Taas otti anoppi vallan vieraillessaan meillä, päivä päivältä enemmän ja enemmän oli kuin kotonaan.

Etkö ole aikuinen nainen, joka uskaltaa sanoa, miten asiat hänen kotonaan hoidetaan?

mutta eivät mitään komennelleet, vaan olivat vieraina. tehtiin mitä menormaalistikin tekisimme, söimme mitä me tarjosimme (anoppi vaan halusi sitten korjata pöydän, mikä oli vaan mukavaa), me nukuimme omissa sängyissämme ja menimme nukkumaan silloin kun meitä väsytti, ja he nukkuivat sohvaängyssä. mies juuri lähti viemään tyytyväisiä vanhempiaan lentokentälle.

Katso miten suhtautuu, kun valloitat keittiön, kaukosäätimen ja laadit taloon uudet aikataulut.



Ei vaan... En itsekään tiedä miten toimisin moisen pirttihirmun kanssa, on niin vaikea sanoa asioista loukkaamatta. Ehkä voisit seuraavalla vierailulla sanoa, että koska hän on vieraana haluat itse hoitaa keittiöhommat. Ja ehdottaa, että sen sijaan viettäisi aikaa lasten kanssa, koska aika isovanhemman kanssa on heille korvaamaton. Voisit kertoa, että teillä on tietty rytmi lapsille siksi, että arki sujuu siten helpoiten. Anopille voisi siirtää oman telkkarin vierashuoneeseen, jotta saa rauhassa seurata haluamiaan sarjoja...

En siis vissiin korostanutkaan (vaikka piti) sitä, että EN antanut hänen määräillä, pointin piti olla se, että YRITTI luonteensa mukaisesti kaikkea edellämainittua.



En käynyt entistä etsimään työpaikkoja (suosikki) tyttärelleen, en antanut määräillä televisiokanavia jne. Mutta yritti loppuun saakka.



Se taas, etten tiennyt milloin lähtee - kun ei sanonut niin ei sanonut. Silleen minut kuitenkin on kasvatettu etten voi alkaa mieheni äitiä ulos heittää.



ap

Että " jos nyt vaikka sinä veisit tuon esikoisen nukkumaan ja X (minä) jää nukuttamaan vauvaa" jne....



HUOH.



ap

Hän on pesiytynyt meille juuri parhaillaan, eikä mitään tietoa koska lähtee. Puuttuu jatkuvasti lasten kasvatukseen ja muuten löhöää sohvalla ja odottaa passaamista. Netistä pitää meilläkin vähän väliä tarkistaa jotain, kun ei muka itse osaa, eikä myöskään halua oppia.



Meidän kolmivuotias on ihan villiintynyt, kun mummi koko ajan höösää ja leikittää.

Eli olin kotona ja odotin toista silloin, ja anopilla ilmeisesti joku päähänpinttymä aiheesta, kyseli jatkuvasti. Siis itsekin pohdin asiaa monelta kantilta silloin tällöin mutta en nyt TODELLAKAAN kaipaa anopin neuvoja siinä laitanko lapsen tarhaan/milloin.



Olisitteko muut ottaneet tälläisestä herneen nekkun vai olenko yliherkkä?



ap

Sana " pesiytynyt" on erinomainen. Oiekin huomasi kuinka se päivä päivältä oli koko ajan enemmän kotonaan. Puistaus. Ehkä johtuu paljon siitäkin tämä reaktioni, kun itse olen kuitenkin kasvanut silleen että vieraisilla on vierasiilla ja sillä hyvä.



Yksi ilta meillä ei ruoan kanssa ollut salaattia tarjolla (hirvee härdelli pienten kanssa aj joskus vedetään mutkat suoriksi), anoppi sitten kaivoi vaan itse porkkanoita jääkaapista ja raastoi ne pöytään ja laittoi tarjolle kommentoimatta asiaa sen kummemmin.



ap

kun ei ole salaattia tai jos syödään eineksiä yms. Itse en ole mikään kotitalousihme ja meillä on kaksi pientä lasta ja elämä kiireistä. Muutenkin pitää minua taatusti tosi huonona äitinä, kun meillä on toisinaan sotkuista ja saatan joskus vaikka istahtaa alas ja juoda kupin kahvia vaikka astiat ovat pöydästä korjaamatta.



Meillä ollessaan anoppi ottaa elämäntehtäväkseen esikoisen leikittämsien ja tekee sitä niin antaumuksella, että parissa päivässä on itse ihan kuitti ja esikoinen menee pitkin seiniä, kun on tottunut olemaan koko ajan täyden huomion kohde. Sitten väsyneenä anoppi heittäytyy huonotuuliseksi ja lösähtää sohvalle ja vaatii passaamista, sekä vihjailee ja piruilee koko ajan kaikesta mikä huushollissamme on pielessä.



