Tässä esimerkki, miten itsekästä on erota mt-ongelmaisesta. Tässä puoliso teki oikein. Linkki

Mitä mieltä olette?

Itsekästä on pikemminkin vaatia tuhlaamaan omaa elämäänsä sen mt-ongelmaisen kanssa ja uhrautumaan pahoinvointiin. Siinä vaiheessa kun se kaadetaan lasten niskaan niin se on soronnoo eikä mitään asiaa lapsille vaan saa mt-ongelmainen nauttia omasta ja mt-ongelmansa seurasta. 

Olen täysin eri mieltä. Jokainen on vastuussa itsestään. 

0/5

En edes katsonut linkkiä, kun oli niin huonot mainospuheet.

Vierailija kirjoitti:

Itsekästä on pikemminkin vaatia tuhlaamaan omaa elämäänsä sen mt-ongelmaisen kanssa ja uhrautumaan pahoinvointiin. Siinä vaiheessa kun se kaadetaan lasten niskaan niin se on soronnoo eikä mitään asiaa lapsille vaan saa mt-ongelmainen nauttia omasta ja mt-ongelmansa seurasta. 

Mutta jos aikuiset jälkeläiset ovat empaattisia ja rakastavat mt-ongelmaista vanhempaansa, on todella epäreilua, että päävastuu kaatuu heille. 

Jutussa ex puoliso otti päävastuun. 

Vierailija kirjoitti:

Olen täysin eri mieltä. Jokainen on vastuussa itsestään. 

Kyllä toki, mutta kamalaa, jollei puoliso hoida osaansa, vaan jälkeläiset. 

Löytyiskö vastaavaa tarinaa, jossa isä jää hoivaamaan sairasta ex-vaimoaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekästä on pikemminkin vaatia tuhlaamaan omaa elämäänsä sen mt-ongelmaisen kanssa ja uhrautumaan pahoinvointiin. Siinä vaiheessa kun se kaadetaan lasten niskaan niin se on soronnoo eikä mitään asiaa lapsille vaan saa mt-ongelmainen nauttia omasta ja mt-ongelmansa seurasta. 

Mutta jos aikuiset jälkeläiset ovat empaattisia ja rakastavat mt-ongelmaista vanhempaansa, on todella epäreilua, että päävastuu kaatuu heille. 

Jutussa ex puoliso otti päävastuun. 

 

Sen enempää lasten kuin sen ex-puolison ei tasan kuulu olla niin empaattisia että jatkavat sen mt-ongelmaisen holhoamista. Turha sälyttää minkäänlaista vastuuta edes empatian ja/tai rakkauden nimissä kenenkään niskoille tai päävastuulle. Se on itsekästä ja epäreilua. Oletko kenties itse mt-ongelmainen joka roikottaa omaa puolisoaan väkisin vedoten empatiaan yms. ja huolehtimaan sinusta ja sairaudestasi uhraten oman elämänsä ja hyvinvointinsa? 

Eikös nyt pädekään tämä feministien ohje, että miksi et käyttänyt ehkäisyä, jos et pysty huolehtimaan lapsesta JA puolisosta?

Vierailija kirjoitti:

Eikös nyt pädekään tämä feministien ohje, että miksi et käyttänyt ehkäisyä, jos et pysty huolehtimaan lapsesta JA puolisosta?

Missä feministit ovat näin ohjeistaneet? Linkki, kiitos.

Minä erosin mt-ongelmaisesta, koska minulla on vastuu omista lapsistani eikä siitä mt-ongelmaisesta, jota kohtaan minulla ei ole mitään velvollisuuksia.

Hänellä ei ole lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekästä on pikemminkin vaatia tuhlaamaan omaa elämäänsä sen mt-ongelmaisen kanssa ja uhrautumaan pahoinvointiin. Siinä vaiheessa kun se kaadetaan lasten niskaan niin se on soronnoo eikä mitään asiaa lapsille vaan saa mt-ongelmainen nauttia omasta ja mt-ongelmansa seurasta. 

Mutta jos aikuiset jälkeläiset ovat empaattisia ja rakastavat mt-ongelmaista vanhempaansa, on todella epäreilua, että päävastuu kaatuu heille. 

Jutussa ex puoliso otti päävastuun. 

 

Sen enempää lasten kuin sen ex-puolison ei tasan kuulu olla niin empaattisia että jatkavat sen mt-ongelmaisen holhoamista. Turha sälyttää minkäänlaista vastuuta edes empatian ja/tai rakkauden nimissä kenenkään niskoille tai päävastuulle. Se on itsekästä ja epäreilua. Oletko kenties itse mt-ongelmainen joka r

Olet hirveä ihminen. Onneksi en tunne sinunkaltaisiasi.

Sä et ap tiedä mistä puhut (kirjoitat).

Riippuu ihan minkälainen mt tapaus. Jos pääsääntöisesti arki on ok jne, Ei ongelmaa. Mutta jos on todella teoksista menoa niin parempi minimoida yhteydenotot. Kaikkein tärkein asia on oma jaksaminen ja lapset. Auttaa saa ketä vaan niin paljon kuin huom. Jaksaa.

Kun tulee mt-sairaus niin myötä ja vastoin käymisissä lupaus ei koske sitä tilannetta? 

Jos mun exällä todettaisiin nyt mt ongelmia, niin saisi hänen lähisukunsa olla auttamassa. Minä en todellakaan hänen terveydestä ole vastuussa eikä se kiinnosta muuten kuin sen osalta,kun lapseni on hänen luonaan. 

Mulla tosin on aikuisiakin lapsia,niin he saavat oman halunsa mukaan olla auttamassa äitiään. 

Vierailija kirjoitti:

Itsekästä on pikemminkin vaatia tuhlaamaan omaa elämäänsä sen mt-ongelmaisen kanssa ja uhrautumaan pahoinvointiin. Siinä vaiheessa kun se kaadetaan lasten niskaan niin se on soronnoo eikä mitään asiaa lapsille vaan saa mt-ongelmainen nauttia omasta ja mt-ongelmansa seurasta. 

Aivan kuin ihminen olisi tahallaan sairastunut. Kyllä kauhisteltaisiin, jos syöpäpotilaasta kirjoitettaisiin noin, mutta mielenterveyspotilaan kohdalla ei empatiaa tuhlata. 

Vierailija kirjoitti:

Olen täysin eri mieltä. Jokainen on vastuussa itsestään. 

Jokainen saattaa sairastua niin vakavasti, ettei todellakaan pärjää yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Minä erosin mt-ongelmaisesta, koska minulla on vastuu omista lapsistani eikä siitä mt-ongelmaisesta, jota kohtaan minulla ei ole mitään velvollisuuksia.

Hänellä ei ole lapsia.

Minulla on vastuu mielenterveysongelmaisestakin. Olen sen vastuun ottanut avioituessani. 

Vierailija kirjoitti:

Kun tulee mt-sairaus niin myötä ja vastoin käymisissä lupaus ei koske sitä tilannetta? 

Nykyään on muotia sanoa, etten minä tätä tilannut. Toisella ei tarvitse olla kuin selluliittia tai pälvikalju, niin tuo lause heitetään kehiin.