Onko muita tosi kranttuja ja pieniruokaisia

vihanneksia...hedelmiä menee jonkun verran,mut lähinnä ongelma on tämä itse ruokailu...ap

Ensinnäkin, älä anna jälkkäriä palkkioksi. Näin viestität, että se ruokahan on tosi pahaa,syöt tuon verran, niin sitten saat tätä hyvää jälkkäriä.

Ja sitten tietenkin kaikki ylimääräiset välipalat pois. (Varmaan onkin jo.) Lapselle saa tulla ihan nälkä ennen seuraavaa ruokaa.



Teille on varmaan jo muodostunut sellainen negatiivinen taphtuma koko ruokailusta. (Syö nyt edes tuo ja mikset syö jne.) Kokeile positiivista lähestymistapaa. Eli annostele jonkun aikaa lapselle ihan pieni annos, siis todella pieni, älä kiinnitä mitään huomiota hänen syömiseensä, jos ei syö, sovitte sen yhden lusikallisen maistamispakon ja sitten ilman mitään erikoispyyntöjä tai maanitteluja pois pöydästä. Jos taas alkaakin syödä, kun saa syötyä voit kehua TOSI PALJON kuinka reipas syömään hän osasikaan olla. Näin lapsi kuulee joskus positiivista kehua syömisestää, eikä haittaa vaikka annos ensin todella pieni. Lapsi ei siihen kuole.

Kokeile tätä tarpeeksi kauan, ainakin viikko. Usein kokeillaan kaikenlaista, muta tosi lyhyen ajan ja siitä on vaan haittaa, kun tavat muuttuvat koko ajan. Kun kokeilee tuolla pikkuannoksella, lapsi saattaa kokea annoksen selaiseksi, että hän selviää siitä, ei tunnu ylivoimaisen suurelta.

Ja ennenkaikkea, yritä suhtautua koko ruokailuun " hällä väliä" asenteella, ettei lapsi opi hallitsemaan sillä sinua. Älä näytä kuinka kovasti haluaisit hänen syövän,

aina valittanut että lapset ovat huonoja syömään. Vauvasta asti lapsille on tuputettu ruokaa jatkuvasti, lapset ovat alkaneet hyljeksiä rintaakin kun sitä on tyrkytetty viiden minuutin välein.



Nykyäänkin kun käymme perheessä kylässä, ruuat ja välipalat ovat niin tiiviisti peräkkäin etten minäkään hyväruokahaluisena aikuisena jaksaisi ollenkaan noin usein syödä. Ja kun lapset pakotetaan syömään ruokansa niin istuvat lähes aina pöydässä. Tuntuu ettei heillä ole nälän tunnetta ollenkaan.



Ei lapsi kuole nälkään jos ei saa välipalaa, muutaman tunnin pärjää lapsi kuin lapsi ilman ruokaa. Ja syövät minkä jaksavat, kunhan esim vihanneksia ja salaatteja tietyn määrän. Meillä lapset ovat aina syöneet hyvin, osittain varmasti siksi että luonteeltaan sellaisia, osittain ehkä siksi että tietävät, että mikään narina ei auta, jos ei ruokaansa syö.

hyvin hoikka. Itse olen ollut, ja olen edelleen, ihan samanlainen. En syo syomisen vuoksi, eika syo poikakaan. Vaikka olisi mita herkkuja, niin nopeasti sanoo etta maha on jo taysi ja enempaa ei mahdu. Kaikesta syomisesta kehutaan (jos poydassa muuten kayttaydytaan kunnolla) ja ruokailusta tehdaan mahdollisimman kiva tapahtuma: jutellaan ja hassutellaan, kiinnitetaan lapseen paljon positiivista huomiota. Talla tavalla lapsi viihtyy hyvin poydassa ja samalla tulee syoneeksikin jotain.



Jos lapsesi on terve ja kasvaa ihan kivasti, niin ala stressaa. Yrita olla luomatta ruokapoydasta taistelutannerta ja ruuasta vallankayton valinetta.

Vierailija:

Aina on syönyt huonosti, nyt on 4,5 v.

Olen johdonmukaisesti pitänyt jo parin vuoden ajan kiinni jälkiruoasta. Jos syö vähintään sen, mitä minä määrään, saa jälkiruoan. Muuten ei saa. Jotkut ovat tätä konstia vastaan, mutta minusta se on toimiva. Asun keski-euroopassa ja lapset kasvatetaan täällä aina näin.

Tuostahan lapsi oppii sitten että makea on palkinto. Ja vanhempana osaa sitten hyvin palkita itseään makealla, miten fiksua käyttää ruokaa palkintona....