Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen lapsi haukkuu
13.09.2024 |
Erosin ex-miehestäni vajaat viitisen vuotta sitten. Meillä oli aika riitaisa ero, josta silloin kaksi teini-ikäistä lastamme joutuivat kärsimään. Exän ja minun välit ovat kyllä jo siitä parantuneet ja vomme jo jutella keskenämme ihan normaalisti, mutta vanhempi lapsistamme syyttelee minua edelleen käytöksestäni eron jälkeen.
Siis ex-mieheni jätti minut uuden naisystävän takia ja muutti pois yhteisestä kodistamme. Lapset halusivat jäädä asumaan minun luokseni eivätkä halunneet olla enää missään tekemisissä isänsä kanssa. Ennen eroa vanhempi tyttäremme ja minä olimme erittäin läheisiä mutta isän poismuuton jälkeen hän muuttui uhmakkaaksi ja komentelevaksi ja riitelimme päivittäin. Myönnän että tuli sanottua ilkeyksiä puolin ja toisin, sekä saatiin molemmat pahojakin huutoraivareita siinä välissä. Itselläni oli silloin henkisesti paha olla sekä eroprosessi oli minulle erittäin vaativa. Aikaa myöten olen saanut asiat järjestykseen ja nyt ovat omat asiat henkisesti ja muutenkin pikkuhiljaa järjestyksessä. Olen mm. vaihtanut työpaikkaa ja löytänyt uuden rakkauden. Ollaan myös puhuttu tytön kanssa noista mustista kuukausista ja olen pyytänyt käytöstäni anteeksi, tyttö myös.
Tyttö muutti vuosi sitten omaan asuntoon yhdessä poikaystävänsä kanssa ja luulin että nyt ovat riidat loppuneet kun molemmat saivat vähän omaa tilaa hengittää. No riidat ovat kyllä vähentyneet mutta melkein joka kerta kun nähdään alkaa jossain välissä syyttely siitä miten olen häntä kohdellut ja että muka vihaan häntä ja rakastan enemmän nuorempaa lasta (joka nyt myös muutti omaan opiskelijasuntoon). Viime viikonloppuna tilanne ryöstäytyi käsistä. Meillä oli pienet perhejuhlat jossa tyttö sitten suuttui miesystävälleni, joka oli auttanut nuorempaa lastamme. Alkoi syyttelemään vieraiden edessä että olemme heittäneet molemmat lapset ulos kotoa, että vihaan häntä, olen kaappi-alkoholisti (en ole juonut kohta neljään vuoteen alkoholia), ja yleensäkin olen pilannut hänen elämänsä. Hän oli myös nauhoittanut silloin vuosia sitten meidän riitoja missä olen huutanut ja raivonnut hänelle ja se oli kuulemma todistusaineistoa että olen yrittänyt tehdä hänelle silloin pahaa. Lähti sitten ovet paukkuen kotiinsa.
Tuo kaikki oli minulle liikaa ja seuraavana päivänä kirjoitin hänelle että nyt tarvitsen taukoa hänestä, en jaksa enää kuunnella jatkuvia syytöksiä. Olen varmasti tehnyt paljonkin asioita väärin mutta en nyt voi enää muuttaa mennyttä. Olen todella surullinen ja poikki enkä uskalla ja jaksa nähdä nyt tyttöäni koska tiedän että sama syyttely jatkuu.
Tytöllä on nyt parin vuoden ajan ollut kontakti isäänsä ja tapaavat aina silloin tällöin. En osaa sanoa että onko sieltä puolen tullut mitään vaikutusta siihen että on minulle edelleen vihainen. Nuorempi lapsi ei halua edelleenkään tavata isäänsä vaikka olen yrittänyt järjestää tapaamisia. Olen itse koko ajan pitänyt yhteyttä ex-mieheen lapsiin liittyvissä asioissa ja omasta mielestäni voimme nykyisin jutella asioista ihan normaalisti. Olen hänelle kertonut noista tytön sanomisista, sanoo vaan että en saa ottaa niitä liian vakavasti, että purkaa vaan omaa pahaa oloaan minuun.
Mitä tässä pitäisi nyt tehdä? Onko kenelläkään samantyyppisisä kokemuksia? Nuoremman lapsen kanssa kaikki ok. On kylläkin luonteeltaankin rauhallisempi kuin mitä esikoinen. Ehkä pitää tunteensa paremmin piilossa.
Kommentit (23)
Sinun on hyväksyttävä se, että hän haluaa identifioitua koiraksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele tiivistämään novellejasi, ei nykylukijat jaksa keskittyä etsimään pointtia noin pitkästä aloituksesta.
