Apua, olen ihastunut lapseni "päikyn tätiin"

Lapsi aloitti elokuussa uudessa päiväkotiryhmässä. Heti ensimmäisenä päivänä ajattelin, kuinka ihana ryhmän vakaope on. Hän on aina ystävällinen, hänellä on aina aikaa jutella ja hän on melkein aina hyväntuulinen ja helposti lähestyttävä. Hänellä on aina aikaa lapsille ja hän vaikuttaa oikeasti välittävän jokaisesta ryhmän lapsesta. Hän kertoo päivän kuulumisia ja muutenkin ryhmän arkeen tai omaan työhönsä liittyviä yleisiä asioita avoimesti. Yhtenä iltapäivänä toiselle lapselle tuli ikävä ja itku, kun hain omani. Kuulin, kuinka kauniisti ja ammattitaitoisesti tämä ope sanoitti lapsen kanssa tunteen, lohdutti ja ohjasi hellästi eteenpäin. Melkein itketti itseänikin, kuinka hyvä hän on lasten kanssa. Hän on toimintansa vuoksi ihana, mutta muutenkin.

Olen varmaan ihastunut häneen myös henkilönä. Hän on kaunis, upea, kaikinpuolin hyvännäköinen. Olen pettynyt aina, jos hän ei olekaan paikalla haku- tai vientitilanteissa, sillä haluan nähdä hänet, jutella hänen kanssaan, katsoa hänen upottaviin silmiinsä, kuulla hänen äänensä ja nähdä hänen hymynsä. En tiedä, olenko kuitenkin ihastunut häneen vain platonisesti vai olenko kenties sittenkin bi, sillä olen itsekin nainen ja onnellisessa heterosuhteessa! Kenties olen ihastunut häneen, koska ihailen häntä ja haluaisin kamalasti olla kuin hän. 

Onko muille käynyt näin ja mitä pitää tehdä? Ihan hävettää ja hämmentää tällainen märkä päiväuni.