Yksinäisyys on pelottavaa. En ole puhunut viikkoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies 49. En ole puhunut kenellekkään 4 viikkoon. Ei minulla ole läheisiä eikä ystäviä. Viimeksi puhuin venetarvikemyyjälle kun hain köyttä ja yhden sokan perämoottoriin.

 Näin tää elämä menee , minulle ei suotu ystäviä eikä läheisiä. Vanhempani hylkäs minut 5 vuotiaana. Sen jälkeen kun 16 vuotiaana muutin pois lastenkodista niin olen ollut yksin.

T: kiltti mies

Kuullostaa siltä että on ollut hyvin raskas elämä sulla. Oletkohan se sama joka välillä kirjoittelee tänne, myytkin kalaa välillä? Mä epäilen että nyt saattaa kerrankin olla jopa niin että olet oikeasti hyvä tyyppi etkä mikään "kilttimies" joita tällä palstalla tuntuu nykyään olevan enemmän kuin liikaa.

Kuulostaa!

 

Vierailija kirjoitti:

Mä taas tykkään siitä. Olen ollut jo parikymmentä vuotta omasta valinnastani aika lailla erakko. Ikää 50, nainen, teen työnikin etänä kotoa täältä saaresta, jossa asustan. Ei lainkaan ihmissuhteita enkä sellaisia halua. Mutta ei mulla ole mitään ongelmia kyllä ihmisten kanssa asioita hoitaa, sitten kun täytyy jotain hoitaa.

Kuin sattumalta kiinteä internet yleistyi samoihin aikoihin, kun sinä aloit viihtyä yksin. Sama on käynyt monelle. Onko se sitten hyvä asia vai ei, on jokaisen päätettävä omalla kohdallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää ulkoilmaan, aina tulee vastaan koiran taluttajaa esim.  Itse nautin olemassaolosta, kesällä oli liikaa ihmisiä elämässä kun en ollut kotona vaan maaseudulla. Menkää uimahallille, kävelylle, fillaroimaan, tehkää jotain. En ymmärrä. 

Jotkut koiranulkoiluttajat eivät kyllä tykkää, jos alkaa puhumaan. Toisinaan ei sitten välitä puhuakaan. Enpä sitten ainakaan häiritse

Mutta jotkut taas tykkäävät. Helppo testata esim niin, että kun kohtaat koiranomistajan, katso ensin koiraa ja sen jälkeen hymyile omistajalle. Jos omistaja hymyilee takaisin, voit kysyä vaikka minkä ikäinen koira on tai jos et tunnista rotua, minkä ikäinen koira on. Jos pysähtyy ja jää juttelemaan kanssais koirastaan, niin seuraavalla kerralla voit jo  moikata. Varsinkaan vähän iäkkäämmillä koiranomistajilla ei yleensä ole mikään hirveä kiire.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää ulkoilmaan, aina tulee vastaan koiran taluttajaa esim.  Itse nautin olemassaolosta, kesällä oli liikaa ihmisiä elämässä kun en ollut kotona vaan maaseudulla. Menkää uimahallille, kävelylle, fillaroimaan, tehkää jotain. En ymmärrä. 

Jotkut koiranulkoiluttajat eivät kyllä tykkää, jos alkaa puhumaan. Toisinaan ei sitten välitä puhuakaan. Enpä sitten ainakaan häiritse

Mutta jotkut taas tykkäävät. Helppo testata esim niin, että kun kohtaat koiranomistajan, katso ensin koiraa ja sen jälkeen hymyile omistajalle. Jos omistaja hymyilee takaisin, voit kysyä vaikka minkä ikäinen koira on tai jos et tunnista rotua, minkä ikäinen koira on. Jos pysähtyy ja jää juttelemaan kanssais koirastaan, niin seuraavalla kerralla voit jo  moikata. Varsinkaan vähän iäkkäämmillä koiranomistajilla

Äh siis minkä rotuinen koira

Suomi on kuoleva maa ja kuoleva kansa. 0rpovallassa luokkaerot kasvavat.        

Alkaneella vaalikaudella Suomi surkastuu.                                                                                                                  nn

Olen soittanut tänä vuonna yhden puhelun...

Siinä minun kontaktit.Jos ei lasketa kaupan kassoja.

