Lue keskustelun säännöt.
Muita joita kaduttaa kum ei ottanut miestä vaan seikkali ja nyt jäi yksinään?
17.09.2024 |
Tekee pahaa katsoa kun nuoruuden rakkaus , jonka monta kertaa kielsin, elää toisen kanssa elämää ja vasta nyt 30 vuotiaana tajusin mitä menetin . Heillä ihana elämä ja omistusasunnot, koirat ja kaikki.
Olin nirso ja hain hetken huumaa enkä halunnut sitoutua. Nyt haluaisin tuon miehen ja todellakin liian myöhäistä , ovat naimisissa. Tuo mies piiritti monta vuotta ja en ollut kiinnostunut. Nyt tuntuu pahalta ja haluaisin mutta ihan oikein , en saa . Joku toinen sai joka hänestä kiinnostunut eikä vitkutellut. Nyt harmittaa mutta minkäs teet , itse kielsin monta kertaa ja nyt olisiko valmis mutta toinen vienyt jo.
Onko muilla kokemuksia tälläisestä?
Kommentit (27)
Klassinen tarina feminismi pettämäksi joutuneesta naisesta. Nuoruus vietetään G __ u lli *** karu ,,.. sellissä ja lopputuloksena on tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on ollut syysi silloin elää niin kuin elit. Ei sitä kannata katua.
Vierailija kirjoitti:
Klassinen tarina feminismi pettämäksi joutuneesta naisesta. Nuoruus vietetään G __ u lli *** karu ,,.. sellissä ja lopputuloksena on tämä.
Klassinen tarina syrjäytyneestä miehestä, joka kirjoittelee voimafantasiatarinoita Vauvapalstalla surullista ja yksinäistä naista näytellen.
Joku syy siihen oli, että et halunnut miestä aikoinaan. Sisimmässäsi tiesit, ettei ole oikea sinulle hän.
Nyt haikailet jotain muuta kuin tuota miestä. Ehkä sitä materiaalista elämäntapaa, jota hän olisi voinut tarjota sinulle ja suhteen ideaalia ja keskiluokkaista unelmaelämää, mutta et tuota miestä.
Monesti jos hakee rauhaa, harmoniaa ja perille pääsyä niin sen myös saa. Ellei ole mieleltään häirtiintynyt pysyvällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ihan tuolla samalla sapluunalla, mutta olen katunut koko aikuisikäni etten tarttunut nuorempana eräässä hetkessä tilaisuuteen saada se mies kenet kerran olin suureksi surukseni menettänyt ja kenet olin aina halunnut.
Hänkin kaipasi minua ja olisi kanssani halunnut naimisiin, perheen ja lapset. Oli kuitenkin itsekin, miin kuin minäkin, tuolloin varattu. Olin vielä liian ylpeä antamaan hänelle anteeksi sen että vuosia aiemmin petti minua ja jätti minut, vaikken oikeasti halunnut ketään muuta kuin hänet, olin vaan niin rikki vielä menneistä loukkauksista, enkä luottanut häneen.
Hän päätyi kuitenkin ehkä hiukan huijattuna tai jollain konstilla emotionaalisesti kiristettynä naimisiin vaikkei koskaan sitä laastarisuhdemuijaansa ollut kosinut. Minä lähdin pääkaupunkiseudulle tekemään työuraa, harrastamaan kaikenlaista, matkustelemaan jne. Eli ts "kokemaan, nauttimaan ja elämään".
Näin vuosikymmenten jälkeen totesin ettei minusta olisi ollut pullantuoksuiseksi kotiäidiksi elämään 11-15v lapsiperhearkea ja käymään töissä jossain epätyydyttävässä työssä. Tarvitsen enemmän. Haluan kokea ja nähdä muuta, uusia asioota ja uusia maisemia.
Rakastamani ja kaipaamani mies sai sen mitä halusi, perheen ja lapset, ainoastaan minua hän ei saanut. Jäimme molemmat kaipaamaan toisiamme ja tiedän että kipuilimme sitä molemmat pitkään.
Nyt kun näen häntä taas satunnaisesti, mieleni on haikea, kaipaan häntä jollain tasolla aina. En saa häntä mielestäni. Hän on minulle "se yksi ja ainoa". Olen ollut muutamassakin pitkässä suhteessa, mutta pääasiassa olen ollut sinkku. Lapsia en ole sitten nuoruusvuosien oikeastaan edes harkinnut. Minäkin jäin "yksin".
Mä olin nirso ja seikkailin paljon. Ainoa mikä harmittaa on, etten seikkaillut enempää. No, onneksi vastaan tuli se täydellinen, jonka kanssa asetuin ja nyt seikkaillaan yhdessä.