Tabu: liikaa kavereita

Jos on ns. kiltti ja ottaa vastaan kaikkien murheet ja kriisit empatiaa puhkuen, vahvempikin sellaiseen väsyy! Ehkä asiaa ei ilmaista ihan niin, että on liikaa ystäviä vaan ennemminkin on kyse siitä, että on vääriä ihmisiä ympärillä. Ja se ei ole tabu, että voi tehdä ihan hyvää poistaa negaa ja huonoa fiilistä levittävät tyypit omasta elämästä. Tähän kannustaa nykyään todella moni, usein sellaiset, jotka tuntevat oman arvonsa ja ymmärtävät vaalia omaa jaksamista.

Tasan ei käy ystävät. Minä taas en saa ystäviä mitenkään. Hekin, jotka on ystäviä niin ovat niin passiivisia. Olen myös oikeasti jättänyt pitämättä yhteyttä joihinkin eikä sieltä enää ole kulunut mitään.

Kuitenkin esim töissä olen pidetty. Se on sanottu monessa paikassa monen suusta. Ystäväksi ei halua kukaan. 

Ykkönen jatkaa, voisi olla ihan hyvä, että ap lukisi kirjan nimeltä kiltteydestä kipeät. Itse sain monta ahaa-elämystä ja tajusin, miten itse unohdan herkästi itseni muiden murheiden alla.

Jos aloittaja ei osaa itse rajoittaa seuraelämäänsä, turha valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos on ns. kiltti ja ottaa vastaan kaikkien murheet ja kriisit empatiaa puhkuen, vahvempikin sellaiseen väsyy! Ehkä asiaa ei ilmaista ihan niin, että on liikaa ystäviä vaan ennemminkin on kyse siitä, että on vääriä ihmisiä ympärillä. Ja se ei ole tabu, että voi tehdä ihan hyvää poistaa negaa ja huonoa fiilistä levittävät tyypit omasta elämästä. Tähän kannustaa nykyään todella moni, usein sellaiset, jotka tuntevat oman arvonsa ja ymmärtävät vaalia omaa jaksamista.

Olen erittäin väsynyt murheiden kuunteluun, kyllä, mutta nykyään jo ihan pelkästään vaan kavereideni seuraan, vaikka olisi ihan mukavaakin eivätkä he valittaisi edes mistään. 

Ihmisten seura vaan väsyttää minua ja tuntuu suoritukselta. Ärsyttää että kalenterissa on joka viikko useampi merkintä että pitää tavata joku kaveri. En vaan jaksaisi olla kenenkään seurassa enkä jutustella mitään, haluaisin olla enemmän yksin. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tasan ei käy ystävät. Minä taas en saa ystäviä mitenkään. Hekin, jotka on ystäviä niin ovat niin passiivisia. Olen myös oikeasti jättänyt pitämättä yhteyttä joihinkin eikä sieltä enää ole kulunut mitään.

Kuitenkin esim töissä olen pidetty. Se on sanottu monessa paikassa monen suusta. Ystäväksi ei halua kukaan. 

Juuri tätä ap tarkoitti, kun sanoi, että jos kokee ympärillään olevan liikaa ihmisiä, tulevat yksinäiset mussuttamaan omaa ankeuttaan jyräten ap:n ongelmakseen kokeman asian kuin vähätellen. Ehkä sille on tosiaan syytä, miksi jotkut on yksinäisiä ja toisilla taas liikaakin.

Ketä sua muka pakottaa pitämään niitä kavereita? Olisi mullakin mahdollista pitää yllä kymmeniä kaverisuhteita, mutta ei vaan vois vähempää kiinnostaa joku kädenlämöinen seura 

Ymmärrän tämän. Itseänikin stressaa se, että tiedän useamman ihmisen odottavan vastausta viestiini. Takaraivossa koko ajan tieto siitä, että tämäkin asia on tekemättä. Välillä oon oikeasti valittanut itsekseni ääneen, että "antakaa mun olla rauhassa" :D. Kauheaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ns. kiltti ja ottaa vastaan kaikkien murheet ja kriisit empatiaa puhkuen, vahvempikin sellaiseen väsyy! Ehkä asiaa ei ilmaista ihan niin, että on liikaa ystäviä vaan ennemminkin on kyse siitä, että on vääriä ihmisiä ympärillä. Ja se ei ole tabu, että voi tehdä ihan hyvää poistaa negaa ja huonoa fiilistä levittävät tyypit omasta elämästä. Tähän kannustaa nykyään todella moni, usein sellaiset, jotka tuntevat oman arvonsa ja ymmärtävät vaalia omaa jaksamista.

