Onko joku onnellisesti rinnakkaissuhteessa?

lähinnä keskustella muiden vastaavassa tilassa olevien kanssa: kuinka he " selvityvät" tilanteessa, tasapainottelevat kahden ihmissuhteen välillä jne.



Ja eikös näitä " normaalisuhteisia" aina pongahda paikalle kertomaan, kuinka moraalittomia siveettömiä selkärangattomia epäeettisiä epärehellisiä jnejne rinnakkaissuhteessa elävät oikein onkaan. Ei ap eivätkä varmaan muutkaan tarvitse " normaalien" hyväksyntää tilanteelleen - kyllä he ihan itse ovat punninneet pro ja contro. Ihmettelen vaan, mikä saa nämä " normaalit" noin pahasti pillastumaan, kun he kerran elävät niin turvallisessa ja läpirehellisessä parisuhteessa. Ei nämä salamyhkäiset kuviot heitä pitäisi heilauttaa - eihän?

Vierailija:

tai siitä, että ei kestä arkea, ole kysymys.

Arkea on " kestetty" yli 20 v oikein hyvin. Moni elää elämänsä onnellisena rakastumatta totaalisesti kertaakaan. Toisille kohdalle voi sattua useampikin tällainen tilanne. Minulle nyt esimerkiksi sattui siten, että rakastuin toiseen naiseen vaikka olen naimisissa. Rakastan edelleen vaimoani. Eli ei tähän mitenkään ole hakeuduttu eikä kyse ole mistään haihattelusta. Elämä on joskus vaikeaa, eikä kaikkien ratkaisut mahdu protestanttisen moraalin piiriin. Se ei tee näistä ratkaisuista kuitenkaan mitenkään huonompia kuin kivien heittelijät täällä esittävät. Nuorempana minäkin uskoin mustavalkoiseen maailmaan, jossa oli vain oikeita ja vääriä ratkaisuja ja mielipiteitä.

t. mään

Siinäpä: elämä ei ole koskaan vain mustaa tai valkoista. Luojan kiitos: siinä on monia muitakin sävyjä. Eikä rakkautta ole (luojan kiitos again) annettu ihmiselle rajoitettua määrää. Sitä riittää useampaan kohteeseen, " protestanttisesta moraalista huolimatta" .

Vierailija:

Ihmettelen vaan, mikä saa nämä " normaalit" noin pahasti pillastumaan, kun he kerran elävät niin turvallisessa ja läpirehellisessä parisuhteessa. Ei nämä salamyhkäiset kuviot heitä pitäisi heilauttaa - eihän?

Ja yleensä tilanne menee just niin, että alussa se jolla rinnakkaissuhde, on ihan päihtynyt ja onnellinen. Ja ehkä jopa tuntee, että se tilanne on ihana, kun on kaksi rakkautta. Jossain vaiheessa voi sitten homma alkaa levitä käsiin. Se rinnakkaissuhde alkaa vaatia lisää, itsellä omatunto kolkuttaa tai sitten oma puoliso alkaa vaistota juttuja ja tulee ahdistuneeksi.

Usein, jos ap liitossa on rakkautta, puoliso alkaa reagoida ennemmin tai myöhemmin. Tai puoliso vaistoaa tilanteen, mutta esittää ettei mitään tiedä (ja katkeroituu).

Jollain lailla se ilmapiiri noissa perheissä on usein lapsille tosi feikki. Ja jos ei ole, vaan on vain ahdistunut, kaikki kärsivät.

Ja jotenkin se vain vituttaa, kun ympärillä seuraa kun tää rinnakkaiskuvio romahtaa: joskus joku osapuolista selviää " voittajana" , mutta aina se jommallekummalle puolisolle on korvapuusti. Ja ihan joka tapauksessa se on lapsille sitä. Onnellista tilannetta en ole vielä tavannutkaan. On naivia ajatella, etteivätkö ainakin perheen lapset tajuaisi jo pitkään asioiden olevan pielessä, vaikka vanhemmat olisivatkin niin puusilmäisiä, etteivät tilannetta huomaisi.

Niin, en elä itse perhe-elämää, enkä ole kärsinyt rinnakkaissuhteista, joten vitutus johtuu ihan siitä, että olen usein toiminut ns. henkisenä tukena ihmisille, joiden elämä on romahtanut siksi, ettei olla voitu tehdä rehellisiä valintoja.

se asiantunteva kommentti saadaan...

Vierailija:

se asiantunteva kommentti saadaan...

siinä on ihan riittävästi asiantuntemusta. Sullakin on varmaan ydinvoimasta mielipide, vaikka et olekaan rakentanut ydinreaktoria omin käsin ja asunut Tschernobylissä.

Olen elänyt itse perheessä 20 vuotta, lapsena. Olen myös elänyt parisuhteissa, avoliitoissa tosin. Olen pettänyt, tullut petetyksi, jättänyt ja tullut jätetyksi. Minulla on lapsi. Seurustelen.