Oon yli 95% ajastani yksin. Yleensä ei mutta silti joskus käy ahdistamaan. Mulle kun tulee tuollainen olo, lähden viikonloppuna baariin juomaan kaljaa ja juttelemaan ihmisille. Ei tarvitse itse edes lähestyä, kunhan pitää kehonkielen avoimena, katsoo ihmisiä silmiin ja hymyilee. Aina tulee joku juttelemaan. Usein päätyy siihen, että ennen pilkkua pelataan nelinpelinä biljardia tuntemattomien kanssa, nauretaan ja halataan. Onpa vaihdettu puhelinnumerojakin. -m48

Kirjoittele tänne, niin minäkin teen. Onhan tämä jonkinlainen henkireikä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse aion mennä tänään hoidattamaan yksinäisyyttäni kirjastoon ja sen jälkeen kahville. Kärsin kyllä välillä paniikkihäiriöstä, mutta ei auta. Aikaisemmin saamani terapia on siihen auttanut ja ennen kaikkea, että menee vaan sinne missä panikoi, niin se antaa vähän vähältä periksi. Voimiensa mukaan. Tai ainakin niin paljon, ettei tarvitse kotiin jäädä sen takia. Joskus kyllä vältän ihmisjoukkoja siksi, että suuressa joukossa voi yksinäisyyden tunne vain korostua, että mieluummin jää kotiin. 

 

Kofeiini pahentaa paniikkihäiriötä.

Voi olla, mutta jos on jo valmiiksi paniikissa, en ole huomannut, että yksi kupponen enää sitä pahentaisi. Juon yleensäkin vain vähän kahvia päivässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rukoile Herraa Jeesusta elämääsi. Tunnusta syntisi, kadu ja tee parannus. Tiedät varmaan kymmenen käskyä? Onko tullut varasteltua? Himoittua toisen omaa? Oletko tehnyt huorin?

Meinaatko, että yksinäisyys olisi jokin Jumalan rangaistus?

Ei vaan, yksinäisyys on synnin seurausta. Synti erottaa Jumalasta, mutta Jumalan armolahja on pelastus uskon kautta Herraan Jeesukseen Kristukseen.

Se kyllä on. Ja sitten kun puhua pitäisi niin ei tiedä mitä sieltä tulee ulos. Sanoja vai mongerrusta. 

Itse en edes tiedä miten ja mistä ihmisille jutellaan.

Puhu kotona itseksesi, äänen avaus. Soita äidille tai serkulle joskus. Opettele kieltä. Laulaa ei tietysti oikein voi kerrostaloissa, ellei asu omassa talossa.

Minä puhun itsekseni. Eilen puhuin hautausmaalla haudankaivajan kanssa.

Mullakaan ei ole juuri ketään mutta moikkaan naapureita, kysyn kuulumisia, höpöttelen töissä kaikille ja kaupassa tervehdin kassaa iloisesti. Jos katoaisin, ei kukaan osaisi kaivata.

Puhun lemmikeilleni ja kaupungilla myyjien ja vaikka puistonpenkillä vieruskaverin kanssa. Maalla olun monta päivää ilman ihmiskontaktia. Puhelen myös linnuille metsässä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen mies 49. En ole puhunut kenellekkään 4 viikkoon. Ei minulla ole läheisiä eikä ystäviä. Viimeksi puhuin venetarvikemyyjälle kun hain köyttä ja yhden sokan perämoottoriin.

 Näin tää elämä menee , minulle ei suotu ystäviä eikä läheisiä. Vanhempani hylkäs minut 5 vuotiaana. Sen jälkeen kun 16 vuotiaana muutin pois lastenkodista niin olen ollut yksin.

T: kiltti mies

 

Eikös lastenkodista pääse pois vasta täysi-ikäisenä? 

Vierailija kirjoitti:

Olen mies 49. En ole puhunut kenellekkään 4 viikkoon. Ei minulla ole läheisiä eikä ystäviä. Viimeksi puhuin venetarvikemyyjälle kun hain köyttä ja yhden sokan perämoottoriin.

 Näin tää elämä menee , minulle ei suotu ystäviä eikä läheisiä. Vanhempani hylkäs minut 5 vuotiaana. Sen jälkeen kun 16 vuotiaana muutin pois lastenkodista niin olen ollut yksin.

T: kiltti mies

Mites sun kiltti luonne ilmenee? Aika omituinen määre.

Minä puhun koko ajan itsekseni, välillä pehmoleluille, arvostelen äänen tv-esiintyjiä, vittuilen Vauva-palstan kommentoijille jne. Todella virkistävää!

Ennen ainakin palvelutalossa sai käydä lukemassa ääneen uutisia vanhuksille.