Maaseudulla asuminen?!

Mitä tekisin ensi kuussa kaupunkiasunnossasi?

Vierailija kirjoitti:

Näin erakkoluonteena en kaipaa ihmisiä. Kivaa on maalla yksin asustella. Ei tule ikinä aika pitkäksi eikä tekemisen puutetta.

84 jatkaa

Myös minä olen erakkoluonne, enkä juurikaan kaipaa ihmisseuraa. Se riittää kun muutama tuttu käy silloin tällöin moikkaamassa. Asun todella korvessa ja hyvä niin sillä naapurien valot ei näy. Lähimpään naapuriin jossa asutaan vakituisesti on puolisen km ja sielläkin asuu iäkäs rouva joka on vainhyvän päivän tuttu. Kirkonkylälle kauppaan on parisenkymmentä km ja siellä palveluja on vain minimi, tosin en muuta kaipaakaan kuin ruokakauppaa ja apteekkia. Tiedän kunnassa olevan harrastustoimintaa, mutta ne eivät minua kiinnosta. Saan aikani kulumaan ilman Marttoja, lukupiiriä tms.

Yksinäisenä naisena saattaisi olla vaarallistakin, mutta en pelkää ihmisiä, enkä metsän petoja kiitos koirieni. Ne ovat minulle ystäviä, tuovat turvaa ja kiskovat ulkoilun iloihin vaikka vesisateella tai paukkupakkasella. Tunnustan, ilman koria minusta ei olisi yksineläjäksi näin syrjässä. 

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää tyypit, jotka kuvittelee, että maalla voi asua ilman autoa. Julkista liikennettä ei nykyään käytännössä ole. Ja palvelut jossain vähintään 30 km päässä.

Maalla VOI asua ilman autoa, mutta ei missä vaan syrjäkylällä. Mun vanhemmat asuu 25 km päässä maakuntakeskuksesta ja toiseen suuntaan kylälle ja lähimpiin kauppoihin on 3 km. Kylällä on kai reilu 1000 asukasta, mutta onneksi kaupungista päin tiiviistä asutusta on sen verran pitkälle, että kylälle on myös jokseenkin toimivat bussiyhteydet. Vanhempani asuvat ihan peltojen keskellä ja sieltä on 1 km lähimmälle bussipysäkille, josta pääsee kerran tunnissa kaupunkiin eli päivätöissä käynti ja yliopisto-opinnot onnistuisivat oikein hyvin julkisillakin.  

Vierailija kirjoitti:

84 jatkaa

Saan aikani kulumaan ilman Marttoja, lukupiiriä tms.

Miten saat aikasi kulumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

84 jatkaa

 

Saan aikani kulumaan ilman Marttoja, lukupiiriä tms.

Miten saat aikasi kulumaan?

Lukaise viestini nro. 84. Jos vielä ajankuluni kiinnostaa niin voin kertoilla lisää, mutta nyt alan vaivaamaan pullataikinaa turhilla jorinoillani. 

Peräkammarin poikia ei edes enää ole. Nykyään sukupolvenvaihdokset tehdään aika varhain, eli monella on jo talon isännyys ja vanha pari asustelee isolla kirkolla."

Luulis ikänsä maaseudulla asunut tietävän, että siellä on muutakin väkeä kuin tilalliset. Ja todellakin niitä peräkammarinpoikia. 

No, mä kai sitten olen niin riihen seinästä revityn näköinen, ettei kylän lukuisat peräkamarin poijjaatkaan kärsi edes ahdistella ja toisille semmoista tapahtuu jatkuvasti ja kaikkialla, kunnes muuttavat  kaupunkiin turvaan. Niiisk ja kyynel. : (

Vierailija kirjoitti:

"

Kannattaa esim. googlata paikkakuntaa ja esim. kansalaisopiston kurssitarjontaa. Siitä saa vähän osviittaa, onko paikkakunnalla mitään tarjontaa. Muutenkin internetistä saa hankittua tietoa. Visit ja paikkaunta, niin tulee sieltäkin tietoa. Ei nykypäivänä tarvitse mihinkään sokkona muuttaa.

