittajaksi, mutta kieltämättä olen jälkeenpäin ihmetellyt että miten toi kaikki onnistui. Sen kyllä muistan että kun olin lapsi niin kummallakaan vanhemmalla ei ollut meille kauheasti aikaa, että ehkä se vastaus on osittain siinä. 

Samaa minäkin ihmettelen.

Täytyy olla sellaisilla varmasti kumppanina siisti ja järjestelmällinen ihminen. Sekä varmasti lapset rauhallisia ja helposti oppivia.

En tiedä, mutta olen kuullut huhuja viiden lapsen äidistä, jolla oli pitkät työpäivät ja joka teki väitöskirjaa.

Pienet lapset hoitavat isompia. Lisäksi lapsille pidetään tiukka kuri, eli ei jäädä jankkaamaan puoleksi tunniksi jostain pikkuasiasta, vaan jos lapsi ei tottele niin rangaistaan tai muuten pakotetaan heti paikalla.

Toiset vaan on ahkerampia ja aikaansaavempia ihmisiä kuin toiset. Ei ihmiset ole kaikki sanasta muotista.

Minulla oli jo 60-luvulla naapurissa kavereita perheestä, jossa äiti oli kansakoulun opettaja ja ihana sellainen ja mies oli psykologi. Viisi lasta saivat ja lapsista tuli koulutettuja työssäkäyviä rehtejä kansalaisia. Siellä isommat lapset pitivät kuria pienemmille. Kaikki lapset todella kivoja eikä siihen aikaan ollutkaan kirjainlapsia. He oppivat heti pienestä jakamaan omastaan ja tulemaan kaikkien kanssa toimeen. Vanhemmat eivät olleet väsyneitä eivätkä stressaantuneita. 

 

Silloin ketään ei kuskattu maksullisiin harrastuksiin. Kun astui kotitalosta ulos, harrastukset olivat siinä heti käsillä. Omakotialueella oli helppo saada kasaan pesäpallo-, polttopallo ja vaikka futisporukka. Senkus meni kentälle niin sinne ilmestyi muitakin. Elämä oli hyvin yksinkertaista. Aina isommat lapset hieman katsoivat pienempien perään ja etteivät karkaa, ei tarvinnut olla omasta perheestä nuo vahdit.

Lapsia voi hoitaa niin monella lailla. Esimerkiksi harrastuskyydityksistä luopuminen säästää todella paljon vanhempien aikaa.

Meillä panostetaan iltaisin yhteiseen aikaan ja lepäämiseen. Syödään yhdessä illallinen jne. Ei aleta stressaaviin harrastusrumbiin mitkä uuvuttaa lapset ja vanhemmat. Koulu ja työ vie sen verran mehuja että iltaisin rauhoitutaan yhdessä ja kun jaksetaan nähdään kavereita. Lapset 5 kpl hyvätapaisia ja fiksuja, vanhemmat asiantuntijatyössä.

Mulla oli 4 lasta, ura, työmatkoja ympäri maailmaa ja miehellä myös. Opiskelin 3. lapsen ollessa 1-3v. 

Eipä sitä miettinyt ja pähkäillyt, elettiin vaan. Lapset kasvatettiin kurilla ja esimerkillä omatoimisiksi ja avuliaiksi. 

Monet vanhemmat suorittaa vanhemmuutta pakottamalla lapsen harrastuksiin mihin lapsella ei ole voimia. Lapsilta ja nuorilta kun kysytään, eniten he kaipaavat rauhallista yhdessäoloa perheen kanssa. Ilman suorittamista.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen: Lapsen ei tarvitse harrastaa mitään eikä olla aina reipas. 

Hänen mukaansa lapsen ei tarvitse harrastaa mitään ollakseen jotenkin pärjäävä.

Lastenpsykiatri ja perheterapeutti Janna Rantalan mukaan harrastukset eivät ole välttämättömiä eikä sellaisia tarvitse väkisin keksiä lapselle.

Yleensä ihmiset tarkoittavat harrastuksella ohjattua toimintoa, kerhoa tai treenaavaa toimintaa. Lapsethan voivat harrastaa kaikenlaista ilman, että ajatellaan, että se on harrastus. 

Hänen mukaansa lapsesta kuitenkin huomaa, jos harrastuksia alkaa olla liikaa.

- Lapsi on väsynyt, ehkä itkuinen, haluton ja valitteleva. On tavallista, että lapset kokevat uupumuksen sairauden oireina kuten päänsärkynä tai vatsakipuina. Jotkut lapset voivat olla jotenkin hälytystilassa, niin kuin aikuinenkin, koko ajan ylikierroksilla. Levottomuuskin voi olla oire, että on liian väsynyt.

