Millainen on mielestäsi menestynyt ihminen? Oletko itse menestynyt?

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut joskus niin köyhä, ettei perheellä ollut varaa hyvään ruokaan ja suihkuun. Voin kuulostaa kylmältä, mutta vakavaraisuus on menestystä. Rahapula stressaa ja sairastuttaa. Jos sen on kokenut, ei halua enää kokea vastaavaa.

Sitten vasta kun on lämmin koti, peseytymismahdollisuudet ja tarpeeksi ruokaa, jaksaa olla luova, opiskella ym. henkistä. 

 

Minulle menestys ei ole rikkautta, se on nimenomaan vakavaraisuutta. 

Hyvin kirjoitettu! Juuri näin minäkin ajattelen köyhyyttä kokeneena ja nykyään hyvää ja vakavaraista elämää nauttivana. 

Olen hyväpalkkainen asianajaja, ja monet pitävät minua sen vuoksi menestyneenä. Tämä työ ei koskaan kuitenkaan ollut mikään haaveammattinini, joten en koe itseäni niin menestyneeldo. Valitsin tämän alan ihan vain sen takia, että on yksi niistä harvoista akateemisista aloista joista oikeasti maksetaan, ja jolta voi työpaikankin saada. Siskoni taas on tutkija, jota pidän paljon mielenkiintoisempana ammattina. Vaikka rahaa on alalla vaikea ansaita, välillä kadehdin siskoani siitä, että uskalsi lähteä tutkijan alalle.

Mielestäni menestyminen on sitä, että onnistuu mahdollistamaan itselleen mieluisen elämäntavan, mutta myös uskaltaa elää omien mieltymysten mukaan. Itse olen tavoitellut aivan liikaa asioita, joita ihmiset ympärilläni pitävät menestyksellisinä, mutta eivät minulle merkitse mitään.

Menestys ei minulle tarkoita överirikkautta tai uraa, jonka takia keikkuu burnoutin partaalla. Sellaine kireä suorittajan elämä ei olisi minulle menestynyttä, onnellista elämää. Esimerkkinä tästä, että olisin nainen, jolla on timmi kroppa, tuhat merkkilaukkua kaapissa, hieno ja kliininen koti ja 12-tuntinen työpäivä.

Mieluummin vähemmän töitä, tasainen palkka ja aikaa esim. metsäkävelyille. Köyhyys tai varattomuuskaan ei ole menestystä, silloin on kauhea stressi mistä saa ruokaa ja kuinka seuraava lasku ei kaada koko taloutta.

Itselleni iso osa onnea on perhe. Perhe on ollut minulle aina etusijalla ja valitsen sen aina ensin. Koen olevani siltä osin menestynyt, kun on ihana perhe, hyvät välit heihin ja ystäviäkin on paljon. 

Ehkä menestys tarkoittaa erilaisia asioita eri ihmisille. Toisille se on mielekäs, sopivasti haastava työ, toisille luova ja kiintoisa työ, toisille se on iso lämmin perheyhteisö. 

Menestyminen on mielestäni sitä, että on päässyt kestävästi parempaan asemaan, kuin se, mistä itse on aloittanut. Huomatkaa sana "kestävästi". 

Kestävää ei ole se, että ponnistaa huonoista oloista kohtuullisen varakkaaksi, mutta esimerkiksi omat lapset putoavat takaisin kurjuuteen.

Sekään ei ole menestystä, että hyvin nuorena ponnistaa ties millä tempuilla hyvätuloiseksi, huhkii töitä hullun lailla, ja keski-iän burnoutin jälkeen herääkin yhtenä aamuna kunnan vuokra-asunnosta.

Menestys on sitä, että on pystynyt vähä vähältä rakentamaan omia kykyjään, taitojaan, tietojaan ja luonnettaan parempaa kohti. Paremmaksi kuin se, mistä aloitti, tai se, millaiset lähtökohdat omasta lapsuudenperheestään on saanut. Ja todella menestyvä on vain se, joka pystyy antamaan nämä asiat lapsilleen perinnöksi. 

