Miten selvisitte läheisen äkillisestä kuolemasta?

Ymmärrän hyvin, menetin veljeni kaksi vuotta sitten. Kaipaan häntä joka päivä. Ei suru lähde, mutta se muuttuu pikkuhiljaa helpommin siedettäväksi. Ei auta kuin jatkaa elämää. Voimia sinulle <3

Keskusteluapu auttaa jos sellaista on tarjolla. Unohtamiseen ei kannata pyrkiä vaan antaa ajatusten ja tunteiden tulla ja mennä niin kuin ovat tullakseen. Hankalissa tilanteissa vaimolla on toiminut hengitystekniikat, joista voi psykologilta tmv saada tietoa.

Surutyö vie aikansa..mahdollisesti vuosiakin. Sitä ei voi nopeuttaa. Voisinpa sanoa jotain mikä heti auttaa, mutten voi. Et ole yksin.

Osanotot. Isäni kuoli äkillisesti viime vuonna, ja edelleen on vaikea ymmärtää ettei häntä ole enää. Kauniit muistot kantavat kuitenkin. Muista etteivät muistot haihdu.

Löytyi järki siihenkin Juicen lyriikkaan että "jos itken niin itken muuten vaan" - tämä kylläkin syyntakeellisten itkujen lisäksi.

m57

Paljon, paljon voimia Sinulle, Ap!

🌺🌺

Itkemällä. Kuuntelemalla musiikkia. Kirjoittamalla, laulamalla, maalamalla. Kaikkea, millä sen tunteen saa ulos. Minua auttaa salitreenikin. Voimia sinulle ap. Suru helpottaa kyllä aikanaan. Se täytyy käydä läpi.

Käytkö haudalla? Minua se auttaa. Kriisiapua on myös tarjolla.

Kuuntelin musiikkia niin kovaa kuulokkeista että korviin sattui, kun veljeni kuoli yllättäen. Kirjoitin myös. Päätin elää elämääni täysillä. Ei mikään toimenpide surua poista, se täytyy käydä läpi... voimia ap! Todella julmaa on elämä joskus.

Ystäväni itsemurhan kokeneena voin sanoa, että vain aika auttaa. Muistot säilyvät. Voimia sinulle ap.

Älä vältä surua. Tunne kaikki tunteet mitä tulee. Se helpottaa aikanaan. Täytyy vain jatkaa elämää.

Kauheasti voimia ap ja muut saman kokeneet!! Oma isäni teki itsemurhan viisi vuotta sitten, ja se jos joku oli rankkaa. Voisinpa kertoa miten päästä heti yli, mutta ei se niin mene - tunne se suru mikä on tullakseen. Puhu ystävillesi. Sinä selviät kyllä.

Aika on paras lääke. Ei kannata nyt kuvitellakaan että olo äkkiä helpottuisi, ota vain suru vastaan. Jos sen torjuu, se tulee kyllä takaisin voimalla. Itse käytin alkoholia kun läheinen kuoli, ja jokaisena krapula-aamuna surutyö alkoi nollasta. En suosittele.

Helpotti kun pääsin vähättelevästä ja erittäin negatiivisesta äidistäni. Elämä on yhtä juhlaa nyt. Miksi ihmeessä jotkut ovat niin hankalia ?

Aika auttaa. Terve, vielä melko nuori isäni kuoli täysin yllättäen neljä vuotta sitten. Nyt on alkanut tuntumaan, että asia on osa elämääni eikä enää tunnu niin murskaavalta. Suru pysyy elämässä, mutta muuttaa muotoaan. Kaikki kliseet kuolemasta ovat totta.