Miten vastata hääuteluihin pitkässä parisuhteessa?

Tyytymättömyys on avain muutokseen. Mitä jos reippaasti kysyisit pitkäaikaiselta puolisoltasi, mitä mieltä hän nyt olisi avioliitosta? 

Vastakysymyksen voi esittää: miksi odotatte meidän menevän naimisiin? 

Kun hankkii yhdessä omaisuutta avoliitossa, kannattaa kuitenkin vähän perehtyä, mikä on lesken osa jos ikävästi sattuisi käymään. Kyselyistä ei sinänsä kannata niin stressiä ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei rakasta sinua, on vain mukavuudenhalun takia kanssasi, koska siivoat, laitat ruokaa ja varmaan annat pimpettiäkin joskus. Onhan se kiusallista, kun muut muistuttavat, että olit miehelle pelkkä käytännön sanelema helpotus ja ettei sinulla ole sen vertaa omanarvontuntoa, että olisit tajunnut lähteä suhteesta jo ajat sitten.

Sinun kannattaisi ymmärtää, että naimisiinmeno ei ole enää mikään normi. Monet ovat tyytyväisinä yhdessä vaikka loppuelämänsä avoliitossa. Taidat olla jumahtanut jonnekin viiskytluvulle.

Entä jos tulee ero? Kumpi saa talon? Entä irtaimiston? Entä jos rakkaus loppuu ja tulee riitaa? Näitä asioita taphtuu joka päivä. Naimisissa olevat, riippuen avioehdosta, ovat sopineet ja miettineet etukäteen näiden tilanteiden varalle lain mukaan.

Vastaat rehellisesti niinkuin täälä olet kertonutkin: "Olisin halunnut mennä naimisiin, mutta mies ei halua, ja minä tyydyin siihen."

Happy ever after

Mulla oli joskus pari ns. kaveria, jotka jatkuvasti kyselivät, milloin menemme naimisiin. Tai toinen vielä kyseli, että milloin mieheni kosii minua, mikä oli rasittavuudessaan jo siemätöntä. Tuntui ihan absurdilta, kun olin silloin tosi nuori ja olimme olleet aika vähän vasta yhdessä, eikä mikään naimisiinmeno tuntunut ajankohtaiselta. Ymmärrän, jos kerran kysyy, mutta kun nuo oikein jankuttivat. Heillä oli myös vahvoja mielipiteitä siitä, millaiset häät olisi pitänyt järjestää. Huh että oli raskaita ihmisiä.

Kiva kun mieheltä ei kukaan koskaan kysele mitään. 

No vastaa rehellisesti: mies ei ole kosinut

Sukulaisista osa nyt utelee joka tapauksessa jotain. Milloin teette sisaruksen lapselle tai vaihdatte kunnon perheasuntoon eli omakotitaloon. Tai miksei lapsi harrasta pesäpalloa kun papan laji saati kirkkoon kuuluminen. 

Olemme itse kertoneet että elämme omaa elämäämme vain itsellemme ja emme tilivelvollisia muille emmekä niin kiinnostuneita kertomaan. Naimisiin menimme yli kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. Jälkikäteen läheisimmät pyysimme kylään mutta siinä kaikki. 

Vierailija kirjoitti:

Kun hankkii yhdessä omaisuutta avoliitossa, kannattaa kuitenkin vähän perehtyä, mikä on lesken osa jos ikävästi sattuisi käymään. Kyselyistä ei sinänsä kannata niin stressiä ottaa.

Meillä oli keskinäiset testamentit tehty ja myös olimme varautuneet eron mahdollisuuteen. Puolisoni menehtyikin ja minä perin hänen lukuun ottamatta sitä omaisuutta mitä oli määritelty tesamentissä hänen suvulleen kuten osuutta kesämökistä. Sen kun oli perinyt sisarustensa kanssa. Perintövero nyt oli suurempi kuin jos olisimme olleet naimisissa.

Olemme tuollainen pari, lapsiakin 3 kpl eikä kukaan ole kertaakaan tämän yhteisen yli 15 vuoden aikana udellut häistä. Ei sukulaiset, ei kaverit, ei naapurit. Tosin täällä maalla ei urkita toisten asioita samalla tavalla kuin asemakaava-alueilla.

Mä olen periaatteessa lempeä, kiltti ja avulias ihminen.

Mutta jos joku alkaa jankkaamaan jotain jatkuvasti, menee minuun pikkupaholainen ja saatan ap:lle tehtyjen uteluiden kaltaisiin kyselyihin vastata mitä hyvänsä.

Esim.

a) Ollaan oltu naimisissa jo vuosikaudet. Etkö sinä tiennyt?

b) Ollaan jo molemmat tahoillamme naimisissa, mutta kunnioitetaan näitä aiempia sitoumuksia, eikä haluta erodraamoja.

c) Lähipiirissä on nii-iin ikäviä avioliiton malleja, ettei haluta altistua moisille riskeille. (Samalla tuijotetaan kyselijää merkitsevästi silmiin.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei rakasta sinua, on vain mukavuudenhalun takia kanssasi, koska siivoat, laitat ruokaa ja varmaan annat pimpettiäkin joskus. Onhan se kiusallista, kun muut muistuttavat, että olit miehelle pelkkä käytännön sanelema helpotus ja ettei sinulla ole sen vertaa omanarvontuntoa, että olisit tajunnut lähteä suhteesta jo ajat sitten.

Sinun kannattaisi ymmärtää, että naimisiinmeno ei ole enää mikään normi. Monet ovat tyytyväisinä yhdessä vaikka loppuelämänsä avoliitossa. Taidat olla jumahtanut jonnekin viiskytluvulle.

Entä jos tulee ero? Kumpi saa talon? Entä irtaimiston? Entä jos rakkaus loppuu ja tulee riitaa? Näitä asioita taphtuu joka päivä. Naimisissa olevat, riippuen avioehdosta, ovat sopineet ja miettineet etukäteen näiden tilanteiden varalle lain mukaan.

Sekä avo- että avioliitossa omaisuus on sen, joka kykenee osoittamaan sen hankkineensa. Talon saa se, joka talon omistaa ja jos omistajia on 2, niin toinen lunastaa toisen osuuden tai talo myydään. Sama kaiken irtaimen kanssa.

Avioliiton päätyttyä ilman avioehtoa omaisuuden arvo jaetaan tasan, ei omaisuutta!