 

Olen erittäin väsynyt murheiden kuunteluun, kyllä, mutta nykyään jo ihan pelkästään vaan kavereideni seuraan, vaikka olisi ihan mukavaakin eivätkä he valittaisi edes mistään. 

Ihmisten seura vaan väsyttää minua ja tuntuu suoritukselta. Ärsyttää että kalenterissa on joka viikko useampi merkintä että pitää tavata joku kaveri. En vaan jaksaisi olla kenenkään seurass

Voi sinua. Ehkä olet tosiaan liian monen sydänystävä? Kai olet tervetullut myös hauskanpitoon ja saat myös ilonaiheita ystäviltäsi? Itse vieraannuin ihmisistä, jotka eivät osanneet muuta kuin valittaa.

Minulle on joskus sanottu suoraan kuinka oli niin vaikeaa lähteä minua tapaamaan eikä olisi yhtään jaksanut mutta sai kuin saikin lähdettyä. Ei mennyt enää läpi kun lopputapaamisen esitti ystävällistä.

Kokeile ap tätä taktiikkaa, voit olla varma että pääset ainakin osasta kavereistasi eroon.

Mikä estää tekemästä näin? Ei niitä ihmisiä ole mikään pakko koko ajan tavata. Jos joku heistä olettaa yhteydenpidon olevan jatkuvaa, ei ehkä ole sopiva ystävä tämänhetkiseen elämäntilanteeseesi. Kyllä oikea ystävä myös ymmärtää, jos hänelle sanoo, että ei jaksa just nyt tavata.

Mulla taas ei ole ystävää. 

Pitää vaan kieltäytyä. Nauttia yksin olemisesta.

Yksinäisyys on ihan todellinen ongelma, johon voi vaikka kuolla, ei sitä voi verrata tällaiseen itsetehtyyn pikku ongelmaan.

Sinä voit milloin vain lopettaa niitä ylimääräisiä ystävyyksiä, se on ihan sun vallassa, mutta ystävätön ei voi aloittaa ystävyyssuhteita vain omasta päätöksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ns. kiltti ja ottaa vastaan kaikkien murheet ja kriisit empatiaa puhkuen, vahvempikin sellaiseen väsyy! Ehkä asiaa ei ilmaista ihan niin, että on liikaa ystäviä vaan ennemminkin on kyse siitä, että on vääriä ihmisiä ympärillä. Ja se ei ole tabu, että voi tehdä ihan hyvää poistaa negaa ja huonoa fiilistä levittävät tyypit omasta elämästä. Tähän kannustaa nykyään todella moni, usein sellaiset, jotka tuntevat oman arvonsa ja ymmärtävät vaalia omaa jaksamista.

 

Olen erittäin väsynyt murheiden kuunteluun, kyllä, mutta nykyään jo ihan pelkästään vaan kavereideni seuraan, vaikka olisi ihan mukavaakin eivätkä he valittaisi edes mistään. 

Ihmisten seura vaan väsyttää minua ja tuntuu suoritukselta. Ärsyttää että kalenterissa on joka viikko useampi merkintä että pitää tavata joku kaveri. En vaan jaksaisi olla kenenkään seurass

No, ole yksin. Ihmisille voi hyvin sanoa, ettei nyt ehdi tai jaksa tavata. Ihme vinkumista.

Miten voi kuunnella aidosti jos ei kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Ketä sua muka pakottaa pitämään niitä kavereita? Olisi mullakin mahdollista pitää yllä kymmeniä kaverisuhteita, mutta ei vaan vois vähempää kiinnostaa joku kädenlämöinen seura 

En oikeasti ymmärrä, miten kavereista pääsisi kauniisti eroon?

