Ihanaa, että miehen lapsi taas tänään lähti takaisin äitinsä helmoihin:)
Kuinka moni muu istahti sohvalle ja huokasi helpotuksesta?
Kommentit (41)
Ei sitä voi tajuta, että mitä tää on, jos ei kokenut sitä. Ihmiset vaan luulee, että mikäs siinä nyt niin kauheeta on. En ois itsekään uskonut, että jotain lasta kohtaan voi olla näin negatiivisia tunteita.
sen tajuaa, mutta ne tunteet kun ei kulje järjen kanssa käsi kädessä. Ja suhteen alussa ei välttämättä tajua, että mikä riippa uusperhe-elämästä lopulta elämään lankeaa ja miten raskaaksi käy vieraitten lasten jatkuva läsnäolo. Jos sen tietäisi, niin uusperheitä olisi vähemmän.
On paljon naisia, jotka joutuvta koko ajan elämään vieraiden lasten kanssa eli ovat lähiäitipuolia kuten minä. Kyllä siinä herää välillä katkeruus, että kyllä jokaisen oikeus tulisi olla se, että joutuu huolehtimaan vaan omista lapsistaan ja että biovanhemmat kantaisivat vastuunsa puoliksi ja olisivat luotettavia. Eihän se lasten vika ole, mutta kyllä se oma napa kiinnostaa, kun itse sitä elämäänsä joutuu elämään. Vaikka on jo omiakin lapsia, niin siltikin näitä negatiivisia tunteita tulee ja onhan se outoa. Mutta ei tätä asiaa voi hallita järjellä. Jos se helpottaiskin, että ajattelis vaan, että lapsi on viaton. Mutta ei se mun tunteita mitenkän muuta, siis niitä sisimpiä tunteita. Käytöstään tietenkin pitäis voida kontrolloida, mutta vaikeaa sekin on. Jos itse eroan, niin en muuta kenenkään kanssa asumaan, koska tiedän, että mitä on toisen lasten kanssa eläminen. En halua, että omat lapseni joutuvat elämään jonkun vieraan miehen kanssa.
Minä huokaisen helpostuksesta, kun saan OMAT lapseni välillä pois kotoota. Lapsiin liittyy valtava vastuu, ovat sitten omia tai vieraita, ja hnegähdystauko siitä " akuutista" vastuusta on yleensä enemmän kuin tervetullut. Akuutilal vastuulla tarkoitan sitä, että joku muu poukkoilee puolestani kesken kahvikupin pelastamaan sohvalla kiipeilevää lasta putoamasta tms. En hetkeäkään paheksu ap:tä. Ja kai tämäkin itsestään selvyys täytyy kirjoitaa: lapset ovat minulle erittäin rakkaita ja tärkeitä, mutta silti nautin siitä, että ei joka hetki tarvitse olla silmät selässäkin...
Sekö, että tiedät olevasi ikuinen kakkonen?
Eikö näin saa todellakaan ajatella? Sori vaan, mutta ajattelen silti.. ap
En vaan voi sille mittään, että miehen lapsi on mielestäni monella tapaa jopa vastenmielinen. Huonot tavat, likainen, näsäviisas, takertuva yms yms.
Ja vielä kerran... Mieheni lapsi lähti tänään äidilleen ja minä tunsin helpotusta siitä. ap
on hoitaneet ja rakastaneet niitä kullanmurujanne! Sen takia moni täällä älähti.
täälä ei saa ikinä sanoa eksien lapsista mitään pahaa, kun yh:t luulee heti, että niiden lapsista nyt kyse. Miksei negatiivisista tunteista saa koskaan puhua? Tuskin teidänkään uudet miehet suunnattomasti aina rakastaa lapsianne. Meillä vaan tilanne se, että en hyväksy lapsen äidin kasvatusmetodeja (olemattomia sellaisia) ja sen vuoksi on vaikea lapsestakaan pitää, koska lapsi on mallinsa äidiltä saanut.
Ja nyt kun tulee niitä, että miksei miehesi ole osallistunut kasvatukseen -kysymyksiä, niin en ala sen kummemmin perheemme asioita täälä ruotia.
Mutta kahden viikon päästä taas istahdan sohvalle ja tunnen näin! ap
omista lapsista ja niiden tekemisistä saa kyllä valittaa jne, mutta annas olla, jos uskallat sanallakaan arvostella puolison edellisen liiton lapsia, niin saat kaikki silmillesi...
