Lue keskustelun säännöt.
Vinkki ahdistuneille
24.09.2024 |
Muuta asiat mitä et voi hyväksyä ja hyväksy asiat mitä et voi muuttaa.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa helpolta. Minua ahdistaa liiallinen työmäärä. Ongelma poistuu, jos otan lopputilin. Siinä vain on riski, että tilalle tulee muita ongelmia, kuten huonompi työpaikka tai rahattomuutta.
Vähän sama, jos vaikkapa puolison kanssa menisi huonosti. Ero ratkaisisi ongelman, mutta sitten ongelmana olisi asunnon etsiminen, lapsen huolto ja jälleen taloudelliset ongelmat.
Suo siellä, vetelä täällä.
Tämä on totta ja osaan samaistua tähänkin. Kaikki eivät tunnu kestävän mitään tunteita, pienintäkään ahdistusta tai stressiä esimerkiksi. Tsemppiä sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten voi hyväksyä sodan ja väkivallan?
Vaikea elää tällaisessa maailmassa.
Täytyy vain hyväksyä että sitä on olemassa. On täysin normaalia että kaikkia asioita pyörii mielessä ja stressaa sekä ahdistaakin. Kaikkea ei voi sillä tavalla hyväksyä että ne eivät aiheuttaisi pahaa oloa joskus, pahat asiat tuntuvat pahalta ja se on täysin normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Ilmastoahdistus!! Yhyy!!
Sanoisin itse että ilmastotoimiahdistus on suomalaisen kidutus. Yhyy!!
Vierailija kirjoitti:
Miten muutan sen, että opettajani hyväksikäytti minua?
Vai pitäisikö se hyväksyä voimaannuttavana elämänkokemuksena?
Aloittajan kaltaiset besserwisserit voisivat ystävällisesti työntää päänsä ahteriinsa.
Ei sitä voikaan muuttaa, emme voi muuttaa tapahtuneita asioita mutta voimme vain käydä kaiken ajatustyön sekä tunnetyön läpi aina silloin kun ne asiat ja tunteet valtaavat meidät. Sitä kautta olotila ja elämänlaatukin tasaantuu ajallaan. On mentävä eteenpäin elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nukkunut viime yönä ollenkaan. Siis en yhtään. En pyörittele yöllä ongelmia päässäni, uni ei vain tule. Aivoni eivät suostu lepäämään.
Mitä minun tulee tässä hyväksyä? Tehdä?
Olen saanut reseptilääkettä unettomuuteen, mutta sekään ei aina tehoa. Lääkäri ei kirjoita parempaa.
Ei siihen auta muu kuin aika. Olen kärsinyt samasta joskus. Se yövalvominen alkaa myös stressaamaan. Se on vain sinniteltävä eteenpäin.
Niin. Sinniteltävä zombina tai kuula kalloon. Minulla on todettu autismi, uskon sillä olevan tekemistä nukkumisen kanssa. Autismiin ei auta edes aika. Paitsi, eihän tänne kukaan jää loputtomiin kärvistelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset on robotteja jotka toimii aina jonkin puskuritarralausahduksen mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa helpolta. Minua ahdistaa liiallinen työmäärä. Ongelma poistuu, jos otan lopputilin. Siinä vain on riski, että tilalle tulee muita ongelmia, kuten huonompi työpaikka tai rahattomuutta.
Vähän sama, jos vaikkapa puolison kanssa menisi huonosti. Ero ratkaisisi ongelman, mutta sitten ongelmana olisi asunnon etsiminen, lapsen huolto ja jälleen taloudelliset ongelmat.
Suo siellä, vetelä täällä.
Mikä siinä asunnossa on niin mukavaa ettei voi lähteä? Luuletko ettei mukavasti voi asua muualla? Auttaako puoliso tosiaan niin paljon lapsen hoidossa, ja jos niin miksi ei hoitaisi omaa lastaan eron jälkeen? Vinkki: lapsia ei lapsia kannata tehdä ellei ole valmis myös yksinhuoltajaksi - se puoliso kun voi jättää tai kuolla. En ymmärrä että jäädään huonoon suhteeseen siksi ettei haluta tai uskalleta sietää hetken epämukavuutta vaikka asunnon etsimisessä tai tinkiä elintasosta. Näytätte lapsillekin surkeaa esimerkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nukkunut viime yönä ollenkaan. Siis en yhtään. En pyörittele yöllä ongelmia päässäni, uni ei vain tule. Aivoni eivät suostu lepäämään.
