Lue keskustelun säännöt.
Umpikujassa, enkä tiedä yhtään mitä tehdä
22.09.2024 |
Tulee varmaan hyvin epäselvä teksti, mutta koitan kirjoittaa selkeästi. Olen siis 26-vuotias nuori-ihminen, joka on ajatusten ja tilanteen kanssa ihan solmussa. Olen käynyt muutama vuosi sitten ammattikoulun. Ala oli kuitekin aika turha nykyaikana, ja se oli muutenkin sellainen mihin porukka menee, kun mikään muu kiinnostanut. Koulun jälkeen kävin armeijassa, mutta siitä lähtien olen ollut käytänössä koko ajan työttömänä. Olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassa useaan otteeseen ja kerran palkkatukityössä. Ihan oikeissa palkkatöissä olen ollut elämäni aikana vain muutaman kuukauden.
Olen asunut myös kotona koko tämän ajan. Kela, sukulaiset, vanhemmat alkavat kuitenkin luomaa painetta tilanteen parantamiseksi. Mitään suunnitelmaa ei ollut aikaisemmin, eikä oikeastaan nytkään. Hain kuitenkin kevättalvella opiskelmaan ja alat valikoitua "ei varmaan niin paljoa kiinnosta, mutta ei vaikuta vastenmielisiltä"- periaatteilla.
Pääsin korkeakouluun opiskelemaan ja muutin uuteen asuinpaikkaan.
Olen kuitenkin huomannut miten umpikujassa olen. Pääsin tähän kouluun hälläväliä asenteella, mutta ei minulla ole mitään mahdollisuuksia päästä tästä läpi. Etuliitteenä nimike insinööri, johon minusta ei ole. Kaksi ainoaa kaveria asuun kaukana, eikä täällä ole ketään. Yksin ei huvita lähteä oikein mihinkään, mutta yksiössä aika käy tylsäksi. Jos keskeytän opinnot, niin en tiedä yhtään mitä sitten. Jouduin ottamaan opintolainankin.
Ennen kaikkea tätä, niin mua ei ole kiinnostanut juuri mikään. Olen vain mennyt tälläiseksi vuosien aikana. Mikään ei ole kiinnostanut, enkä ole saanut ajatuksista selvää. Olen miettinyt itsaria useampaan kertaa viime aikoina, itseasissa joskus paljon aiemminkin. Nään siinä vain hyviä puolia, koska silloin ei tarvitsi väkipakolla koittaa jatkuvasti edistää omaa elämää. Ei tässä elämässä ole mitään järkeä.
Kiitos jos jaksoit kokonaan lukea.
Kommentit (44)
Ap minun äitini löi ja piti minua nälässä
Selviydyin, koska oli pakko.
Minua naurattaa tilantteesi
Olet vellihousu l.uuseri..
Jää kotiis äidin pikku inceliks, joka oot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ääää
Haluun et on kivaa tekemistä..äää
Äää ulisen
Ei huvita..väsyttääää
Ulinaa
Terkuin inkkuli vellihousu ap
Kannattaa pyrkiä eroon nykytilanteesta. Vaikka ihminen olisi järjissään, niin lopulta tuollainen syö kaiken hapen. Ekaksi lääkäriin. Sieltä sairaslomaa ja lähete psykiatrille. Pyri ammatinvalintaohjaukseen työvoimatoimistoon. Älä lähde opiskelupaikasta ennen kuin olet hoitanut nuo pari ekaa asiaa, vaan esitä sinne lääkärintodistus.
Olen itse muinainen, enkä ole koskaan konkreettisesti tietänyt mitä haluan tehdä ansiotyökseni. Tein työurani todella hyvällä onnella, koska olin ammattikuntani ainoa ihminen Suomessa. Olisin voinut heti päätyä vastaavaan asemaan kuin mitä kuvaat.
Suomalainen työelämä on tuhon tie, ellei satu olemaan onnekas siten että 1) tietää mitä haluaa tehdä ja 2) tuo tekeminen liittyy johonkin hyväpalkkaiseen työhön ja alalle jossa kysyntää riittää ja 3) osaa sanoa työpaikalla oikeissa kohdissa "ei".
Toivotan onnea.
PS. Suomen työelämän tärkein asia on pomon miellyttäminen. Työpaikan tulos on aivan yhdentekevä. Ahkeruus ja rehellisyys samoin.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pyrkiä eroon nykytilanteesta. Vaikka ihminen olisi järjissään, niin lopulta tuollainen syö kaiken hapen. Ekaksi lääkäriin. Sieltä sairaslomaa ja lähete psykiatrille. Pyri ammatinvalintaohjaukseen työvoimatoimistoon. Älä lähde opiskelupaikasta ennen kuin olet hoitanut nuo pari ekaa asiaa, vaan esitä sinne lääkärintodistus.
Olen itse muinainen, enkä ole koskaan konkreettisesti tietänyt mitä haluan tehdä ansiotyökseni. Tein työurani todella hyvällä onnella, koska olin ammattikuntani ainoa ihminen Suomessa. Olisin voinut heti päätyä vastaavaan asemaan kuin mitä kuvaat.
