Eläydyn liikaa fantasiatarinoihin ja -elokuviin. Tosielämä ei tunnu enää miltään, korkeintaan hirveältä. Vitkuttelen asioissa joita pitäisi
tehdä, koska uppoudun mieluummin pääni sisään fantasiamaailmoihin. Siellä kohtaan ihanneminäni, jollainen en voi koskaan olla tosielämässä. Siellä olen rohkea ja osaan ihan kaikkea. Siellä on puhtaampi maailma ja toimivammat yhteiskunnat. Voin kontrolloida tapahtumia, "kelata" niitä taaksepäin ja muuttaa niitä.
Toki erotan tosielämän sadusta mutta vietän koko ajan enemmän ja enemmän aikaa päässäni. Tiedän että pystyisin lopettamaan/rajoittamaan tätä jos haluasin. Tosielämässä on liikaa asioita joita minun pitäisi tehdä vaikka en haluaisi.
Oli pakko avautua :(
Kommentit (5)
Minä odotin vuosia, että saan taikavoimia. Saa nauraa, niin teen nykyään itsekin. Mutta silloin nuorempana se oli ainoa asia, mikä kiinnosti.
En edelleenkään osaa olla kiinnostunut ankeasta reaalimaailmasta. Unissani lennän, taion (ja minulla on manaa, sen tuntee kun sitä käyttää liikaa) ja elän muutenkin sellaista elämää, jota kaipasin nuorempana.
Hikikomorit hikikomeroissaan on tuommosia.
Mulla vähän samaa vikaa. Toisinaan pahempia ja parempia kausia. Nykyään onneksi todellisuus on sen verran mukavaa ettei liikaa ahdista. Tympeä fakta on kuitenkin se, että jos siitä fantasiamaailmasta tulisi todellisuutta, se olisi ihan yhtä ankeaa kuin tämäkin todellisuus. Muut siellä asuvat ja elävät ihmiset sen pilaavat ahneudellaan ja muilla ikävillä asioilla kun et enää pystykään kontrolloimaan kaikkea. Oman pään sisällä ne muut ovat vain statisteja sinun elämäsi ympärillä. Jos fantasia olisi todellisuutta, tämäkin muuttuisi, eikä asiat enää menisi niinkuin sinä haluat.
On huomattu, joo. Kaikenlaisia aloituksia pitää palstalle tehtailla. Voisit vähitellen lopettaa.
Up