Aktiivisesti auttavat isovnhemmat.

Jostain se on aina pois vaikka mitä sanotaan. Lisäksi tukiverkot auttavat sekä palkattu ulkopuolinen apu. Kenelläkään ei ole supervoimia. 

Meillä on useampia lapsia ja minulla kaksi melko haastavaa tutkintoa ja vaativa työ. Mies jäi koti-isäksi kun lapset olivat pieniä.

Vaatimustaso on nykyään noussut niin huimaksi, että mikään ei riitä.

Mutta itsekin ihmettelen näitä tehomimmejä. Mulla ei vaan ole niin paljon energiaa. Rauhassa lueskelu on niin paljon mukavampaa.

Ennen lapset jätettiin kasvattamaan itseään ja toisiaan, nykyään tuosta meiningistä tulisi lasu. Joillakin on myös isovanhemmat, jotka tekevät paljon, saattavat asua nurkissakin. Joillakin perheillä on kaksi vaativaa uraa ja vaativat työajat, silloin esimerkiksi au-pairista tai muusta, maksetusta lastenhoitajasta voi järjestyä paljon apua. Joissakin perheissä ollaan vain tosi tehokkaita ja eletään minuuttiaikataululla, isäkään ei sluibaa ja vapaamatkusta. Tällaisia tullut nähtyä.

Toiset on myös yksinkertaisesti älykkäämpiä kuin toiset. Menee vähemmän energiaa asioiden sisäistämiseen, jos ÄO on vaikka 150 vs 100, jolloin kaikki muukin sujuu helpommin. 

Ei suurperheen äidit käy töissä. Miksi kävisi kun saa lapsilisiä ja vanhempain rahaa reilusti enemmän mitä saisi palkkaa ja kun joka lapsella on eri isä jotka on kaikki jätetty lapsen teon jälkeen elaritulojen takia. Tunnen itse pari suurperheen äitiä jossa joka lapsella on eri isä ja vaikka viimeisen kanssa seurustelisikin niin virallisesti on erottu sosiaalitukien yh korotusten takia. Kaikki nämä eri isät ovat työttömiä ilman aikomustakaan työllistyä kun tulot siinä vaiheessa menisi ulosottoon ja elareihin. Lapset ovat niin hyvin suurelle isalle äudeistävain keino lypsää ex miehen varallisuus

Meillä on suuri perhe. Työni on kiireistä ja paljon aikaa vievää, miehellä työ vie aikaa vähemmän. Tukiverkkoja ei ole, ja lapset ovat aina harrastaneet harrastuksia, jotka vaativat kuskausta monta kertaa viikossa jokaisella.

Sanoisin, että tärkeimmät asiat työn ja perheen yhdistämiseen ovat seuraavat: Ensinnäkin pitää olla aikaansaava, jos on luonteeltaan sellainen, että asiat tapahtuvat hitaasti, eikä oikein saa mitään aikaiseksi, kaaosta on varmasti. Pitää osata organisoida ja olla nopea tekemään asioita. 

Molempien vanhempien pitää ymmärtää, että perhe on yhteinen yritys, eikä siinä voi sooloilla. Ei siis voi olla niin, että toisella tai vaikka molemmilla aikuisilla on menoja ja harrastuksia jatkuvasti, joista ei voi yhtään joustaa. Tai että hommat on jotenkin jaettu viivottimella puoliksi, eikä periksi anneta. Se tekee, joka ehtii ja jaksaa. Ja useimmiten yhdessä.  Tähän liittyy myös se, että pitää olla perhe-ja kotiorientoitunut. Että jaksaa hoitaa ne suuret määrät kotitöitä, kysellä lasten läksyt, kuljettaa harrastuksiin jne. sillä sitä se suurperheen elämä enimmäkseen on, siinä joutuu  laittamaan lapset etusijalle, kun aika on rajallista. 

Mitä ap tarkoittaa suurperheellä: 3, 5 vai 10 lasta?

Vierailija kirjoitti:

Että jaksaa hoitaa ne suuret määrät kotitöitä, kysellä lasten läksyt, kuljettaa harrastuksiin jne. sillä sitä se suurperheen elämä enimmäkseen on, siinä joutuu  laittamaan lapset etusijalle, kun aika on rajallista. 

Suurin osa kotitöistä on delegoitavissa lapsille. Pyykkäys, tiskaus, imurointi ym.

Läksyjen kysely ei ole välttämätöntä läheskään aina.

Lapsia ei tarvitse kuljettaa harrastuksiin, kunhan edellyttää, että lapset joko harrastavat sellaista mitä voi tehdä kotona tai sitten lapset kulkevat omatoimisesti harrastuspaikalle.