Minulla on sisaruksia, ystäviä ja tuttavia. Olen seurannut monien suhteiden kehittymisiä ja sitä, miten pariskunnat eivät avaa silmiään ongelmille. Olen seurannut sitä, miten lasten ongelmat ovat näkyneet jo taaperoiässä, miten ne ovat kehittyneet ongelmiksi murrosikään ja varhaisaikuisuuteen. Olen nähnyt miten suhteet alkavat mahdottomasta tilanteesta ja kompastuvat mahdottomuuteensa. Olen seurannut melko monia avioeroja, aika läheltä.

Ei kaikkea tarvitse oman kantapään kautta kokeilla, että voisi pistää merkille asioita, tapahtumaketjuja, seurauksia.

Ei lääketieteen tutkijan tarvitse itse olla sairas, jotta pystyisi analysoimaan kohdetta.

väärässä ketjussa. Lue apn kysymys.

Vierailija:

väärässä ketjussa. Lue apn kysymys.

voisi 24 purkaa pahaa mieltäsi jonnekin muualle?

Vierailija:

voisi 24 purkaa pahaa mieltäsi jonnekin muualle?

minä tulen tänne mielelläni pillastumaan huoraajien touhuista. aivan sama aikuisten tekemisille mutta lastensuojelun nimissä tuomitsen joka helvetin perseenjakaja-perheenrikkojan ja huoripukin joka täällä avautuu.

mies

Vierailija:

Rakastuin viime vuonna töiden kautta erääseen mieheen, joka oli vielä silloin naimisissa. Tapailtiin töiden merkeissä, kunnes kerroin hänelle tunteistani. Noin kaksi kuukautta ensi tapaamisesta rakastelimme ensimmäisen kerran hotellissa. Sen jälkeen tapailimme lähes päivittäin mutta pystyimme järjestämään rakastelua vain n. kahden viikon välein. Lopulta olin valmis jättämään aviomieheni. Aviomies epäili suhdetta jo aika varhaisessa vaiheessa, olen huono peittelemään fiiliksiäni. Erosimme rakastajan kanssa molemmat aviopuolisoistamme n. puoli vuotta ensi tapaamisestamme. Ex aviomies kertoi että hänelläkin on ollu " juttuja" ja suhteita, mutta ei olisi eronnut niiden takia minusta. Tämä uusi mies tuntui heti vain niin hiton oikealta ja olen hänen kanssaan äärimmäisen onnellinen. Petin ex-aviomiestä ekan kerran ja se oli siinä. Jos aikoo rinnakkaissuhteeseen tärkeää on se ettei rakastu, eikä jää kiinni! Niin olisi ollut paljon helpompaa...

Miten teille sit lopulta kävi? Oletteko vielä yhdessä?

Olin puoli vuotta jenkeissä opiskeluaikana. Mies oli Suomessa esikoisen kanssa. Tuosta puolesta vuodesta olin suhteessa toiseen mieheen 4 kuukautta.

Miten se " toinen mies/nainen" suhtautuu asiaan? Erityisesti jos suhde on kestänyt kauan, etkö ajattele miltä hänestä tuntuu? Toivooko " kakkosesi" että eroaisit? Miltä itsestäsi tuntuisi, jos hänelläkin olisi joku toinen sinun lisäksesi (tai ehkä onkin?)? Entä mitä teet, jos rinnakkaissuhteesi tulee ilmi puolisollesi?



Kyselen vain siksi, että olen itse toinen nainen ja olen ollut sitä jo kauan. Kiinnostaa kuulla kommentteja tähän asiaan. Siitä olen samaa mieltä, että joskus voi joutua tai ajautua tekemään ratkaisuja, jotka eivät sovi yleisiin käsityksiin siitä miten elämä " pitää" elää.

Vierailija:

Siitä olen samaa mieltä, että joskus voi joutua tai ajautua tekemään ratkaisuja, jotka eivät sovi yleisiin käsityksiin siitä miten elämä " pitää" elää.

Ajautumisesta tai joutumisesta puhuminen on selkärangatonta vätystelyä.

ja vihaista porukkaa! Viha kuluttaa, kannattaa yrittää päästä siitä eroon.

Vierailija:

minä tulen tänne mielelläni pillastumaan huoraajien touhuista. aivan sama aikuisten tekemisille mutta lastensuojelun nimissä tuomitsen joka helvetin perseenjakaja-perheenrikkojan ja huoripukin joka täällä avautuu.

mies

olen itse varattu ja perheellinen, mutta niin on myös rakastajani, joten no problem. meillä on kyllä pelisäännöt ollu selvillä alusta asti.



ja jos oma aviomies pelais samaa peliä jonku naikkosen kanssa, niin siitä vaan, kuhan en saa tietää. eli niin kauan kun homma pysyy salassa, se on jees.



mä olen erittäin onnellinen, että mulla on ihana rakastaja. en halua jättää perhettäni enkä halua hänen jättävän perhettään.

Vierailija:

ja vihaista porukkaa! Viha kuluttaa, kannattaa yrittää päästä siitä eroon.

ja pelin säännöt ovat olleet alusta saakka hyvin selkeät. pyrkimys ei ole luoda uusia parisuhteita, vaan nauttia toistemme seurasta (seksistä, ajatustenvaihdosta, matkoista, elokuvista ym.) silloin, kun se on mahdollista. kaikkien totunnaisten kuvioiden ulko- ja yläpuolella.



ja jos joku siitä vetää purut kuonoon, siitä vaan.