Muita joita kaduttaa kum ei ottanut miestä vaan seikkali ja nyt jäi yksinään?
Tekee pahaa katsoa kun nuoruuden rakkaus , jonka monta kertaa kielsin, elää toisen kanssa elämää ja vasta nyt 30 vuotiaana tajusin mitä menetin . Heillä ihana elämä ja omistusasunnot, koirat ja kaikki.
Olin nirso ja hain hetken huumaa enkä halunnut sitoutua. Nyt haluaisin tuon miehen ja todellakin liian myöhäistä , ovat naimisissa. Tuo mies piiritti monta vuotta ja en ollut kiinnostunut. Nyt tuntuu pahalta ja haluaisin mutta ihan oikein , en saa . Joku toinen sai joka hänestä kiinnostunut eikä vitkutellut. Nyt harmittaa mutta minkäs teet , itse kielsin monta kertaa ja nyt olisiko valmis mutta toinen vienyt jo.
Onko muilla kokemuksia tälläisestä?
Kommentit (27)
Ei kaduta. En seikkaillut. Olen silti ikisinkku. Ei huumorintajuisia ja asiallisia miehiä noin vain löydy.
Ei lainkaan. Olen vain voimaantunut sen jälkeen.
Kuuntele...........Voitko Alkaa Uudelleen
Jaa. Minua taas surettaa ne parikymppisenä pariutuneet, joiden elämä on pelkkää rivaripätkää Lohjalla, lasten hoitamista ja 8-16 duunia. Vuoden kohokohtana reissu Naantalin kylpylään ja Muumimaailmaan. Vau.
En vaihtaisi omaa elämääni ja kokemuksia ulkomailla työskentelyineen mihinkään. Olen onnellinen näin, olen saanut kokea asioita, joista moni vain haaveilee, tehnyt itse omat valintani ja päätökseni. Elänyt omannäköistäni elämää, tehnyt itse omat virheeni. En ole joutunut elämään laimeaa kompromissielämää.
Mutta ihmiset arvostaa erilaisia asioita, eikä toisten valintojen arvostelu tai sääliminen siksi kannata. Ja omaa elämäänsä voi lähestulkoon aina muuttaa, kun vain on tarpeeksi siihen halua.
Ei.
Mua kaduttaa kun oon antanut mahdollisuuden pskoille ukoille. Ja joo todellakin pskoille, alkoholia, pettämistä, väkivaltaa.
Sama juttu. Olen yksinäinen ja miehellä on perhe ja ihana talo. Tuo kaikki voisi olla minun, jos en olisi oikutellut.
Mulla olisi seisova peli eikä mikään seinäkello joten hyvät leidit ..........rakkaudella työntyisin eroottiseen..loput on K-18
En ikinä saanut ketään suhteeseen kanssani. Kovasti yritin.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Olen yksinäinen ja miehellä on perhe ja ihana talo. Tuo kaikki voisi olla minun, jos en olisi oikutellut.
Et ole nainen.
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Minua taas surettaa ne parikymppisenä pariutuneet, joiden elämä on pelkkää rivaripätkää Lohjalla, lasten hoitamista ja 8-16 duunia. Vuoden kohokohtana reissu Naantalin kylpylään ja Muumimaailmaan. Vau.
En vaihtaisi omaa elämääni ja kokemuksia ulkomailla työskentelyineen mihinkään. Olen onnellinen näin, olen saanut kokea asioita, joista moni vain haaveilee, tehnyt itse omat valintani ja päätökseni. Elänyt omannäköistäni elämää, tehnyt itse omat virheeni. En ole joutunut elämään laimeaa kompromissielämää.
Mutta ihmiset arvostaa erilaisia asioita, eikä toisten valintojen arvostelu tai sääliminen siksi kannata. Ja omaa elämäänsä voi lähestulkoon aina muuttaa, kun vain on tarpeeksi siihen halua.
Nimenomaan. Turha siis surra meitä, jotka valittiin aikanaan toisenlainen tie, voit käyttää aikasi paremmin. T parikymppisenä pariutunut aikuisen äiti, osan vuotta ulkomailla muttei töissä.
Vaikka olisit silloin huolinutkin niin et voi tietää olisiko se kestänyt. Joten ei kannata jossitella. Nyt on nyt, mene eteenpäin.
Tule minun luo saat hellyyttä ja no sitä muutakin.
Olet vielä nuori. Kaikki mahdollisuudet edessä. Jos annat niiden tulla etkä jää menneeseen.
Tyyppi voi olla suljettujen ovien takana täysi k.s.pää. Tai olisi voinut pettää sinua ja sen jälkeen päätynyt kuitenkin yhteen nykyisen kanssa.
Mutta miehen kirjoittama provohan tämä oli.
Eilen kun mä tiennyt en...................
Anteeksi, että osallistun keskusteluun. Olen mies, ja kadun, etten lähtenyt suhteeseen, joka olisi voinut olla SE parisuhde. Näin meni, ikää 53, tyätön, perheetön, lapseton ja niin poiespäin.
Oispa ollut se kristallipallo ja olisi osannut tulkita oikein. Valitsin väärin. No, niin ne naisetkin kohdallani valitsivat väärin. Laiha lohtu!
Et oppinut kirjoittamaan ?