Kuinka työssäkäyvät usemman lapsen vanhemmat ehtivät " nauttia" elämästä ja lapsista?

Syödään, joskus tehdään ruokaa ja joskus ei. Sitten nautitaan elämästä ja lapsista tuonne n. klo 20 saakka, ja aletaan iltapalalle. 21 mennessä lapset on sängyissään. Aikuiset nauttii tunnin-pari rauhasta ja hiljaisuudesta. Viikonloput ja lomat onkin sitten luksusta.

Vierailija:

ni ne karjuu kaikki toisilleen kello viidestä jonnekin ysiin. kaamee mekkala ja sekasorto.

Taidetaan olla teidän naapurit. :D

Ei vaan, on se välillä melkosta taistelua, kun kaikki on väsyneitä. Mutta kyllä meillä aina pieni hetki jää peleille, saduille tai vaikka saunomiselle. viikonloppuisinkin silloin tällöin voin jopa hyvällä omalla tunnolla viedä lapset mummulaan, jos kaivataan miehen kanssa omaa aikaa... kyllä me lapsiamme rakastetaan töistä huolimatta.

hin, niin että lapsi herää (herättämättä) aamuisin 7.00-7.30, tarhassa ollaan vastaavasti 8.00-8.30. Se vanhempi, joka aamulla lähtenyt aikaisemmin töihin, hakee puolestaan lapsen, n. klo 16.00. Nukkumaan mennään 19.30-20.00, eli semmoiset nelisen tuntia illalla on aikaa lapsen kanssa. Ja kyllä siinä ruoka laitetaan, vaikka eineksiinkin välillä turvaudutaan.

ja monta kertaa on miettinyt vaihtoehtoja mutta kun niitä ei ole!



Töissä on pakko käydä että saa asumisen ja elämisen maksettua, aikataulu meillä juuri tuo mitä ap luetteli. Aamu alkaa klo 6 ja kotona ollaan klo 17. Aina laitetaan itse ruokaa, eineksiä ehkä kerran viikossa. Eipä siinä yhteistä iltaa jää (tosin ruoka tehdään yhdessä) kuin parisen tuntia, nuorimmainen menee klo 20 nukkumaan. Sitten onkin itse niin väsynyt että kömpii pahnoille klo 21 ja hetken kuluttua on mieskin nukahtanut telkkarin eteen sohvalle.



Lomiakaan ei saa kunnolla pidettyä, max sen 2vkoa kerrallaan kun tulee töissä sanomista muuten. Ei siinäkään paljoa lataudu, mutta se aika vietetään ulkomailla mahdollisimman kaukana kotoa ja arjesta.



Tällaista se on lapsiperheen mukava huoleton arki Suomessa!!

Meillä on tosin " vasta" kaksi lasta, joista nuorempi on kotihoidossa mummin hoivissa ja vanhempi eskarissa. Minusta oli ihanaa päästä takaisin ihmisten ilmoille uusien haasteiden pariin työelämään, kun olin ollut kotona kahteen otteeseen! Ihanaa aikaa kotonaolokin oli, mutta nyt vasta koen eläväni täysillä :) Lapsetkin tuntuvat vähintään yhtä onnellisilta kuin 24/7-mallissa.



Oi, kunpa kaikilla olisikin mahdollisuus valita. Silloin taatusti elämästä nauttii, olipa se valinta sitten toisen vanhemman kotonaolo pidempään tai molempien vanhempien töihin palaaminen. Valitettavasti vain on paljon perheitä, joissa toinen on " pakon edessä" kotona, kun ei ole työ/opiskelupaikkaa, mihin palata. Ja vastaavasti niitä, joiden oikeasti on pakko palata töihin, vaikka ei nappaisi.



Mulla on mahdollisuus osittaiseen etätyöhön, ja teen muutenkin nyt vain 30-tuntista viikkoa. Uskon, että yhtälö toimisi kuitenkin myös kokopäivätyön kanssa - ainakin se toimi vielä yhden lapsen kanssa hyvin, kun molemmilla meillä on joustavat työajat eikä koskaan viikonloppuhommia.

Mitä mieltä olet miehestäsi? Osallistuu perhe-elämään??



13

On vain piristävää saada välissä tehdä jotain muutakin, nautin vielä enempi lastenkin kanssa touhuilusta nyt :) Lapset saavat nukkua rauhassa niin pitkään kuin haluavat, yleensä heräävät seitsemän jälkeen. Päiväkodissa syövät puuron kahdeksalta ja osallistuvat aamupäivän ohjattuun toimintaan ja ulkoiluun. Sitten heillä onkin vuorossa ruokailu, samoin mulla - mutta nyt kiireettömästi lehteä lukien tai työkavereiden kanssa jutellen... Päiväunia nukkuvat vielä molemmat, siinä en " missaa" mitään. Paitsi oman lepohetken, mutta enpä koskaan malttanut lepäillä kotonaollessanikaan... Välipalan jälkeen olenkin jo hakenut molemmat mussukat kotiin, eli iltapäivä ja ilta sujuu kotileikeissä ihan vanhaan malliin kanssani :)