Jos on tosissaan muuttamassa ja ei ole ihan tiukan talouden budjetti, niin ainahan voi myös ennen lopullista muuttoa asua hetken aikaa vuokralla tai muuten tutustua paikkakuntaan tarkemmin. Toki edellyttäen, että paikkakunnalta saa jotain vuokralle, mutta nykyään aika hyvin saa ainakin lyhyeksi ajaksi jotain mökkiä ym. voihan sitä ottaa useamman lyhyen pätkän ja tarkkailla, mikä on meininki.

Netistä löytyy jopa karttoja (google maps) joista pystyy katsomaan reittejä ja etäisyyksiä eri kohteisiin.

Itselleni olen havainnut toimivaksi tämän asumismuodon, missä asun pienen kunnan keskustan lähettyvillä, mutta en kuitenkaan taa

Kansalaisopiston kurssitarjonnan lisäksi erilaiset kesäteatteri ja muut vapaaehtoisvoimin toimivat tapahtumat antaa hyvän kuvan kylän harrastustoiminnasta ja sosiaalisesta yhteisöstä. Mun täti asuu muutaman sadan asukkaan kylällä ja kyläläiset ovat kymmeniä vuosia pyörittäneet kesäteatteria. Se on just sitä yhteisöllisyyttä, kun kaikki ei vain nökötä omissa mökeissään pimeässä.

Maaseudun verkostot ei useinkaan näy ulospäin, kun ne on just perinteisiä metsästysseuroja, osakaskuntia (vesistöt), marttoja ja maa- ja kotitalousnaisia, seurakunnan juttuja. Itse voisin vanhempieni kotipaikkakunnilla Itä-Suomessa vaan kävellä sisään porukoihin ja sanoa, että minun isänisän kotitalo on tuossa ja äiti on naapurikunnasta senjasen talon tyttöjä. Oltaisiin vanhoja tuttuja heti :D  

Kaikki alle eläkeikäiset etenkin otettaisiin mukaan ihan kaikkeen toimintaan ja yhdistyksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihanalle tuo eläkepäiviksi maalle muutto kesäpuuhineen! Syksyllä ja talvella varmaan itse sienstäisin ja marjastaisin niin pitkään kuin mahdollista. Talvella lumitöitä ja sisällä puuhaa, esim pientä remppaa, käsitöitä, lukemista, tv sarjoja. Kutsu vieraita kylään? Ja tosiaan jos tulee yksinäistä niin olisiko lemmikistä seuraa? 

 

Syksyllä on metsät täynnä hirvikärpäsiä. 

Tänä syksynä: 0

Oon käyny puolukassa varmaan kymmenesti. Ei toki haittaa, mutta ihmettelen: onko muilla samanlaisia kokemuksia?

Olen asunut sekä isoissa kaupungeissa kuin pikkukylässä pohjoisessa. 

Enää en haluaisi tosin mihinkään pikkukylille, vaikka en edes missään ihan korvessa viimeksi asunutkaan. 

Isossa kaupungissa ketään ei kiinnosta miten olet pukeutunut, mihin aikaan avasit verhot, kenelle olet sukua tai et ole sukua. Jos jotain sattuu, saat avun ja thats it. Metrossa pyörätuolilla kaatunutta vanhusta nousee auttamaan moni kanssamatkustaja, bussipysäkillä eksyneen oloiselta lapselta kysytään onko kaikki ok.

Maalla toisin päin. Kaikki tietävät tekemisesi ja sukulaisuussuhteesi paremmin kuin tiedät itse. Jos jotain sattuu, saat selvitä itse. Tosin sattuneesta asiasta juoruillaan pitkään ja ehkä vielä kuittaillaankin sinulle itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Astut ovesta ulos -> olet luonnossa

Ikkunasta näkyvä maisemataulu vaihtuu

Voit seurata maaseudun elämää katsomalla, onko ohi ajavan traktorin perässä aura, äes, kylvökone, niittosilppuri, niittokone, haravakone, niittosilppuri, puimakone, peräkärry täynnä pahnapaaleja...

Mutta kun ei ole muuta kuin metsäautotie 200 metrin päässä torpalta eikä sinne näy. Ei ole muuta kuin maisema. Se todella käy työstä, että seuraa päätoimisesti vain maiseman vaihtumista. 

