Miten te keski-ikäiset jaksatte jos on samaan aikaan ongelmateinit ja ongelmavanhemmat hoidettavana?

Miksi ne vanhemmat on ongelma vanhempia ja miksi olisi minun velvollisuus heitä hoitaa?

Entä ne teinit millaisia ongelmia heillä on ja mistä ne johtuu?

Olen itse vela sinkku ja työtön. Toinen vanhempanikin on kuollut. Olen kuitenkin joutunut itsekin moniongelmaisena ja  diagnooseja saaneena, joiden mukaan ns. päässä vikaa sen elossaolevan  vanhan ja sairaan vanhempani kotiorjaksi ja kaikki pyörii tämän ympärillä. Ilo elämästä ja voimani ovat kadonneet jo vuosia sitten. Tämä on äärimmäisen kuormittavaa varsinkin kun on nämä diagnoosit, jotka itselläni on ja ongelmia mielenterveyden kanssa. Kuitenkin on vaan jaksettava ja kestettävä kun apua ei saa, eikä muu kuin tämä ole mahdollista. Olen kuin vanki, jonka luultavasti vasta tämän vanhemman kuolema vapauttaa. Välillä olen miettinyt jopa tekeväni jonkun rikoksen, mielellään petoksen tai vastaavaan, josta ei kohdistu vahinkoa tavallisille ihmisille päästäkseni edes vankilaan pakoon. Väkivaltarikosta en halua tehdä, enkä halua sekaantua myöskään millään tavalla huumerikollisuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiin et voi ottaa etäisyyttä, mutta vanhempasi ovat aikuisia ihmisiä joiden tulee ymmärtää jos haluat etäisyyttä ja omaa rauhaa ja keskittyä omaan elämääsi. 

Ei noin iäkkäät oikein ymmärrä. 

Ap

Anna heidän olla ymmärtämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ongelmateinejä. Tätä mm. äitini jaksaa hämmästellä, että missä ovat raivokohtaukset ja häiriökäyttäytyminen. Avainsana on oikeanlainen kasvatus.

 

Avainsana on helpot lapset.

Näistä kahdella on adhd-diagnoosi :D Se siitä helppoudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsiin et voi ottaa etäisyyttä, mutta vanhempasi ovat aikuisia ihmisiä joiden tulee ymmärtää jos haluat etäisyyttä ja omaa rauhaa ja keskittyä omaan elämääsi. 

No teini-ikäisiin kannattaa jo ottaa hieman etäisyyttä. Heidän on aika selvitä jo joistakin asioista ilman vanhemman jatkuvaa apua tai huolehtimista.

Vanhemmat ei ole vielä ongelma luojan kiitos, vain minä ja teini. Koitamme pärjätä. Hän tietää, että äiti on burnis ja haluaa muuttaa metsän keskelle asumaan yksin.

Käsittämätöntä, että jonkun ihmisen pitäisi hoitaa joku toinen ihminen itsensä kustannuksella vain koska sattuu olemaan hoitoa tarvitsevan sukulainen. Ketään ei pitäisi velvottaa tai pakottaa tällaiseen. Monestakin syystä johtuen tällainen ei vaan toimia tai ole oikein. Yhteiskunnan pitäisi hoitaa. Ketään ei myöskään pitäisi syyllistää siitä, että ei halua tai pysty hoitamaan sukulaistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ongelmateinejä. Tätä mm. äitini jaksaa hämmästellä, että missä ovat raivokohtaukset ja häiriökäyttäytyminen. Avainsana on oikeanlainen kasvatus.

 

Avainsana on helpot lapset.

Näistä kahdella on adhd-diagnoosi :D Se siitä helppoudesta. 

Mitä sä valehtelet sitten? Lääkitys kuitenkin kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ongelmateinejä. Tätä mm. äitini jaksaa hämmästellä, että missä ovat raivokohtaukset ja häiriökäyttäytyminen. Avainsana on oikeanlainen kasvatus.

 

 Minkä ikäiset lapset? 

23, 18 ja 17.

Ymmärrän hyvin että heillä on ongelmia. Suurin niistä taitaa olla äiti.

Jaksamista erityisesti teinien kanssa. Itsellä nuo ajat jo takanapäin, mutta viime yönäkin näin painajaista liittyen huolenpitoon yhdestä lapsesta. 

Onko sinulla ketään, joka voisi jakaa taakkaasi? Mies, sukulaisia, ystäviä? Et tarkemmin avaa, mikä on vanhempiesi ongelma. Voisiko teille saada ulkopuolista apua? Voitko vähentää töitä tai ulkoistaa kotitöitä? 

I feel you. Sitten kun tässä on vielä voimille ottava työ lisäksi, niin aika veitsenterällä on oma jaksaminen.

Syntymä on kuolemantuomio :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ongelmateinejä. Tätä mm. äitini jaksaa hämmästellä, että missä ovat raivokohtaukset ja häiriökäyttäytyminen. Avainsana on oikeanlainen kasvatus.

No ei meillä tuollaista, toinen on yksinäinen ja ahdistunut , toisella mm. opintojen etenemisessä ongelmia. En tarkoittanut ongelmilla raivoamista tms. 

Ap

 

Eli vähän vaan väritit juttua..

Miten niin? Mun mielestä olisi helpompaa jos lapsi saisi vaikka (murrosiän) raivareita kuin tämä tilanne. 

Ap

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010699565.html

Ja päälle vielä avioeroprosessi, joo, selvitty on.

Alkaako ap myös vaihdevuodet vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiin et voi ottaa etäisyyttä, mutta vanhempasi ovat aikuisia ihmisiä joiden tulee ymmärtää jos haluat etäisyyttä ja omaa rauhaa ja keskittyä omaan elämääsi. 

No teini-ikäisiin kannattaa jo ottaa hieman etäisyyttä. Heidän on aika selvitä jo joistakin asioista ilman vanhemman jatkuvaa apua tai huolehtimista.

Siis omat lapset hylätään viimeistään silloin kun he täyttävät 18? Okei. Eiväthän he enää vanhempiaan mihinkään tarvitse, toisin kuin vanhat vanhemmat jotka tarvitsevat omia aikuisia lapsiaan jatkuvasti.

Olen tehnyt selvän linjauksen ja autan vain lastani. Se on velvollisuuteni, ei vanhan äitini auttaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiin et voi ottaa etäisyyttä, mutta vanhempasi ovat aikuisia ihmisiä joiden tulee ymmärtää jos haluat etäisyyttä ja omaa rauhaa ja keskittyä omaan elämääsi. 

No teini-ikäisiin kannattaa jo ottaa hieman etäisyyttä. Heidän on aika selvitä jo joistakin asioista ilman vanhemman jatkuvaa apua tai huolehtimista.

Siis omat lapset hylätään viimeistään silloin kun he täyttävät 18? Okei. Eiväthän he enää vanhempiaan mihinkään tarvitse, toisin kuin vanhat vanhemmat jotka tarvitsevat omia aikuisia lapsiaan jatkuvasti.

No ihan en ymmärrä miksi se vanhempiaan tarvitsisi jatkuvasti apua. Pikemminkin keskityn enemmän itseeni kun lapset osaa jo monista asioista huolehtia aivan itse.

Hei ap, ne lapset on pieniä vain hetken. Äkkiä ne kasvaa ja on enemmän kuin kivoja kavereita joille olet myös sukua! Ei se ole kuin pieni väläys elämässä ja sitten loppuiän ilo :).