Miksi teidän perheen sisaruksilla on etäiset välit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitimme on persoonallisuushäiriöinen riidankylväjä. Aina näkyvästi suosinut välillä yhtä ja välillä toista, haukkunut, valehdellut ja puhunut pahaa aina siitä joka ei ole paikalla. Sisarusten kanssa ollut paljon riitoja lapsesta lähtien. Nyt aikuisena olen huomannut että he ovat oikeastaan mukavia ihmisiä, mutta meitä ei ole opetettu vetämään yhtä köyttä. En tiedä vieläkö se on mahdollista, varsinkin kun osa on edelleen äidin vaikutusvallan alla. 

Äiti, äiti ja äiti. Helppoa on vanhaa ihmistä aina syytellä. Kasvakaa aikuisiksi. Lapsuus on lyhyt osa elämää ja isoa osaa siitä ei edes aikuisena muista. Ottakaa vastuu omasta elämästä ja tunteistanne aikuisina. 

Ota vastuu elämästä ja tunteista aikuisena

=

Unohda/kiellä kaikki vääryydet mitä koit lapsena?

Tämäpä on hyvin tervettä ajattelua...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitimme on persoonallisuushäiriöinen riidankylväjä. Aina näkyvästi suosinut välillä yhtä ja välillä toista, haukkunut, valehdellut ja puhunut pahaa aina siitä joka ei ole paikalla. Sisarusten kanssa ollut paljon riitoja lapsesta lähtien. Nyt aikuisena olen huomannut että he ovat oikeastaan mukavia ihmisiä, mutta meitä ei ole opetettu vetämään yhtä köyttä. En tiedä vieläkö se on mahdollista, varsinkin kun osa on edelleen äidin vaikutusvallan alla. 

Äiti, äiti ja äiti. Helppoa on vanhaa ihmistä aina syytellä. Kasvakaa aikuisiksi. Lapsuus on lyhyt osa elämää ja isoa osaa siitä ei edes aikuisena muista. Ottakaa vastuu omasta elämästä ja tunteistanne aikuisina. 

Tämä! Äidit niinkuin te haukkujatkin tekevät virheitä. Äidit ovat inhimillisiä, erehtyväisiä ihmisiä. Heidän omat tun

Jos puhutaan vanhemmista, jotka ovat ikäluokkaa "sotien jälkeen syntyneet", niin ei sillä ikäpolvella ollut mitään tunnetaitoja. 

Minä en tarvitse kenenkään rahoja. Jokaisen pitäisi käyttää ne omaan hyvinvointiinsa vielä, kun voi eläessään. Todella kuvottaa sinunlaiset ihmiset

 

Ehkä sinä et tarvitse, jos elämäsi on mennyt hyvin. Joku muu voi tarvita. Ja monet haluavat ehdoin tahdoin jättää lapsille perintöä. Niin minäkin. Isot säästöt on sekä minulla ja miehellä. Pyrimme jättämään mahdollisimman paljon lapsille. Sinä et voi puhua vanhempiesi puolesta. Voit pistää vain omat rahasi menemään kaikki, jos niin tahdot. Jos sinulla on lapsia, etkä tahdo heille mitään jättää, niin oma on asiasi. Mutta älä puhu vanhempiesi puolesta. Sinusta paistaa vakava kateus ja narsistinen katkeruus sisartasi kohtaan läpi.

Mun isällä oli suosimisjärjestelmä, eli eka lapsi paras jne. Meillä on tosi paljon kateutta keskenämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitimme on persoonallisuushäiriöinen riidankylväjä. Aina näkyvästi suosinut välillä yhtä ja välillä toista, haukkunut, valehdellut ja puhunut pahaa aina siitä joka ei ole paikalla. Sisarusten kanssa ollut paljon riitoja lapsesta lähtien. Nyt aikuisena olen huomannut että he ovat oikeastaan mukavia ihmisiä, mutta meitä ei ole opetettu vetämään yhtä köyttä. En tiedä vieläkö se on mahdollista, varsinkin kun osa on edelleen äidin vaikutusvallan alla. 

Äiti, äiti ja äiti. Helppoa on vanhaa ihmistä aina syytellä. Kasvakaa aikuisiksi. Lapsuus on lyhyt osa elämää ja isoa osaa siitä ei edes aikuisena muista. Ottakaa vastuu omasta elämästä ja tunteistanne aikuisina. 

Ota vastuu elämästä ja tunteista aikuisena

=

Unohda/kiellä kaikki vääryydet mitä koit lapsena?

Ei vaan mene eteenpäin. Ei varmasti ole tervettä jäädä ikuisesti kaivelemaan kaikkia kohtaamiaan vääryyksiä. Niitä kokee jokainen, toki toiset paljon enemmän. Tulee hakatuksi, on alkkareidrn lapsi jne. Mutta niitä lapsuuden kortteja ei voi vaihtaa. Käsittelee ja hyväksyy asiat. Menee eteenpäin. 

Ei ole mitään yhteistä. Siskon kanssa tulee välillä vietettyä aikaa mutta veljen kanssa ei. Ehkä erilaiset elämäntilanteet ja luonne ovat vaikuttaneet. Itse olen ollut parisuhteessa parikymmentä vuotta ja viettänyt esimerkiksi juhlapyhiä myös puolison perheen kanssa ja viime vuodet oman perheen kesken. Sisaruksilla taas ei ole ollut kumppania tai lapsia. Molemmilla on todella aktiivinen ja sosiaalinen elämä muuten, kun taas itse viihdyn kotona. Veljeni on esimerkiksi tavannut lapseni vain muutaman kerran, koska on aina liian kiireinen osallistuakseen heidän syntymäpäiville tai muihin juhliin.

Välejä on varmasti huonontanut myös toisen vanhemman kuolema, minkä jäljiltä ei ole enää sitä lapsuudenkotia missä voisi tavata ohimennen. Se oli kuitenkin nuorena aikuisena se paikka, jossa välillä tuli törmättyä vaikkei muuten oltu yhteydessä. 

Ikäerot ovat suuria ja ollaan eletty ihan eri elämiä. Täysin erilaiset persoonat, elämänkatsomukset ja arvot.

Yksi sisaruksista on kusipää lapselleni. Aika moni asia menee sormien läpi, mutta tämän tapauksen kanssa en halua olla tekemisissä.

Yhtä meistä lapsista lellittiin. Eipä siinä paljon muuta tarvita.

En nyt sanoisi etäinen, tullaan hyvin toimeen mutta nähdään ja soitellaan harvoin. En jaksa kuunnella loputonta valitusta kun kaikki on huonosti. Juu moni asia on huonosti tällä hetkellä, mutta useimmille niistä asioista on tehtävissä jotain, neuvot ei kelpaa.

Puolisoni ei myöskään välitä nähdä sisarustaan usein, hänellä kun on kaikenlaisia salaliittoteorioita jatkuvasti ja haluaisi niitä vatvoa.