Kummallista ylipäätään, että ihmisiltä puuttuu kyky katsoa asioita laajemmaltikin kun omasta navasta. Jos oma lapsi on omasta mielestä ihanin, niin ei sen tarvi muiden mielestä olla. Ja yleensä syyt on mitä ilmeisimpiä. Meillä parin viikon päästä vietetään hiihtolomaa, joten keräilempä voimia, että jaksan kokonaisen viikon mieheni lasta. Tsempit muille pahoille äitipuolille :)
lapsestani huolta kuin omistaan. Lapseni on isällään silloin tällöin viikonloppuisin. Kamalaa, jos äitipuoli ajatteleekin oikeasti ap:n tavoin ): Mutta ei hän sitä ainakaan ulospäin näytä.
En tiedä pystyisinkö itse olemaan niin herttainen kuin hän on tytölleni. Nytkin järjesti ihanat synttärit lapselleni kakkuineen päivineen, ja aina on jotain lahjoja ostettu kun lapseni tulee kotiin. Todella tunnen sympatiaa tätä naisihmistä kohtaan. Hän on enemmän sellanen lasten kanssa touhottaja, itse olen aika vakavamielinen ja aina hemmetin väsynyt.
lapsestani huolta kuin omistaan. Lapseni on isällään silloin tällöin viikonloppuisin. Kamalaa, jos äitipuoli ajatteleekin oikeasti ap:n tavoin ): Mutta ei hän sitä ainakaan ulospäin näytä.
En tiedä pystyisinkö itse olemaan niin herttainen kuin hän on tytölleni. Nytkin järjesti ihanat synttärit lapselleni kakkuineen päivineen, ja aina on jotain lahjoja ostettu kun lapseni tulee kotiin. Todella tunnen sympatiaa tätä naisihmistä kohtaan. Hän on enemmän sellanen lasten kanssa touhottaja, itse olen aika vakavamielinen ja aina hemmetin väsynyt.
kun ei tarvitse ylimalkaan katsella uusioperheen elämää. Meillä on vain omat yhteiset lapset ja ne on meidän molempien mielestä ihania!
Olette valinneet miehen, lapsi on osa miestä, olette siis valinneet hänetkin. Ja lapsi ei todellakaan ole syyllinen mihinkään, häntä älkää siitä rankaisko, että olette katkeria siitä että miehellänne on ollut elämää ennen teitä.
Mitä jos kyseessä olisikin teidän lapsi?
Ja huom. en ole yh
Vierailija:
Kummallista ylipäätään, että ihmisiltä puuttuu kyky katsoa asioita laajemmaltikin kun omasta navasta. Jos oma lapsi on omasta mielestä ihanin, niin ei sen tarvi muiden mielestä olla. Ja yleensä syyt on mitä ilmeisimpiä. Meillä parin viikon päästä vietetään hiihtolomaa, joten keräilempä voimia, että jaksan kokonaisen viikon mieheni lasta. Tsempit muille pahoille äitipuolille :)
Tunsit tarvetta osallistua tähän keskusteluun, vaikkei se elämääsi millään tavalla kosketa?! Vielä ainakaan...
Ja arvon yht, kyllä minäkin lasta kohtelen hänen täälä ollessaan kuin omaani. En kai sentään lapselle näytä tälläisiä tunteita! Siksipä niitä on tuuletettava jossain muualla.
Ja minä en ole yh, vaan elelen vanhanajan ydinperheessä. Ällöttää vaan tuollaiset, jotka syyttelevät aina kaikesta sitä miehen ex-vaimoa, tai jopa viatonta lasta, mutta se mies MUKA on kullanmuru, joka ei mitenkään ole vaikuttanut lapsensa kasvatukseen ja siisteyteen esim.
Tosiasiahan on se (tutkimuksia on tästä tehty paljon), että avioeroon suurimmassa osassa tapauksista on pääsyyllinen nimenomaan mies eli miehen konnuudet yleensä aiheuttavat ratkaisevasti sen, että päädytään eroon. Tästä syystä itse aina ajattelen eronneista miehistä, että mitähän VIKAA tuossakin mahtaa olla...
ei ole kyse katkeruudesta eikä lapsen syyllistämisestä! Vaan siitä, että täälä kasvottomalla keskustelupalstalla uskaltaa sanoa tunteitaan ääneen.
uokailuista ja äiskän uudesta miehestä.. taas ne tappeli, taas ne oli päissään, taas oli ruokana ranskalaisia jne. Totuus kun tulee lapsen suusta!
T: Nainen, joka on ollut vkonloppuäiskänä 12 vuotta ja tykkää hurjasti lapsesta. Ja jota kutsutaan varaäidiksi ,jolle voi kertoa kaikki huolet ja ilot