Suomalainen työelämä on tuhon tie, ellei satu olemaan onnekas siten että 1) tietää mitä haluaa tehdä ja 2) tuo tekeminen liittyy johonkin hyväpalkkaiseen työhön ja alalle jossa kysyntää riittää ja 3) osaa sanoa työpaikalla oikeissa kohdissa "ei".
Toivotan onnea.
PS. Suomen työelämän tärkein asia on pomon mi
Luulet et ap:sta tulee veronmaksaja
Höhhöhöö
Tyyppi ei kykene edes käymään koulussa.
Hahhahaa
Juu mitäs läksit ja incele74ä koko maa tä5s
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että, kun voisin valaa sun mieleen toivoa. Ei haittaa, vaikka itkisit, etkä osaisi sanoa mitään. Tuon aloitustekstisikin voisit näyttää. Myös psykiatrian päivystys on yksi paikka, minne voit hakeutua.
Ajatuksesi on vakavan masennuksen oireita todella. Ja siitä voi parantua ja elää onnellista elämää. Se on sairaus. Hoitomahdollisuuksiakin tulee kokoajan lisää ja uusia.
-ensimmäinen kommentoija
Älä luovuta, älä lopeta opiskelua. Olen ollut vastaavassa tilanteessa ja nyt kun kaikki on suht hyvin, eniten kaduttaa kesken jääneet opinnot. Sinnillä kurssit läpi vaikka rimaa hipoen mielessä ajatus: tämän ei tarvitse tuntua hyvältä nyt. Mahdolliseen masennukseen kannattaa etsiä apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt olisi tärkeää varata heti koulukuraattorille/koulupsykologille aika. Voitte keskustella koulun sujumisesta/jaksamisesta/koulun jatkamisesta.
Ratkaisu kyllä löytyy ja ei tarvitse yksi sitä pähkäillä. Apua on saatavilla. Jos tuntuu vaikealta jäsennellä asia tai puhua,, niin näytä tämä kirjoittamasi aloitusviesti.
Tsemppiä! On varmasti haastavaa olla opiskelemassa alaa, johon ei välttämättä löydykään motia ja paikkakunnalla missä ei ole vielä ystäviä.
Jos sinulla on voimavaroja, niin tutustu uusiin luokkakavereihin ja lähde mukaan yhteisiin juttuihin.
Tosiaan saat kuraattorin/psykologin kanssa keskusteltua miten tästä edetä.
Asiat järjestyvät varmasti. Älä anna periksi.
Mitä minä oikein kenelleekkän voisin sanoa? Jos näyttäisin tämän alo
Lääkärille itkeminen voi olla juuri se askel jonka tarvitset. Minun laitani oli juuri näin. (Tietenkin etukäteen kuvittelin selittäväni tilanteeni asiallisesti.)
Älä mieti itsaria. En lukenut ketjua, vastaan vaan nopeaan. Kannattaa vaihtaa opiskelupaikkaa, jos ei tunnu omalta. Voit hakea töltä tai opiskella jossain muualla, voit saada myös kavereita vaikkei juuri siellä olekaan ketään. On normaalia ja ok etsiä suuntaa ja myös erehtyä siinä ja sulla on vielä tuonkin ikäisenä hyvin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä mieti itsaria. En lukenut ketjua, vastaan vaan nopeaan. Kannattaa vaihtaa opiskelupaikkaa, jos ei tunnu omalta. Voit hakea töltä tai opiskella jossain muualla, voit saada myös kavereita vaikkei juuri siellä olekaan ketään. On normaalia ja ok etsiä suuntaa ja myös erehtyä siinä ja sulla on vielä tuonkin ikäisenä hyvin aikaa.
Mihin minä vaihtaisin, kun tänne nykyiseenkin hain hälläväliä asenteella? Olen miettinyt vaikka kuinka monesti, kun yhteishaussa paikkoja katsoin.
Ap
Sitten kun olet insinööri lupaatko jalkautua? PS. Naiset yleensä vuodattavat tuollaista sontaa, kun ovat jo tehneet päätöksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi että, kun voisin valaa sun mieleen toivoa. Ei haittaa, vaikka itkisit, etkä osaisi sanoa mitään. Tuon aloitustekstisikin voisit näyttää. Myös psykiatrian päivystys on yksi paikka, minne voit hakeutua.
Ajatuksesi on vakavan masennuksen oireita todella. Ja siitä voi parantua ja elää onnellista elämää. Se on sairaus. Hoitomahdollisuuksiakin tulee kokoajan lisää ja uusia.
-ensimmäinen kommentoija
Itku meinaa tulla täällä nyt jo. Mitenhän sitä selviää sitten paikanpäällä? Jos en mainitse näistä ongelmistani mitään, niin silloin onnistuisi varmaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap minun äitini löi ja piti minua nälässä
Selviydyin, koska oli pakko.