10

Jos vaikka yritti olla avuksi? Ja innokas kun ootte taitavia surffailemaan netissä. Ei kaikkea pidä ottaa niin vakavasti.



Kylä meillä mummo tänne tullessaan intoilee nukkumisista ja ruoalaitosta. Tv:stä annankin katsoa mitä haluaa. Ja nettiä hän ei tunne mutta auttaisin kylllä edes muodon vuoksi.

Itsekin huolehdin omasta lapsiperhearjessa jaksamisestani mm. surffailemalla täällä tai juomalla kaffetta, antaa tiskien ja pyykkien odottaa. Vihjeitä satelee, mutta en välitä.



ap

Kyllähän perheenkin kesken voi olla kohtelias television käyttäjä, eihän kukaan tykkää jos yksi pyörittelee kanavia muista piittaamatta.



Mutta jotenkin tuntuu myös surulliselta, että kaikilla on nykyisen asenne, että anoppi on talossa " vieras" , jolla ei saa olla mitään sanomista lastenhoitoon.

Voisin kuvitella, että jos oma rakkaista rakkain poikani saisi joskus lapsia, haluaisin todella auttaa, ja olisi ehkä vaikea pysytellä täysin sivussa. Miksi anoppi ei saisi osallistua? Toki vanhemmilla on vastuu ja päätösvalta viime kädessä, mutta jos joku haluaa kokeilla erilaista tapaa nukuttaa yhtenä iltana, onko se niin kamalaa?

Minua anopin puuttuminen ärsyttää, oma äitinikään ei puutu tai yritä valloittaa taloa kun on täällä, miksi anoppi?





ap

Onneksi ei yleensä ole meillä yötä, mutta silloin harvoin kun on niin johan vaihtuu talossa emäntä. En tapaa aamuisin syödä mitään ennen töihin lähtöä ja sitäkös ei mummo ymmärrä. Haluaisin lukea aamulehden rauhassa, mutta hän hokee vieressä kuinka aamulla pitää syödä, että jaksaa... ettekö te tapaa keittää puuroa, mitäs teillä on leivän päälle jne..



Kun tulen töistä kotiin alkaa heti uudet ohjelmat. En ehdi huokaista sekuntiakaan kun lapsille pitäisi lähteä hakemaan kaupasta milloin mitäkin. Yleensä kuitenkin jotain sellaista mitä sisarenikin lapsilla on (tyyliin: puhallettava liukuri, joka on erittäin tarpeellinen). Sitten on lähdettävä etsimään ulkovarastosta tai ullakolta milloin mitäkin. Netistä pitää katsoa jos jotakin. Löytyykö teiltä vielä se ja se vanha lehti, siinä oli hyvä juttu, etsipäs se heti ettei unohdu. Kaiken pitäisi tapahtua heti.



Viimeksi kun yöpyi meillä, hänen olisi välttämättä pitänyt päästä nukkumaan olohuoneeseen. Saatiin väitellä useamman hetken, että suostui menemään tyttäremme huoneeseen. Olisi voinut mielestään hyvin nukkua olohuoneessa, vaikka mieheni herää viideltä töihin ja keittää kahvit + lukee lehdet keittiössä,joka on olohuoneen yhteydessä. Pystyy kuulemma hyvin siinä nukkumaan. No entäpäs jo vävypoikansa ei haluakaan hiipiä varpaisillaan tai varsinkaan nähdä anoppiaan aamuviideltä!



Jos mummo antaa meille rahaa, niin siihen annetaan tarkat ohjeet miten se pitää käyttää. Esimerkkinä äidinäidin perintörahat. Niillä olisi pitänyt välttämättä ostaa leikkimökki silloin 1-vuotiaalle tytöllemme. Vieläkään meillä ei ole leikkimökkiä (tyttö nyt 8 v.), eikä tyttö ole sitä koskaan halunnutkaan. Tottakai vinkkejä rahankäytölle saa antaa, mutta mielestäni on aivan tyhmää laittaa rahaa sellaiseen, mitä ei todellakaan tarvitse.

Anoppi soitti juuri ja ilmoitti ketä pitää Idolsissa äänestää. Kun miehellä on ilmaiset puhelut. Pitäskö tehdä niin että äänestetään ketä käski, ja sit 3 kertaa jotain muuta?



ap

Mutta sitä en jaksa, että meillä on täällä viikonkin kerrallaan vieras, joka odottaa jatkuvaa huolenpitoa ja erityishuomiota. Minun anopillani on juuri tuo sama, että kaiken pitää tapahtua heti.



10