Lue keskustelun säännöt.
Helpottiko elämä kun erositte parisuhteesta? Kysymys naisille
24.09.2024 |
Kannattiko? Olen miettinyt eroa ihan sillä, ettei mies tuo elämääni kauheasti lisäarvoa. Työtä ja vaivaa on suurin piirtein yhtä paljon, plus kumppanin kanssa ajoittaiset riidat ym. Aikaa olisi enemmän siihen ja tähän ilman parisuhdetta ja rahaa suht yhtä verran. Koen, että emotionaalista tukea saan joten kuten mutta toisaalta suhteen huonot puolet vetää sen +-0. Saman verran tai enemmän iloa voisi olla lemmikistä. Seksi on hyvää, mutta kumppani itse pilaa halukkuuteni aina välillä riitelemällä tyhjästä ja sitten sitäkään ei ole. Ja seksiä nyt saisi helposti muualtakin jos sellaista alkaisi kaipaamaan, itse pärjään aika pitkään ilmankin...
Kommentit (24)
Sama kysymys toisin: oliko parisuhteen päättyminen mielestäsi virhe?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kyllä ymmärrä, miksi ap kysyy tälläistä. Todennäköisesti suurimmalla osalla ero paransi elämää, mutta osalla ei.
Vierailija kirjoitti:
Sama kysymys toisin: oliko parisuhteen päättyminen mielestäsi virhe?
Kai tätäkin voi kysyä, mutta tämä siis ei ap
- Ap
Ehdottomasti. Hyvät naiskaverit tai vaikka sukulaisnainen, joka ei ole luonteeltaan läpimätä, vastaa sosiaalisiin tarpeisiin 5000 kertaa miestä paremmin. Seksiä en edes laske tarpeeksi - orgasmin saa kun haluaa ja niistä tulee miljardi kertaa parempia, kun saa käyttää mielikuvitustaan eikä tarvitse esittää pitävänsä sitä rynkyttävää possua kiihottavana
Lapset ovat ainoa todellinen "menetys" mitä miehestä luopuessa mahdollisesti tapahtuu. Mutta vaihtoehtoja on siihenkin: siemeniä saa myös lääkäriltä, ja tässä optiossa mies ei pilaa lasten kasvatusta. Et uskoisi, kuinka monen perheen elämä menee pilalle miehen vuoksi. Perhe-elämä vaatisi tiukkaa hierarkiaa ja kunnioitusta, mitä ei väkivalta-hyväksikäyttö-suomessa ole naisille tarjolla.
Minua helpotti valtavasti. Kymmenen vuotta elin sairaalloisen mustasukkaisen miehen kanssa , ja kun siitä itseni irti repäisin, olin kuin toinen ihminen!
En ikinä ole katunut.
Tapasin miehen, joka oli kuin toiselta planeetalta ja hänen kanssaan oli vapautunutta olla. Sain ajatella omia ajatuksianikin, kun aiemmin tuntui, että sitäkään ei enää saanut tehdä, kun toinen vaani ilmeitäni ja eleitäni.
Olen onnellisesti avioliitossa tämän toisen miehen kanssa ja entinen elämä on kuin jotain kaukaista usvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpotti ottaa ero alkoholistista, kyllä!
Helpotti sillä tavalla, että lapset olivat vuoroviikkolapsia. Muuten ei helpottanut, vaan vaikeutui: tietokone/tavarankanto/rakennusapu piti hakea muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä helpotti. Erosin 40-vuotiaana enkä olisi ikinä voinut kuvitella, että elämä voisi olla näin kevyttä ja ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ymmärrä, miksi ap kysyy tälläistä. Todennäköisesti suurimmalla osalla ero paransi elämää, mutta osalla ei.
Pohdin eron hyötyjä ja haittoja tietenkin. Joskus voi tuntua, että arki tulee tielle ja helpompi olisi ilman kumppania ja onhan se tottakin aina välillä. Mutta parempiakin aikoja voi olla tulossa ja silloin yhteinen taival ja toisen rinnalla pysyminen voi olla sitäkin arvokkaampaa. Tällä hetkellä tuntuu ettei jaksa alkaa tutustua johonkuhun uuteen ja alkaa rakentamaan uutta tulevaisuutta ihan heti muuta kuin itselle. Joko pysyn tässä suhteessa tiettyyn aikarajaan asti ja katson onko mikään paremmin vai tuntuuko yhä samalta, tai sitten alan suunnitella elämää sinkkuminulle. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja erostani on siis 2,5 vuotta eli ihan alkuhuumasta ei ole enää kyse - elämä vaan muuttui paremmaksi ja uusi rakkauskin löytyi vuosi sitten.
Helpotti erittäin paljon! Ei tarvinnut enää arvailla toisen mielialoja ja voi käyttää rahansa mihin haluaa. Exä on hyvä isä mutta parisuhteessa hän ei osaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpotti.
