Onko 30-vuotinen parisuhde nykyään harvinaisuus?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kuinka vanha oot. Normaalia jos oot 60-100 vee, tolla ikäluokalla pitkät parisuhteet on enemmän sääntö kuin poikkeus. 

Me ollaan oltu 30 vuotta ja olen vähän päälle 40.

Joka kerta kun olen vaihtannut olen saanut huonomman eli neuvo ensimmäinen on paras pidä siitä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se. Samaan aikaa  naimsiin menneet ovat suurin osa eronneet. Hassua kyllä yhdessä.on ne parit joista itsekin sanoi, ettei mene kauaa niin eroavat. Sitten taas prinsessahäiden viettäjät ja ns hyvistä perheistä olevat ovat eronneet. 

Minusta taas tuntuu, että ne joista itse ajattelin että mitä ihmettä, ovat kyllä eronneet.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kuinka vanha oot. Normaalia jos oot 60-100 vee, tolla ikäluokalla pitkät parisuhteet on enemmän sääntö kuin poikkeus. 

Jaa. Jos 100-vuotiaalla on 30-vuotinen suhde, se on solmittu 7-kymppisenä. Oikeasti tuonikäisten liitot ovat kestäneet usein 80 vuotta.

Itse olen 53 ja ollut puolisoni kanssa 35 vuotta. Tuttavapiirissä on useita noin 30 vuotta kestäneitä suhteita. Esimerkiksi ikäiseni tuökaverit ovat lähes kaikki ensimmäisissä liitoissaan, jotka ovat kestäneet nyt 20 - 30 vuotta. Ei ole todellakaan mitenkään harvinaista. 

Tiedän monia pareja joiden kannattaisi erota: liian nalkuttava vaimo, juopotteleva, väkivaltainen tai äkäinen mies, pettäjät, itsekkäät ja muulla tavoin avioliittoon sopeutumattomat eivät ole hyviä kumppaneita. Avioeroa ei kannata ottaa, jos on hyvä kumppani ja vihreämpi ruoho vain houkuttelee aidan takana, koska se ei yleensa ole sitä miltä näyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Ja niin moni 30 vuoden liitossa oleva kunnon mies vokottelee muita naisia ja pettää minkä ehtii.

Ja niin moni ei.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän monia pareja joiden kannattaisi erota: liian nalkuttava vaimo, juopotteleva, väkivaltainen tai äkäinen mies, pettäjät, itsekkäät ja muulla tavoin avioliittoon sopeutumattomat eivät ole hyviä kumppaneita. Avioeroa ei kannata ottaa, jos on hyvä kumppani ja vihreämpi ruoho vain houkuttelee aidan takana, koska se ei yleensa ole sitä miltä näyttää. 

Totta tämäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se. Samaan aikaa  naimsiin menneet ovat suurin osa eronneet. Hassua kyllä yhdessä.on ne parit joista itsekin sanoi, ettei mene kauaa niin eroavat. Sitten taas prinsessahäiden viettäjät ja ns hyvistä perheistä olevat ovat eronneet. 

Me mentiin kihloihin parin kk seurustelun jälkeen ja kaksi kaveria sanoi silloin mulle suoraan, että ei oo hyvä että pidätte noin kiirettä, toi ei tuu kestämään, sori vaan.

Lopputulemana se että me ollaan edelleen 30 vuoden jälkeenkin onnellisia yhdessä, kun taas nämä molemmat kaverit ovat eronneet muutamaankin kertaan 😉 Ap

Sama homma. Paitsi, että me ollaan oltu vasta 20v yhdessä.

Kyllä parisuhteet tuntuu nykyään olevan aika heppoisissa kantimissa tosi monilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vähä-älyisille läheisriippuvaisille normaalia.

Tutkimusten mukaan korkeasti koulutettujen, jotka harvemmin ovat vähä-älyisiä, liitot kestävät kauemmin kuin kouluttamattomien. Pitkän parisuhteen ongelmien ennakointi ja ratkaiseminen vaativat älyä kuten muukin ongelmanratkaisu. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kuinka vanha oot. Normaalia jos oot 60-100 vee, tolla ikäluokalla pitkät parisuhteet on enemmän sääntö kuin poikkeus. 

Totta töriset. Kuulun tuohon ikähaarukkaan ja koko lähipiirini parisuhteet ovat kestäneet 40-60 v ja päättyneet vasta toisen kuolemaan. Omakin suhde on 53 v.

Täällä 55 vuotta avioliittoa, sitä ennen 4 vuotta seurustelua. 

Vierailija kirjoitti:

Pitkän liiton salaisuus on molempien sinnikkyys. On ollut kriisejä ja tehnyt mieli pakata kampsut ja lähteä v.ttuun. Mutta kumpikaan ei ole ollut aktiivinen sen suhteen ja sitten taas asiat muuttuneet paremmiksi. Salaisuus on myös tilan antaminen toiselle. Emme kyttää, rajoita tai kuulustele toisiamme kuten monissa parisuhteissa tehdään.

Kirjoitat viisaita sanoja. Samaa mieltä ja kokemusta yli 50 v.

Vanhempani olivat yhdessä nuoruudesta kuolemaan saakka.

Molemmat veljeni pariutuivat teininä ja ovat edelleen vaimojensa kanssa 5 kymppisinä.

Oman puolisoni löysin 18 vuotiaana, nyt olen 42.

Kai se on sukuvika ..

M42

Oma otanta on aika suppea, mut puolison harrastuksen mukana tulleet ystävät ovat kaikki pysyneet pitkissä liitoissaan, samoin kuin kolme työkaveriani ja sisarukseni. Kaikki vaikuttavat myös tyytyväisiltä, kuten mekin. Olemme iältämme 55-73 -vuotiaita. Valitettavasti jälkikasvulla ei ole ollut onnea rakkaudessa, sillä lähes kaikkien aikuiset lapset ovat eronneet. 

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti jälkikasvulla ei ole ollut onnea rakkaudessa, sillä lähes kaikkien aikuiset lapset ovat eronneet. 

Ovat koko ikänsä katselleet teidän huonosti toimivaa liittoa, keskinäistä naljailua ja riitelyä, ja päättäneet etteivät ole minuuttiakaan huonossa suhteessa. Kyse ei ole onnesta vaan valinnasta. 

Nykynuoret heittävät kaiken roskiin, kun tulee vähänkin vaikeuksia tai tunteet laimenee eikä edes yritetään korjata suhdetta. Nykyään on helppo löytää uusi erilaisten sovellusten kautta. Olen siis itsekin nykynuori ja syyllistynyt tähän. Mietin entisissä suhteissani heti ensimmäisten ongelmien ilmetessä, että tässäkö tämä minun elämäni oli ja tuon tylsän ja ärsyttävän ukon kanssako minun pitää elää koko loppuelämä. Nyt olen huomannut, että yhtä ärsyttäväksi ne kaikki muuttuvat ajan myötä, eikä se vaihtamalla parane, jos mies muuten kohtelee hyvin.

Nykyään nuoret iältään 20-35 ei pariudu ja hanki lapsia. Tai kyllä maaseudulla mutta ei kaupungeissa.

On vaan tapailukumppaneita. Tai ehkä avopuoliso, muttei lapsia.

Itse en ole sama ihminen kuin 30v sitten lähes kaikki arvot muuttuneet luonnollisesti mieskin. Sitä pidetään jotenkin hienona että väkisin jonkun kanssa olis vuosikymmeniä kunhan vaan haluaa. En halunnut. Haluan elää elämä jota nyt elän ei päihteitä draamaa ja muuta sontaa.