Ainoa, minkä missaan, on aamuvellominen. Ja sitä en kyllä kovasti kaipaakaan, tykkään " ryhdikkäästä" touhusta enempi. Olen vähän sellainen on-off-tyyppi, jolle laiskottelu ei sovi. Jos lapsista olisi kurjaa lähteä päiväkotiin, ajattelisin arjestamme varmasti eritavalla. Mutta nyt ovat aina lähdössä aidosti innoissaan ja puhuvat päivän touhuista kotonakin iloisina :)

tavaroilla kun on todellakin paikkansa on helppo pitää järjestystä yllä. Viikolla iltaisin kun hommailee siivousjuttuja niin ei tarttee yhtä megalomaanista siivouspäivää tuhlata muulta toiminnalta esim. lauantailta...



Olen tämänkin kantapään kautta oppinut. Tietyt jutut , kodin siisteys, pyykkihuolto ja ruuanlaitto-ne on pakko hoitaa eikä ne välttämättä maailman mielenkiintoisempia töitä ole-niin ne kun järkkää niin että pois äkkiä alta, nää on pakko tehdä niin jää aika vaikka yhdessä kiireettömälle jutustelulle niin ne sujuu suitsait pakon edessä :)



Lisäksi ollaan miehen kanssa " minimalisteja" eli kaikki krääsä on kauhistus, sisustusta ei tarvii uusia " trendien" mukaan 2-4 kertaa vuodessa kun on ajaton skandivaaninen tyyli josta tykätään, mahdollisimman vähän tehdään mitään hankintoja ylipäätään, samoin lapsillekin vain tarpeeseen, leluja kierrätetään, elämän tarkoitus ei ole roinan ja maallisen hamstraus vaan...ELÄMÄ!



8

Sanotaan sitten (varautuu teilauksiin...): aivan loistavasti! Minä ainakin suorastaan nautin työn ja perhe-elämän yhdistämisestä, en jaksanut olla pelkästään kotona yhdenkään mussukan kanssa kovin pitkään, niin ihania kuin nuo ovatkin. Me ihmiset vain ollaan erilaisia, äiditkin. Aika harva mies nauttisi " vain" kotonaolosta, miksi naistenkaan pitäisi aina kokea se niin?



Saan viettää lasteni kanssa edelleen paljon aikaa, juuri sopivasti sanoisin. Sekä lapsilla että vanhemmilla on oikeus myös omaan alueeseen elämässä, etenkin kun puhutaan vähän isommista lapsista. En siis osaa potea edes huonoa omaatuntoa, hyi minua! Varmaankin ajattelisin toisin, jos emme olisi löytäneet hyvää hoitopaikkaa. Nyt töissäolo on luksusta, samoin kotonaolo työpäivien jälkeen :o)

Älkää nyt väärin käsittäkö! Pointti oli lähinnä se, että nostan hattua uravanhemmille, joilla riittää energiaa vielä illalla ruoanlaittoon, lasten kanssa olemiseen, jne. t. ap

yksinhuoltajana ei paljon analysoida. Lapset on yli 3 v. mulla hyväpalkkainen ja vaativa työ.



Ei tässä paljon mietiskellä, valitella tai säälitellä itseä. Tai analysoida asioita, sitä tekee sen mitä ehtii ja jaksaa. Suurin osa ajasta menee lasten kanssa peuhatessa, ja lapsista nauttiessa.



Kukin tyylillään, mutta omaan napaan tuijottaminen on minusta vähän itsekästä tässä asiassa. Ihminen tekee mitä pitää, ja lapset ei kohta enää ole yhtään kiinnostuneita äipästä vaan kokeilevat siipiään.



Sinulla taitaa olla vähän liikaa aikaa käsissäsi, kun olet niin kääntynyt sisäänpäin....

Minä herään klo 6, käyn suihkussa, syön aamupalaa ja luen lehden rauhassa, laitan hiukset ja naaman ja puen ja herätän muun perheen klo 7. Mies syö pikaisen aamiaisen, sillä aikaa minä puen lapset. Mies pukeutuu ja sukii päänsä, sitten ulkovaatteet kaikille ja autossa ollaan klo 7.30. Lasten hoitopaikan pihassa ollaan 7.45, minä vien lapset ja kävelen minuutin verran omaan työpaikkaani, mies jatkaa autolla omaan työpaikkaansa (5 minuutin ajo).



Minä lähden töistä 15.45 (työaika mulla 7h15min+30 minuutin lounas), haen lapset, juttelen hoitajien kanssa päivästä, mies tulee hoitopaikan pihaan klo 16, kotona ollaan klo 16.15.



Ruoan laittoa, kotitöitä, ulkoilua jne. normaalia arkea sitten illalla, lasten iltapala klo 19.30 ja klo 20 jälkeen nukkumaan.



Perjantait mulla vapaat, kun teen lyhennettyä työviikkoa.



Aikaa on perheelle ihan tarpeeksi eikä kukaan meistä ole uupunut.