Miten syöt yksin ollessasi?
Joku viisas on kai joskus sanonut, että ihmisen todellisen sivistystason mittari on se, kuinka ihminen syö yksin ollessaan.
Miten Sinä siis syöt? Valkoinen pöytäliina, miljardi haarukkaa, veistä ja juomalasia - vai tölkkiruokaa suoraan tölkistä ja rouskutat kuivaa nuudelia?
Itse juuri mätin lautaselle vähän kaikkea mitä mieli teki ja jääkaapista löytyi. Nyt mietin minkä leffan tässä katselisin...
Nimim. Ruoka on vain välttämätön paha, eli polttoaineta.
Kommentit (33)
Salaattia ja savulohta juuri mätän tässä
Voileipiä, keittoa ja/tai salaattia. Sellaisia ruokia mitkä on helppo tehdä yhdelle.
Minä kans syön salaattia ja lohta jossain muodossa. Mies ei tykkää lohesta (muusta kalasta kyllä) eli yksin ollessani syön lohta senkin edestä. Laitan lautaselle nätisti, otan jopa servietin (sen talouspaperinpalasen sijasta) mutta sitten syön kyllä olkkarissa sohvalla istuen ja luen kirjaa 🙂
Vierailija kirjoitti:
Minä kans syön salaattia ja lohta jossain muodossa. Mies ei tykkää lohesta (muusta kalasta kyllä) eli yksin ollessani syön lohta senkin edestä. Laitan lautaselle nätisti, otan jopa servietin (sen talouspaperinpalasen sijasta) mutta sitten syön kyllä olkkarissa sohvalla istuen ja luen kirjaa 🙂
Tuohon lisäisin, että laitan sen salaatin niin, että eri komponentit on erillään, että voi itse valita, mitä siihen haarukalliseen tulee. Tämä siis ihan normisalaatin (lehtisalaatti, tomaatti, kurkku, ehkä oliivi) kanssa. En tykkää siitä, että se joissakin ravintoloissa tuodaan valmiiksi sekaisin sotkettuna. Erikoissalaatit on sitten erikseen, joihinkin kuuluu se valmiiksi sekoittaminen. Joo, olen kokki.
Yksin syöminen on hauska keskustelunaihe kyllä, mutta ajatus siitä sivistystason kuvaajana menee aivan metsikköön.
Aiemmin söin perunamuusia, kanttarelli kastiketta, lihapullia ja makaroni salaattia. Hetki sitten rouskutin pari omenaa ja illemmasta en vielä varma. Ehkä pannukakku tai pizzaa teen.
M44
Samoin kuin muulloinkin, aamiainen, lounas (yleensä lämmin tämäkin), ip kahvi ja päivällinen.
Pöydän ääressä joko ruokailutilassa, saarekkeen ääressä, terassilla tai joskus olohuoneessa.
Tänään syönyt lounaaksi tonnikalasalaattia ja päivälliseksi tulen syömään ravioli burro&salvia
Enpä ole kuullutkaan tuommoista.
Aika huonosti mä kai syön, itsekseen ja itselleen on jotenkin kurjaa kokkailla. Pakko prepata että tulee syötyä kunnon ruokaa.
Erojen jälkeen on aina mennyt tosi huonoksi. Viime eron jälkeen tais mennä vuoden verran ennenkuin huomasin että kokkaan vaan itselleni taas. En tosiaan tiedä miten mä pysyin elossa niillä syömisillä.
Sohvalla mätän kun asun itsekseen yksiössä.
Mustaa makkaraa lohisalaatin ja oliivien kanssa söin tänään, ostin Keskiseltä, Tapola on siellä lähes aina tarjouksessa.
Minä katan itselleni, parhaalle ystävättärelleni siis, juuri tuolla, halveksimallasi tavalla, ap:
Levitän puhtaalle pöydälle pöytäliinan, asettelen pöydän keskelle kynttilän ja / tai maljakkoon kukkia, aterimet erikseen salaatille, lämpimälle ruoalle sekä jälkiruoalle ja toki alkukeitollekin joskus, jos olen sellaisen suunnitellut. Katan ihan itseäni varten kauniit lautaset joita äitini käytti vain juhlapäivinä. Annostelen kylmät salaatit sekä jälkiruoan jo ennen aterian alkua keittiöön, oikealla hetkellä sitten vain otan kelmun, kuvun, folion tms. pois päältä kun tuon itselleni pöytään. Lämpimän ruoan pidän lämpimänä hellalla tai uunissa ja annostelen juuri ennen sen nauttimista lämpimälle lautaselle. Olen itseni paras ystävätär, joten miksi en pitäisi huolta itsestäni ja hemmottelisi välillä myös?
Hiljaisen taustamusiikin soidessa sitten nautiskelen ateriani mietiskellen omiani, samalla tavalla kuin samassa ruokapöydässä aterioivat ihmiset vaihtavat kuulumisia keskenään.
Näin siis kun syön yksin, toki usein syön muiden ihmisten seurassa. Kuitenkin olen itseni kanssa 24/7, joten välillä on kysyttävä itseltään: "Hei rakkaani, miten voit?"
Syön yksin ja muiden seurassa n. 50/50.. Sinkkunainen (aloittanut tapailun pitkän tauon jälkeen nelisen kuukautta sitten), koulutukseltani filosofian tohtori, ikää 38 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Huonosti, unohdan usein syödä.
Miten se on mahdollista? Minä voisin syödä koko ajan, minkä olen hereillä.
Laitan ruoan suuhun, pureskelen, nielen ja sillee
Riippuu siitä, miten sivistystaso mitataan. On minullakin valkoinen pellavapöytäliina ja pikkuliinat, kristallilaseja ja hopea-aterimia. Ihan itse hankittuja kaikki.
En kuitenkaan muista koskaan syöneeni yksin ruokapöydän ääressä samoin tavoin kuin ravintolassa ollaan muiden ihmisten silmien alla. Varsinaisia ruoka-aikoja ei ole, ja kokkaaminen ja syöminen tapahtuu mahdollisimman vähällä vaivalla ja tiskillä.
Ruokaa jumalauta seuraava tyhmä kysymys.
Silloin kun olen yksin kotona, syön leipää ja joskus teen ruokaa, yritän opetella tekemään vieläkin pienempiä määriä, neljä lasta on ja ovat lähteneet jo omilleen, joten on hankala tehdä pienempiä määriä
Käsi sipsipussiin, kouraisu, käsi ulos sipsipussista ja suun eteen, rouskis, suu kohti kattoa, käden avaus niin että loput sipsit tippuu suuhun, suu kiinni, rouskuti rouskis, nielen, hörppään Cocista päälle
En syö, tai sitten vaan paistan pelkkää kanaa tai jotakin hyvin yksinkertaista. Yksin syöminen on tylsää.