Kellä maisema vaihtuu ja kellä ei.  Minun ikkunastani näkyy vain oma pihatie jolla ei liiku lehtikään.  Korjaan, nyt niitä tuulen mukana liikkuu.

Jos unohdetaan vuodenaikojen ja sään vaihtelut jotka nekin ovat mielenkiintoista seurattavaa, niin itseäni viihdyttää linnut sekä muut eläimet joita pihallani liikkuu omien koirien lisäksi.  En tarvitsisi televisiota, sillä niin kivaa seurattavaa on katsella kun linnut ja orava käyvät ruokintapaikalla, jänikset pomppivat nurmikolla, kettu tulee iltahämärissä ruoanjätteitä syömään, ja hirvikin saattaa tallustella pihan poikki.  Olenpa pihallani nähnyt myös supikoiria, ilveksiä, mäyräkoiran ja mäyrän näin muutaman mainitakseni, ja kerran tuijotin lehmää silmästä silmään, enkä nyt tarkoita sitä kun kurkistin sisällä peiliin.  Tämän syksyn hankintani on riistakamera joten pääsen seuraamaan myös pihapiirini hämärä- ja yöelämää entistäkin paremmin.  Toki jos kamerassa näkyy karhu, niin saattaa minullakin mennä heikki housuun koirista huolimatta.

Varjopuolena täällä suorastaan korvessa asumisessa on se, että oma auto ja sen käyntiinlähtö on ehdoton vaatimus, sillä julkista liikennettä ei ole, eikä fillarilla tai potkurilla viitsi kovin kauaksi lähteä.  Toinen juttu on se, että jos sairastun tai loukkaan itseni olen koko lailla omineni.  Tästäpä syystä olenkin sopinut läheisen ihmisen kanssa, että ellen vastaa puhelimeen tai viestiin, ilmoittaa hän asian luotettavalle paikalliselle joka tulee tilanteeni tarkistamaan.  Toki ei nyt ensimmäisestä pirautuksesta tai kilahduksesta johon en reagoi vaan järkevän ajan kuluessa.  Harmillisesti koirani eivät osaa antaa ensiapua tai tilata ambulanssia jos tarvis.  Silti, koiramaista seuraa kummempaa en kaipaa kuin harvemmin.  Me olemme erilaisia ja minä nautin rauhasta, hiljaisuudesta ja luonnosta.

Me muutettiin maalle 6,5 vuotta sitten eikä koskaan ennen ole ollut näin paljon mukavaa puuhaa ja sosiaalista elämää kuin nyt. Täällä maalla yhteisöllisyyskin on vielä hengissä. Liityin paikalliseen Marttajaostoon ja meillä on mukavia kahvitteluita, käyntejä ja kaikenlaisia puuhia. Osallistun aktiivisesti kansalaisopiston kursseille syys- ja kevätkaudella ja niiden kautta on myös tullut paljon uusia tuttavuuksia. Tälle syksylle ja talvelle olen ottanut keramiikkakurssin, joogaa ja mattokudontaa. Kaupungissa en saanut itseäni kiinnostumaan oikein mistään. Nyt harrastan ja liikun paljon ja voin paljon paremmin. Töitä ei tarvitse tehdä kello kaulassa, vaan on aikaa myös itselle. Teen töitä 3-4 päivää viikossa, mutta rahat riittävät hyvin. Ei ole suuria kuluja, ei ole kallista elämää, mutta on täyttä elämää!

Halusin tulla muistuttamaan, että vaihtoehtona ei ole välttämättä se 20 km lähikauppaan tai kaupungin hälinässä asuminen. Mä asun maalaistaajamassa, tämä on vähän alle 2000 asukkaan kunta. Kaikki peruspalvelut on lähellä ja täällä on paljon aktiivista toimintaa. Tästä pääsee nopeasti luonnon rauhaan, mutta myös ihmisten pariin vaikka lauantaitorille, bingoon tai joogaan. Ehkä sulle ap voisi sopia enemmän maaseututaajama? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että, kun näissä maalle muuttaneiden tarinoissa olisi paikkakunta näkyvillä. Tietäisi missä on otettu muuttajat ilolla vastaan, missä ei. Vaikka toki itsestäkin se riippuu.