Lapselleen voi kääntää selkänsä, jos tämä on toksinen. Koska lapsi jo on kertonut kaikille julkisesti, että vihaat häntä, niin voi huoleti katkaista välit.
Lapsellasi on tuollainen kokemus ja terapeuttien mukaan jokainen valitsee itse, miten haluaa asiat kokea. Anna hänen olla ja pidä huolta, että kun lapsen parisuhteeseen tulee ongelmia, niin sinä nostat esille lapsesi huutoriidat oman erosi aikoihin ja kysyt, että ihanko oikeasti kuvittelit kenenkään voivan kanssasi elää.
Tulee molemmille hyvä mieli!
Eukko lupasi myös haukkua ja pitää koiran virkaa kun piti koira hävittää. Ja paskat, ei edes pysynyt sulalla maalla jäniksen jäljillä.
Elä omaa elämääsi, pidä yhteyttä kuopukseen ja anna esikoisen elää omaa elämäänsä - hänen kokemuksilleen ja raivolleen et mitään muuta voi kuin ulkoistaa ne elämästäsi. Jos asia on sinulle vaikea, käsittele terapeutin kanssa. Ehkä lapsesi jossain vaiheessa rauhoittuu ja aikuisuuteen kypsyminen tasoittaa häntä, sitten voitte ehkä luoda uutta suhdetta keskenänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat siltä, ettet ole ollut aikuinen silloin kun lapsesi oli lapsi. Katkeroittaahan se, kun oma äiti käyttäytyy noin. Sinun pitäisi ymmärtää syvällisemmin tytärtäsi.
En lue tuollaista litaniaa. Oikein sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettele tiivistämään novellejasi, ei nykylukijat jaksa keskittyä etsimään pointtia noin pitkästä aloituksesta.
Oli muuten selkeästi kirjoitettu aloitus. Hyvin jaksoi lukea, kun ei ollut kirjoitusvirheitä täynnä. Opettele lukemaan itse, voit aloittaa Seiskasta, jos keskittymiskykysi on noin surkea.
En osaa sanoa mitään itse asiaan, mutta toisesta lapsesta tokaisu "Ehkä pitää tunteensa paremmin piilossa." Tunteiden piilossa pitäminen ei ole hyvä asia, sen vaan halusin kommentoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hän on therian eli hän identifioituu koiraksi. Antaa toisen haukkua jos tahtoo. Olethan antanut hänelle koiran naksuja?
Älä reagoi niihin tunteisiisi, joita lapsesi tunteenpurkaukset aiheuttavat. Mindfulnessin opettelu auttaa. "Riitely" loppuu pikkuhiljaa kokonaan, jos toinen ei lähde mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuh vuh! Hau hau! Rrrrruf!
Näinkö se haukkuu?
Kyllä aikuisenakin voi identifioitua koiraksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikosta ymmärsin, että aikuinen lapsesi on therian ja identifioituu koiraksi. Haluatko tässä asiassa apua?
Vierailija kirjoitti:
En lue tuollaista litaniaa. Oikein sinulle.
Suomalaiset eivät jaksa lukea nykyisin kuin Aku Ankan kuplat.
Vanhempien riidat ja erot eivät ole koskaan lapsen vika. Se täytyisi aina aikuisen muistaa. Omaa vihaa ja katkeruutta ei saisi koskaan purkaa lapseen, vaikka olisi miten paha olla. Ja lapsen kiukku ja tunteenpurkaukset tulee vain ottaa vastaan ja pysyä itse aikuisena, eikä lähteä niihin mukaan.
Purkaisit omaa huonoa oloa lapseesi, ja nyt ihmettelet miksi hän vihaa sinua.
Ymmärrän ap:tä. Jätetyksi tuleminen ja vielä toisen naisen takia on hyvin traumaattista. Jos hän on itse jäänyt vaille tukea ero tilanteessa, ei ole ihme ettei ole koko ajan jaksanut olla "täydellinen" äiti. Samaan saumaan on siis varmasn osunut lapsen murrosikä, jolloin tunteet kiehuu, niin soppa on valmis. Anna ap lapsellesi aikaa ja kun puheyhteys syntyy, vakuuta lapsellesi rakkautta häneen. Uskon hänen kypsyvän aikaa myöten ja tunteitten tasoittuvan.
Elä omaa elämääsi. Älä enää roiku menneisyydessä ja lapsissasi vaan jatka eteenpäin. Lapsesi elää omaa elämäänsä ja tekee omat valintansa, joille sinä et voi mitään.