Minua naurattaa tilantteesi
Olet vellihousu l.uuseri..
Jää kotiis äidin pikku inceliks, joka oot
Et ole selviytynyt. Olet hoidon tarpeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on vielä niin paljon aikaa ja toivoa tuossa tilanteessasi, kunhan haet apua, joten älä missään nimessä luovuta! Olen itse 31v ilman päivääkään työkokemusta, koska olen ollut masentunut ja yksinäinen jo lähes 15v. En ole mitään kouluakaan vielä saanut loppuun peruskoulun jälkeen. Sulla on siis kaikki vielä hyvin, kunhan et vain tee sitä virhettä kuin minä, että jäät vuosikausiksi kotiin, kun et tiedä mitä tehdä. Mikään ei muutu sillä tavoin helpommaksi, kuten itse nuorempana luulin, vaan aina vuosi vuodelta vaikeammaksi vain. Nyt vasta sen tajuan, jotain pitäisi aina tehdä, jotain pientä edes, ja aloittaa lääkitys jos sellainen määrätään.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vielä niin paljon aikaa ja toivoa tuossa tilanteessasi, kunhan haet apua, joten älä missään nimessä luovuta! Olen itse 31v ilman päivääkään työkokemusta, koska olen ollut masentunut ja yksinäinen jo lähes 15v. En ole mitään kouluakaan vielä saanut loppuun peruskoulun jälkeen. Sulla on siis kaikki vielä hyvin, kunhan et vain tee sitä virhettä kuin minä, että jäät vuosikausiksi kotiin, kun et tiedä mitä tehdä. Mikään ei muutu sillä tavoin helpommaksi, kuten itse nuorempana luulin, vaan aina vuosi vuodelta vaikeammaksi vain. Nyt vasta sen tajuan, jotain pitäisi aina tehdä, jotain pientä edes, ja aloittaa lääkitys jos sellainen määrätään.
Pitää huomenna soittaa koulun kuraattorille tms. Samalla myös soittaa opiskelijaterveydenhuoltoon. Sinne mut varmaan muutenkin ohjattas.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä mieti itsaria. En lukenut ketjua, vastaan vaan nopeaan. Kannattaa vaihtaa opiskelupaikkaa, jos ei tunnu omalta. Voit hakea töltä tai opiskella jossain muualla, voit saada myös kavereita vaikkei juuri siellä olekaan ketään. On normaalia ja ok etsiä suuntaa ja myös erehtyä siinä ja sulla on vielä tuonkin ikäisenä hyvin aikaa.
Mihin minä vaihtaisin, kun tänne nykyiseenkin hain hälläväliä asenteella? Olen miettinyt vaikka kuinka monesti, kun yhteishaussa paikkoja katsoin.
Ap
Noin selvillä masennusoireilla en edes miettisi vaihtamista, siihen apua ensin!
Toivottavasti ihmiset huomioi myös kuoleman jälkeisen elämän. Moni luulee että helpottaa kun tekee itsarin, mutta entäs helvetti? Ikuinen.
Tämä ehdotukseni kuitenkin kantaa eli älä lopeta opiskelujasi. Unelmoi välillä siitä kun valmistut. Pääset varmasti töihin. Panosta liikuntaan ja terveelliseen ruokaan. Älä tee pakosta mitään, toivottavasti opiskelu ei ole sitä. Matkustele, vaikka yksin. Ylitä rajojasi. Kehitä itsetuntoasi. Ihmiselle tulee andinkoaikoja, mutta ne ei kestä loputtomiin. Hanki vaikka kissa tai jokin muu lemmikki, josta voit pitää huolta. Tsemppiä sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Tämä ehdotukseni kuitenkin kantaa eli älä lopeta opiskelujasi. Unelmoi välillä siitä kun valmistut. Pääset varmasti töihin. Panosta liikuntaan ja terveelliseen ruokaan. Älä tee pakosta mitään, toivottavasti opiskelu ei ole sitä. Matkustele, vaikka yksin. Ylitä rajojasi. Kehitä itsetuntoasi. Ihmiselle tulee andinkoaikoja, mutta ne ei kestä loputtomiin. Hanki vaikka kissa tai jokin muu lemmikki, josta voit pitää huolta. Tsemppiä sinulle!
Kuten mainitsin, niin tämä ala ei herätä mitään ajatuksia. Pääsin sisään nipinnapin varasijalta. En keksinyt "parempaakaan" opiskelupaikkaa, kun en tiedä kiinnostaako minua oikein mikään ylipäätään. Valmistuminen ei motivoi, kun täysin tyhjin mielin opiskellut. Realistisesti aivan liian vaikea koulu itselle, kun ottaa opiskelutausta huomioon. Motivaatiolla voisi pärjätäkkin, mutta ei taida olla sellaista..ainakaan nyt.
Ap
Mä lähtisin Ukrainaan vapaaehtoiseksi. Ois elämänkokemusta sen jälkeen ja tuollaiset olosuhteet herättää elämänhalun.