Mitä minun tulee tässä hyväksyä? Tehdä?
Olen saanut reseptilääkettä unettomuuteen, mutta sekään ei aina tehoa. Lääkäri ei kirjoita parempaa.
Ei siihen auta muu kuin aika. Olen kärsinyt samasta joskus. Se yövalvominen alkaa myös stressaamaan. Se on vain sinniteltävä eteenpäin.
Niin. Sinniteltävä zombina tai kuula kalloon. Minulla on todettu autismi, uskon sillä olevan tekemistä nukkumisen kanssa. Autismiin ei auta edes aika. Paitsi, eihän tänne kukaan jää loputtomiin kärvistelemään.
Tiedän tuon zombie-fiiliksen. On ihan kamalaa kun täytyy vain jaksaa. Muista myös nauraa silloin kun sekin naurattaa! Minulla ei kyllä ole autismia mutta kaikkea muuta on ollut vuosia ja vuosia. Et ole yksin, unettomuus on hyvin yleistä. Olen kärsinyt huono-unisuudesta lähes koko elämäni ja lapsena taisin jopa kävellä unissani. Omakin lapseni on tehnyt samaa. On tämä elämä yhtä kärsimyksen kirjoa. Jaksamista sinullekin!
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa helpolta. Minua ahdistaa liiallinen työmäärä. Ongelma poistuu, jos otan lopputilin. Siinä vain on riski, että tilalle tulee muita ongelmia, kuten huonompi työpaikka tai rahattomuutta.
Vähän sama, jos vaikkapa puolison kanssa menisi huonosti. Ero ratkaisisi ongelman, mutta sitten ongelmana olisi asunnon etsiminen, lapsen huolto ja jälleen taloudelliset ongelmat.
Suo siellä, vetelä täällä.
Nyt saat luvan kertoa miten liiallinen työmäärä voi ahdistaa, kun et kerran ole edes yrittäjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistus ja masennus ovat arkikäytössä ongelmallisia käsitteitä, sillä ne tarkoittavat ainakin kahta eri asiaa.
Lähes kaikki normaalin tunne-elämän omaavat ihmiset kokevat joskus tunteita, joita voidaan kuvata sanoilla masennus tai ahdistus. Esim. mukavan työpaikan menettäminen masentaa ja rahahuolet ahdistavat.
Sitten on kliininen, eli lääketieteellisesti määritelty ahdistus ja masennus. Ne ovat pitkäkestoisia sairauksia, jotka eivät merkittävästi helpotu eikä niistä parane ilman hoitoa.
Kun puhuu ahdistuksesta tai masennuksesta, niin on hyvä tehdä selväksi kumpaa adiaa tarkoittaa, jos se ei asiayhteydestä selviä.
Vierailija kirjoitti:
Miten muutan sen, että opettajani hyväksikäytti minua?
Vai pitäisikö se hyväksyä voimaannuttavana elämänkokemuksena?
Aloittajan kaltaiset besserwisserit voisivat ystävällisesti työntää päänsä ahteriinsa.
No siinä tapauksessa ei auta kuin uhriutua koko loppu elämä. Harmi!
Tässähän tämä ongelma onkin, ahdistusta on monenlaista ja ahdistus on kyllä täysin normaali asia. Monikaan ei vain tunnu kestävän sitä ahdistusta. Täytyy aina henkilökohtaisesti katsoa se tilanne. Mihin se ahdistus liittyy, on olennaista.
Jos ahdistaa mennä ulos tai muut ihmiset ahdistavat niin onko tämä siis kokoaikaista vai tuleeko kohtauksittain nämä hetket? Onko jotakin jota asioiden hyväksi voisi tehdä? Miksi on tälläinen tilanne? Siitäkin voisi lähteä.