Lue keskustelun säännöt.
Miksi ei voi vain luovuttaa
20.09.2024 |
Menin nyt syksyllä vähän alle kolmekymppisenä ensimmäistä kertaa korkeakouluun. Työttömyyttä aikaisemmin todella paljon ja työelämää ei iästäni huolimatta kovin paljoa. Menin kouluun oikeastaan pakosta, koska työkkäri,vanhemmat, sukulaiset tavallaan painosti kouluttautumaan. Asuinpaikassani oli työpaikkoja huonosti, niin muutto uuteen asuinpaikkaan ja opiskelupaikka kuulosti tietysti hyvälle jutulle. Valitsin alan joka ei kuulostanut vastenmieliseltä, mutta ei herättänyt sen kummemmin mielenkiintoakaan.
Olen täällä uudessa paikan yksin ja omat porukat on muodostunu meidänkin ryhmässä. Edes sellaiset, jotka näyttävät olevan muusta porukasta ulkona, niin eivät halua jutella mulle. Minulta ei kysytty mitään ja jouduin kysymään heistä, niin älysin sitten, että ehkä seurani ei vain kiinnosta.
Vapaa-aika on masentavaa, vaikka koitan olla aktviinen ja lähteä asunnosta pois. Yksin pitää olla, niin ei tule helposti lähdettyä mihinkään. Nytkin olen ollut sairaana koko viikon ja ei ole tehnyt mielelle hyvää.
Tämä ala taitaa olla itselle liian haastava, enkä todennäköisesti tule valmistumaan ikinä. Itselleni ihan sama, mutta mitään varasuunnitelmaa ei ole. Jos lopettaisin opiskelun, niin Kelan kanssa joutusin varmaaan ongelmiin. Vanhemmat, vähäiset kaverit pettyisi, enkä itsekkään tietäisi mitä tekisin.
Ajasta ikuisuuteen meneminen on käynyt mielessä muutaman kerran. Siinä olisi vain hyviä puolia. Pääsisin vastuistani, vioistani ja itsestäni eroon. Ei tarvitsisi selitellä enää kenellekkään mitään.
Kommentit (20)
Kannattaa kyllä antaa periksi. Mitään parannusta ei ole näköpiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poistoon tämäkin.
Täh?
Keksi itsellesi jotain kivoja asioita, jotta mielialasi paranee. Viimeksi kannattaa vajota synkkyyteen. Yritä sitä nyt. Jos onnistut, on siitäkin apua koko lopun elämäsi. Siis lähde etsimään mistä innostut.
...kun innostut jostakin saa opiskelukin tuulta allensa ja tuntuu helpommalta. Ei kannata odottaa, että muut tulevat juttelemaan. Ota sinä yhteys, sekin palkitaan. Uudessa opiskelupaikassa kaikki ovat aluksi hieman orpoja. Menee aikansa kunnes tutustutaan ja sitten sekin alkaa kantamaan omine juttuineen. Kysele vaikka apua asioihin, jotka ovat vaikeita - oletko ymmärtänyt oikein, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Illan paras itkuvirsi..tähän asti
tämä palsta on iiiiiihan täynnä valitusta avohoitopotilaiden paikka
Yksin ja väkisin puurtamista tämä tulee olemaan joka tapauksessa. Mitä väliä nuilla kun tiedän, että ovat vain vastapainoa tälle kaikelle. Kyllä luonto hoitaa minut pois, kun tarpeeksi kauan olen kärvistellyt.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikista ei vaan ole korkeakoulutetuiksi. ei ole mikään häpeä olla kaupan kassa.
Vierailija kirjoitti:
kaikista ei vaan ole korkeakoulutetuiksi. ei ole mikään häpeä olla kaupan kassa.
Ei minusta olekkaan, mutta eipä tässä enää voi mitään muuttaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei voi muuttaa??? Nuorihan sinä vielä olet. Ja nuori vielä kun valmistut vähän yli kolmikymppisenä. Elämä edessä.
Onhan sekin jo positiivista, että olet päässyt vaativaan koulutukseen. Aloittanut opiskelut toisella paikkakunnalla, jne.
Jos et muuta ajatteluasi nyt, niin sama on edessä työpaikkojen kanssa. Jos olosi psyykkistä, käy ihmeessä hakemassa apua. Voit jopa saada sitä opinahostasi?
Oikeat haasteet alkaa kun valmistut ja töitä ei ole. Opiskelu oli ihan mukavaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene nyt nukkumaan, ettet lyö lukkoon jotain hullua. Ehkä aamulla herätessäsi olo on mukavampi. Yleensä uni hoitaa.
Nauti opiskelusta ja ole ystävällinen lähimmillesi sekä opiskelukavereillesi. Luo hyvänkierre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löydät vielä jotain hyvää. Koulussani on 60v opiskelija ja sanoo elävänsä elämänsä parasta aikaa.
Kokeile polttaa vaikka pilveä jos et oo vielä kokeillu. Mistä sitä muuten tietää olisko se sun juttu. Meinaan itellä autto siihen, että aloin näkeen hengissä pysymisen sittenkin vaihtoehtona
Vierailija kirjoitti:
Illan paras itkuvirsi..tähän asti
tämä palsta on iiiiiihan täynnä valitusta avohoitopotilaiden paikka
Joten valitat itsekin
Sentään pääsit korkeakouluun ja nyt vielä valitat. Ei sinnekään niin vain päästä vaikka miten yrittäisi ja sinä pääsit ihan haluamatta. Olisipa itsekin joskus oikein joutunut korkeakouluun, mutta valitettavasti lukion c:n papereilla ei kuin pyyhi perseensä ja niillä just pääsee työvoimakoilutuksella siivoojaksi ja sekin vasta kun välinehuoltajaksi ei kelvannut. Olisit tyytyväinen, elät unelmaa.
No. Tuo kaikki taitaa olla omassa päässä, jokin riittämättömyyden tunne ja pelot.
Sillä kärsin samasta itsekin. Minustakin tuntuu, että haluan luovuttaa. Ei ole oikein merkitystä millään, en jaksaisi vastuita ja tätä elämää.
Ymmärrän sinun tunteita. Ainoa ero on, että olen päässyt tekemään vaikka mitä. Tuuria ollut ja muutama tutkinto taskussa, eri töitä, ei kaupunkeja, palkankorotuksia, paljon uusia ihmissuhteita, kasvua ja kehitystä. Kaikenlaista.
Mutta sisällä on vain tunne ettei riitä ja enää ei jaksa. En oikein välitä enää mistään. Olen huippuvuosieni jälkeen suistunut todella huonoon jamaan ja tässä sitä ollaan. Hirveästi velkaa, yksinäisyys, työ joka ei kiinnosta (jospa sais potkut) ja jatkuvat itsetuhoiset toiveet. Alkoholi ja lääkkeet auttaa hetkeksi.
Mitä jos elät. Ja lepää välillä aina. Ei ole pakko olla korkeakoulussa tai sossulla. Ehkä saat kaavakkeella tuen ja voit keksiä jonkun aikuisiltakoulun amiksesta, monimuoto, muutamia tunteja illassa tai sitten ei sitä jos huono idea. Korkeakoulu ei kestä kauaa, mutta ne työt ovat tietenkin haastavia, alkaa aikaisin ja jos on harjoittelu. Ehkä osa on mielikuvissaan ja ajatuksissaan, jos ei ole kavereita siellä tai etsii vapaalla seuran. Ehkä osa pitää välivuosia asioissa, miettien mitä haluaa, vaikkei niitä ole hyväksytty.
Eikö vain olisi sama luovuttaa?
ap