Olen jo viime vuosina esim. lakannut kokonaan soittelemasta itse kenellekään, ja  kun se ei auttanut, lakkasin vastaamasta useimpiin puheluihin, toki en aina kehtaa olla vastaamatta, mutta sanotaanko että vastaan alle puoleen minulle tulevista puheluista.

En myöskään koskaan ehdota itse tapaamisia, ja suurimpaan osaan tapaamisehdotuksista vastaan "katsotaanko myöhemmin" ja toivon ettei uutta pyyntöä tulisi, mutta se tulee. Ja sitten en kehtaa enää uudestaan kieltäytyä. 

Välillä ihmettelen, miksi minulle on näitä kavereita näin monta ympärille tullutkin. Minulla on 3 kaveria jotka joka viikko ottavat yhteyttä, ja heidän lisäksi 10 muuta, jotka ottavat yhteyttä harvemmin, (kukin noin kerran parissa kuukaudessa, mutta säännöllisesti kuitenkin) ja sitten lisänä vielä sukulaisia, vanhoja työkavereita, tuttuja useampia, jotka haluavat nähdä noin kerran vuodessa. Mutta kun heitäkin on monta, tulee heidänkin näkemisistään keskimäärin yksi tapaaminen joka kuukaudelle näiden muiden lisäksi. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulle on joskus sanottu suoraan kuinka oli niin vaikeaa lähteä minua tapaamaan eikä olisi yhtään jaksanut mutta sai kuin saikin lähdettyä. Ei mennyt enää läpi kun lopputapaamisen esitti ystävällistä.

Kokeile ap tätä taktiikkaa, voit olla varma että pääset ainakin osasta kavereistasi eroon.

Tähän voisin lisätä etten itse halua yhtäkään ihmissuhdetta joka saa minussa aikaan tunteen että olen vain ylimääräinen rasite toisen ihmisen elämässä. Kaverisuhteen pitäisi mielestäni ennen kaikkea saada aikaan positiivisia tuntemuksia kummassakin osapuolessa. Koska tahansa mielummin haluan kaverisuhteen päättyvän kuin tulla roikotetuksi siinä vaikka oikeasti toinen pitää minua pelkkänä riesana eikä edes pidä minusta.

Aina on asiat huonosti, liikaa kavereita - ongelmia tai yksinäinen - ongelma kaikille muille paitsi itselle.

Vierailija kirjoitti:

Tasan ei käy ystävät. Minä taas en saa ystäviä mitenkään. Hekin, jotka on ystäviä niin ovat niin passiivisia. Olen myös oikeasti jättänyt pitämättä yhteyttä joihinkin eikä sieltä enää ole kulunut mitään.

Kuitenkin esim töissä olen pidetty. Se on sanottu monessa paikassa monen suusta. Ystäväksi ei halua kukaan. 

Aika lailla sama juttu on minunkin kohdallani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasan ei käy ystävät. Minä taas en saa ystäviä mitenkään. Hekin, jotka on ystäviä niin ovat niin passiivisia. Olen myös oikeasti jättänyt pitämättä yhteyttä joihinkin eikä sieltä enää ole kulunut mitään.

Kuitenkin esim töissä olen pidetty. Se on sanottu monessa paikassa monen suusta. Ystäväksi ei halua kukaan. 

Juuri tätä ap tarkoitti, kun sanoi, että jos kokee ympärillään olevan liikaa ihmisiä, tulevat yksinäiset mussuttamaan omaa ankeuttaan jyräten ap:n ongelmakseen kokeman asian kuin vähätellen. Ehkä sille on tosiaan syytä, miksi jotkut on yksinäisiä ja toisilla taas liikaakin.

Ap voi vaikuttaa tällä sekunnilla ongelmaansa. Sen kun vain peruu tapaamiset ja vastaa viesteihinkin, että sori, tarvitsen nyt jonkin aikaa omaa rauhaa. Että kukahan tässä mussuttaa?