Ennen suhteen loppumista minuun kohdistui jatkuvasti pitenevä lista vaatimuksia, joita minun olisi pitänyt toteuttaa ihan sama mitä minulla oli meneillään. Pidemmän aikaa mukauduin, mutta lopulta kävi hyvin selväksi, että en tule samaan kuin lisää vaatimuksia ja ärtymystä, jos en mukaudu.
Helpotti. Olen taas ajoissa eri tilaisuuksissa ja tapahtumissa kun miestä ei tarvitse enää hoputtaa ja huolehtia. Miehen sotkuja ei tarvitse siivota. Tekemisen määrä väheni ja se, mitä aikoo tehdä, tapahtuu sujuvammin kun ei enää ole tarvetta odotella (usein turhaan) että toinen tekisi lupaamansa tai oman osansa. Tuntuu että olen tehokkaampi ja on myös oikeiasti tilaa hengittää ja rentoutua. Ja kotiin tili mukavasti lisää tilaa kun kiekko- ja kalastuskamoja ei enää ole.
Uutta en enää nurkkiini ota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kannatti. Elämänlaatu parani aivan käsittämättömän paljon, kun ei tarvitse kestää kiukuttelua ja henkistä väkivaltaa, jatkuvaa pilkkaa. Jos edes joskus oliskin sanonut kiitos, pidän sinusta jne, mutta ei mitään. Kaikki oli mun vika, en osannut muka mitään jne. Mieluummin olen "täysin pa*ka" ihan yksinäni ja teen mitä itse haluan
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kannatti. Elämänlaatu parani aivan käsittämättömän paljon, kun ei tarvitse kestää kiukuttelua ja henkistä väkivaltaa, jatkuvaa pilkkaa. Jos edes joskus oliskin sanonut kiitos, pidän sinusta jne, mutta ei mitään. Kaikki oli mun vika, en osannut muka mitään jne. Mieluummin olen "täysin pa*ka" ihan yksinäni ja teen mitä itse haluan
...jatkan tähän vielä... Kun lueskelee tällä sivustolla miesten(oletettavasti miesten) puheita naisista ja parisuhteesta, niin ei mitenkään herää innostus yrittää parisuhdetta uudestaan. On jo nähty ja kokeiltu
Ex-tyttöystäväni oli patologinen valehtelija, manipuloija, pettäjä ja jopa fyysisesti väkivaltainen. Kauttaaltaan pahin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Ja häneen hukkasin suuren osan nuoruudestani. Pitkään olen joutunut parantelemaan tuosta "suhteesta" syntyneitä traumoja, mutta kyllä, sanomattakin selvää, että elämäni on helpottunut tuosta taakasta vapauduttuani. Luojan kiitos en hankkinut lasta tuon hirviön kanssa. Tulikin sitten raskaaksi melkein heti tämän jälkeen sille miehelle, jonka kanssa petti minua. Massiivinen kanuunan kuula väistetty. Tuo mies tarvitsee tosiaan onnea selviytyäkseen tuon otuksen kanssa. Epäonninen paskiainen.
Vierailija kirjoitti:
Ex-tyttöystäväni oli patologinen valehtelija, manipuloija, pettäjä ja jopa fyysisesti väkivaltainen. Kauttaaltaan pahin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Ja häneen hukkasin suuren osan nuoruudestani. Pitkään olen joutunut parantelemaan tuosta "suhteesta" syntyneitä traumoja, mutta kyllä, sanomattakin selvää, että elämäni on helpottunut tuosta taakasta vapauduttuani. Luojan kiitos en hankkinut lasta tuon hirviön kanssa. Tulikin sitten raskaaksi melkein heti tämän jälkeen sille miehelle, jonka kanssa petti minua. Massiivinen kanuunan kuula väistetty. Tuo mies tarvitsee tosiaan onnea selviytyäkseen tuon otuksen kanssa. Epäonninen paskiainen.
Ups. Huomasin vasta, että kysymys suunnattu naisille. No tuskin erityisemmin haittaa.
Helpotti. En ole enää tärisevä ahdistusmöykky. Pystyn olemaan parempi äiti lapselle sen takia. Suurin yllätys oli se ettei loputtoman siivoamisen ja kotitöiden syy ollutkaan taapero vaan se miesvauva joka ei viitsinyt laittaa tikkua ristiin - kotityöt väheni yli 50%! Taloudellisesti saa kamppailla yksinhuoltajana, mutta muutoin elämä parani niin laajasti että vannon etten enää ikinä muuta yhdenkään miehen kanssa saman katon alle. Nyt on hyvä olla, vihdoin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä helpotti. Erosin 40-vuotiaana enkä olisi ikinä voinut kuvitella, että elämä voisi olla näin kevyttä ja ihanaa.
Ihana juttu! Onnellinen puolestasi.
Helpotti. En saanut avioliitosta mitään. Toisaalta hyppäsin suoraan uuteen suhteeseen, jossa sain läheisyyttä, minua katsottiin, minulle puhuttiin ja minusta välitettiin. Edelleen vuosien jälkeen on näin.