tällä palstalla juttuja lueskellessa masentuu

aivan totaalisesti. Tekee mieli ottaa se viimeinen askel just nyt...

Ihmeen paljon täällä ihmiset haukkuu toisiaan, saa sen kuvan että harvalla on ymmärrystä erilaista kohtaan.

Jos sossu kyttää, saat kuulla, että ihan varmasti aiheesta, eihän ne koskaan syyttä, ja jollei rahat riitä ruokaan, kuulet että oma vikasi, tee töitä (työkyvytön? tuleeko mieleenkään että voi sattua omalle kohdalle), ei suomessa ole köyhiä..

onhan sulla asunto, ja vieläpä OMISTUSASUNTO, (niin, asumiskelvotonta homeloukkua on paha myydä, ja vuokra-asunto olisi kalliimpi, velat jäisi niskaan. Toki saisi asumistukea). maalla mökin arvo voi olla esim. alle 10 000e, että satojentuhansien kämpästä ei välttämättä ole kyse. Ja että pitää vaan tyytyä vähään, olla ilman nettiä, lehtiä, tvtä.. koko loppuelämä.

Muistan kun mummoni oli niin köyhää, niin köyhää, kun tulona pelkkä kansaneläke. Hänellä oli kuitenkin pappa jakamassa menoja, ei esim. asumista tarvinnut yksin maksaa (tai tarkalleen ottaen ei asumisesta maksaneetkaan, kuin lämmityksen). Hirvittää olla alle nelikymppinen, ja tietää olevansa loppuikänsä tuon kansaneläkkeen varassa.

Ja entäs tuo kotihoitokysymys.. Jos olet, joko pakotettuna, tai itse katsonut tarpeelliseksi laittaa lapsen hoitoon, olet sitten kelvoton.. Kuka meistä tietää miten raskasta siellä toisen pään sisällä on, ja masennus ei aina näy ulospäin.

Mä en taida enää uskaltaa lukea täällä, kun harva se päivä saa itkeä tiruuttaa kun tuntee itsensä niin huonoksi ettei ole oikeutta elää.

(Joo ja mä käytän kylässä nettiä).