Jos tarkastellaan omia lähtökohtia ja omia saavutuksia, olen toisaalta menestynyt, mutta toisaalta en. 

Iso menestys saattaa olla sekin, että kahden huume- ja vankilakierteessä olevan vanhemman lapsi pääsee taustoistaan irti, ja kouluttautuu vaikka laitoshuoltajaksi tai sähköasentajaksi, työskentelee ammatissaan koko ikänsä, ja saa hankittua itselleen vaikkapa oman kaksion jostakin lähiöstä.

Vierailija kirjoitti:

Määrittele menestys. Mulla on mies, lapsia, virka, yliopistotutkinto ja ns peruspaketti. Silti väittäisin etten ole menestynyt. Olen väsynyt ja elämästä tuntuu puuttuvan sellainen syvempi elämisen kokemus.

Esimerkiksi sanoisin ystävääni, jolla on sama peruspaketti, menestyneeksi. Hän nimittäin myös elää täysillä. On työpaikallaan arvostettu, huippukiva ja kaunis ihminen. Harrastaa kilpaurheilua ja on silti aktiivinen kaikkien lastensa harrastuksissa. Tämän lisäksi jaksaa järjestää isoja juhlia lastensa kavereille ja reissaavat kesällä mitä ihmeellisimmissä tapahtumissa perheen kesken. Yleisesti ottaen elävät 24/7 eivätkä vain ole olemassa.

Mistä sinä tiedät onko tuolla ystävälläsi joku syvempi elämisen kokemus tai miten väsynyt hän on? Voihan se olla että juuri siksi hänellä on niin kiire olla monessa asiassa ja harrastuksessa mukana, että hän ei joutuisi pysähtymään miettimään sitä miten tyhjää hänen elämänsä oikeasti on. 

Mulle menestynyt ihminen on sellainen joka on elämässään saavuttanut enemmän kuin olisi osannut edes kuvitella lähtötilanteessaan. 

On se sitten koulutus, ura, omaisuus, varallisuus tai onnellisuus. Tyytyväisyys saavutettuun olotilaan ja omaan elämään. 

Olen menestynyt omassa elämässäni.

Olen noussut stadin duunariperheestä tukevasti keskiluokkaan, kouluttautunut sopivasti, saanut tehdä mielenkiintoisia töitä, löytänyt rakkaan ihmisen lähelleni. Minulla on 4 upeaa fiksua lasta ja lastenlapsia. Mukava elämä 2 maassa ja kauniit itselle suunnitellut kodit. 

Saavuttanut paljon käytössään olleilla resursseilla. Lisäksi pystyy jakamaan omastaan myös muille, kuten vaikkapa lapsilleen.

Esimerkiksi kahden perusduunarin lapsi käy lukion, pääsee yliopistoon lukemaan oikeustiedettä, valmistuu sieltä hyvin arvosanoin ja työllistyy asianajajaksi. Perustaa aikanaan perheen ja saa lapsia, joita pystyy taloudellisestikin tukemaan opinnoissaan.

Tai lääkärin ja asianajajan lapsi käy lukion, pääsee lääkikseen ja tekee muutaman vuoden terveyskeskuslääkärin töitä. Lähtee erikoistumaan neurokirurgiaan, tekee väikkärin aiheesta ja saa aikanaan professuurin yliopistosta. Perustaa ehkä siinä sivussa perheen ja tukee lapsiaan opinnoissaan niin taloudellisesti kuin henkisestikin.

