Voiko rakastua täysillä, jos kohde ei tunne samoin? Näköjään ei.

Mietin vaan, että olen ensimmäisen kerran elämässäni ilman pelkoja rakastunut.  Olin edellisessä suhteessani jopa 20 vuotta, mutta koko aikana en olisi ikinä esim. muuttanut miehen kanssa yhteen. Aina sydämessäni tuntui jokin pelko ja ahdistus jos asiasta puhuttiin. Tiedostin, että miehen ja minuln välillä oli jokin muuri ja se johtui ihan siitä, että koin olevani miehelleni vain jokin "välivaihe".  Lopulta en enää jaksanut pyristellä yksisuuntaisessa suhteessa ja puhalsin homman poikki. Surettaa, että yritin väkisin saada kyseisen miehen rakkauden puoli elämääni, ennen kuin tajusin, että tunteita ei voi "ostaa". Eli vaikka kuinka olisi hyvä ja ymmärtävä ja seisoisi vaikka päällään, niin ei se rakkaus syty niin. Pitäisi luottaa vaan heti siihen sisäiseen ääneen, että tässä ei toinen ole täysillä mukana, enkä silloin pysty minäkään.