Aikuinen lapsi haukkuu

Erosin ex-miehestäni vajaat viitisen vuotta sitten. Meillä oli aika riitaisa ero, josta silloin kaksi teini-ikäistä lastamme joutuivat kärsimään. Exän ja minun välit ovat kyllä jo siitä parantuneet ja vomme jo jutella keskenämme ihan normaalisti, mutta vanhempi lapsistamme syyttelee minua edelleen käytöksestäni eron jälkeen.

Siis ex-mieheni jätti minut uuden naisystävän takia ja muutti pois yhteisestä kodistamme. Lapset halusivat jäädä asumaan minun luokseni eivätkä halunneet olla enää missään tekemisissä isänsä kanssa. Ennen eroa vanhempi tyttäremme ja minä olimme erittäin läheisiä mutta isän poismuuton jälkeen hän muuttui uhmakkaaksi ja komentelevaksi ja riitelimme päivittäin. Myönnän että tuli sanottua ilkeyksiä puolin ja toisin, sekä saatiin molemmat pahojakin huutoraivareita siinä välissä. Itselläni oli silloin henkisesti paha olla sekä eroprosessi oli minulle erittäin vaativa. Aikaa myöten olen saanut asiat järjestykseen ja nyt ovat omat asiat henkisesti ja muutenkin pikkuhiljaa järjestyksessä. Olen mm. vaihtanut työpaikkaa ja löytänyt uuden rakkauden. Ollaan myös puhuttu tytön kanssa noista mustista kuukausista ja olen pyytänyt käytöstäni anteeksi, tyttö myös.

Tyttö muutti vuosi sitten omaan asuntoon yhdessä poikaystävänsä kanssa ja luulin että nyt ovat riidat loppuneet kun molemmat saivat vähän omaa tilaa hengittää. No riidat ovat kyllä vähentyneet mutta melkein joka kerta kun nähdään alkaa jossain välissä syyttely siitä miten olen häntä kohdellut ja että muka vihaan häntä ja rakastan enemmän nuorempaa lasta (joka nyt myös muutti omaan opiskelijasuntoon). Viime viikonloppuna tilanne ryöstäytyi käsistä. Meillä oli pienet perhejuhlat jossa tyttö sitten suuttui miesystävälleni, joka oli auttanut nuorempaa lastamme. Alkoi syyttelemään vieraiden edessä että olemme heittäneet molemmat lapset ulos kotoa, että vihaan häntä, olen kaappi-alkoholisti (en ole juonut kohta neljään vuoteen alkoholia), ja yleensäkin olen pilannut hänen elämänsä. Hän oli myös nauhoittanut silloin vuosia sitten meidän riitoja missä olen huutanut ja raivonnut hänelle ja se oli kuulemma todistusaineistoa että olen yrittänyt tehdä hänelle silloin pahaa. Lähti sitten ovet paukkuen kotiinsa.

Tuo kaikki oli minulle liikaa ja seuraavana päivänä kirjoitin hänelle että nyt tarvitsen taukoa hänestä, en jaksa enää kuunnella jatkuvia syytöksiä. Olen varmasti tehnyt paljonkin asioita väärin mutta en nyt voi enää muuttaa mennyttä. Olen todella surullinen ja poikki enkä uskalla ja jaksa nähdä nyt tyttöäni koska tiedän että sama syyttely jatkuu.

Tytöllä on nyt parin vuoden ajan ollut kontakti isäänsä ja tapaavat aina silloin tällöin. En osaa sanoa että onko sieltä puolen tullut mitään vaikutusta siihen että on minulle edelleen vihainen. Nuorempi lapsi ei halua edelleenkään tavata isäänsä vaikka olen yrittänyt järjestää tapaamisia. Olen itse koko ajan pitänyt yhteyttä ex-mieheen lapsiin liittyvissä asioissa ja omasta mielestäni voimme nykyisin jutella asioista ihan normaalisti. Olen hänelle kertonut noista tytön sanomisista, sanoo vaan että en saa ottaa niitä liian vakavasti, että purkaa vaan omaa pahaa oloaan minuun.

Mitä tässä pitäisi nyt tehdä? Onko kenelläkään samantyyppisisä kokemuksia? Nuoremman lapsen kanssa kaikki ok. On kylläkin luonteeltaankin rauhallisempi kuin mitä esikoinen. Ehkä pitää tunteensa paremmin piilossa.