Tai insinöörin ja opettajan lapsi käy ammattikoulun, valmistuu sähköasentajaksi. Pääsee töihin pieneen yritykseen, tekee työnsä hyvin ja perehtyy alan uusimpiin säännöksiin ja uusiin tuotteisiin. Yrityksen omistaja ikääntyessään myy yrityksensä tälle ahkeralle sähköasentajalle. Hän ottaa pankista lainan, mutta pystyy ostamaan yrityksen. Palkkaa entiset työkaverinsa ostamaansa yritykseen. Saa uusia asiakkaita ja kasvattaa yrityksen liikevoittoa. Pystyy palkkaamaan lisää työntekijöitä ja maksaa lainan ajallaan takaisin. Maksaa työntekijöilleen reilua palkkaa ja pitää heistä muutenkin huolta.

Katson olevani menestynyt elämässä todella hyvin.

Minulla ei ole omaa firmaa, ei hienoa taloa eikä rahakasaa, mutta olen lähtöisin oloista joista  erittäin moni ei olisi selvinnyt ja noussut.

En aio kertoa tämän enempää, mutta itse olen itseni kasvattanut ja kun kotoani nuorena lähdin aloin kouluttautua mitä en saanut tehdä aikaisemmin. Suoritin kolme tutkintoa mm. iltaopiskellen työn ohessa sekä opintolainan turvin.

Voin kertoa että välillä olin todella niin tiukilla että kerran hain kaksi hillomunkkia ruoakseni koska ne oli punalaputetttuja. Muuhun ei ollut varaa.  Joka ikistä penniä sai kääntää ja venyttää, vuokrani  ja laskuni kuitenkin maksoin koska asuttava oli.  

Kerran sain villakäsineet joltain ystävälliseltä ihmiseltä kun itsellä nyt vain ei ollut varaa sellaisia ostaa ja hän näki että näppini olivat jäässä.  Sossuun en saanut itseäni menemään, se oli kotona opetettu että se on häpeä, palon muuta ei sitten opetettukaan joten kaiken sain kyllä ihan A:sta alkaen opetella itse.

Siitäpä vain itseni kammersin eteenpäin ja ylöspäin  sisulla vedin itseni ylös siitä kuopasta.  Viimeisen tutkinnon jälkeen sain havittelemani työn jossa edelleen olen,  ja toimeentuloni on monituplaantunut ja elämänlaatu parantunut valtavasti. 

Arvostan työtä ja työhaluja erittäin paljon. Arvostan ihmisiä jotka tietävät mitä tahtovat ja tekevät työtä pelkäämättä sen eteen.  Nyt voisin hankkia kaikenlaista turhaa krääsää ympärilleni mutta en hanki koska se ei mitään sisältöä elämääni toisi.   Uskallan väittää että olen menestynyt mutta en ilman kovaa työtä ja tahtoa.

Koska olen itsenäinen ja eräällä tavalla kovakin luonne, en halua parisuhdetta.  Sinkkuus on ollut aina itsestäänselvyys.  En tiedä jos olisin törmännyt mieheen jolla samanlaiset arvot ja ajatukset, jota ei olisi tarvinnut vetää perässä tai potkia eteenpäin - en tiedä.  Mutta näin on  hyvä. En ole perhe-ihminen.

Olen elänyt hyvän elämän mieheni kautta. Olen itse sairaanhoitaja. Tein valmistumiseni jälkeen noin kymmenen vuotta sairaanhoitajan töitä erikoissairaanhoidossa eri osastoilla ja paikoissa. Sitten mieheni joutui oman työn takia asumaan ulkomailla. Teki noin 20 vuotta ulkomaanprojekteja diplomi-insinöörinä firmojen palveluksessa. Asuin hänen mukanaan kuudessa eri maassa. En ulkomailla asuessamme tehnyt ollenkaan hoitotyötä. Sitten kun mieheni lopetti ulkomaanprojektit, niin suoritin puolentoista vuoden amk tutkinnon hoitoalalta. Nyt teen välitysfirman kautta keikkatyötä hoitoalalla. Vakityl en enää halua. Meillä on asiat hyvin. On tilava ja hyvä asunto pääkaupungissa. Talo Thaimaassa. Kesäpaikka ja vene. Asuntoauto ja auto. Omia lapsia emme ole koskaan halunneet.