Olen myös miettinyt eläkeläisenä maalle muuttamista, muttei ole juuria missään. 

Jos muutat paikkaan, jossa naapureita ei edes ole lähellä, niin kuka sinut ottaa vastaan?

Enemmän minä kaipaisin tietoa näistä, joiden mukaan maaseudulla on vireää harrastetoimintaa jokapäivälle ja kulttuuri- ja liikuntapalvelut lähellä. Nämä paikat eivät nimittäin vastaa omia kokemuksia, eikä maalle takaisin muuttaneiden kavereiden kokemuksia. 

"Ottaa vastaan" näköjään on joillekin jotain muuta, kuin mitä tarkoitin. Selitänpä sinulle: minulle ilolla uuden ihmisen vastaanottaminen omalle alueelle tarkoittaa esimerkiksi sitä, että  kaupassa tai tiellä vastaantullessaan tervehtii. Saattaa jopa vaihtaa muutaman sanan tuon (syrjä?)kylälle muuttaneen kanssa. Kun tulokas menee harrastuksiin, ei kyräillä, vaan puhutaan ja kysellään, ihan normaalilla tavalla, kuten missä päin maailmaa tahansa (paitsi ehkä tämän 88/133 mielestä). Voi vaikka tulokkaalta kysyä, harrastatko jotain, meidän kylällä kun on sitä ja tätä tekemistä olemassa, tervetuloa mukaan. Näin itse toimin, vaikka olenkin kolmennen polven stadilainen. Täällä nämä alkuperäiset stadilaiset osaavat useimmiten ottaa muut huomioon. Ehkä siksi, että tänne on niin paljon tullut porukkaa maaseudultakin ja siihen on totuttu/sopeuduttu.

Muutin kaupungin kerrostaloasunnosta maaseudun omakotitaloon ja yllätyin kuinka paljon on mitä erilaisempia kuluja ja maksuja. Ei tämä maalaiselämä halvaksi tule. 

Hyi hitto. Miten te uskallatte asua jossain korvessa. Mitä jos joku hullu aikamiespoika saa päähänsä tulla kyläilemään ja r a i s k a a. Siellä voi olla niin sisäsiittoista väkeä, että kaikenlaista psykoa saattaa hiippailla nurkissa. 

Jos haluaa ihmisiä, toimintaa, kahviloita, shoppailua tms. niin kannattaa pysyä kaupungissa. Jos haluaa rauhaa ja viihtyy yksin, ei pelkää pimeää ja omaa itsenäisiä harrastuksia, niin korpeen muutto voi olla vaihtoehto. Se, miksi monet maalaiset sanovat että kylällä on toimeliasta ja harrastuksia johtuu varmaan siitä, että se autolla kulkeminen on normaalia ja automatkat eivät tunnu karmeilta. Vähän sama kuin kaupungissa bussissa 30 minsaa harrastukseen matkaaminen on ihan lähellä.

Kummassakin paikassa on puolensa ja näiden kahden väliin mahtuu vaikka mimmoisia vaihtoehtoja mitä tarkoittaa maalla tai kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Hyi hitto. Miten te uskallatte asua jossain korvessa. Mitä jos joku hullu aikamiespoika saa päähänsä tulla kyläilemään ja r a i s k a a. Siellä voi olla niin sisäsiittoista väkeä, että kaikenlaista psykoa saattaa hiippailla nurkissa. 

No tämän saman kyssäri voisi kääntää, että miten uskallat kävellä iltaisin kaupungissa puistossa? Sielläkin saattaa joku hyökätä. Mitäs jos joku hullu on siellä liikkeellä?

Hohhoijaa. Kun helsinkiläinen "muuttaa maalle" se tarkoittaa omakotitaloa jonkun alle 40 000 asukkaan kaupingin asemakaava-alueella.

Sitten on näitä totaalisen kädettömiä ja autottomia cityhipstereitä jotka ovat katsoneet liikaa huvilajahuusia ja ostavat juhannuksen huumassa niiiiiiiiiiin idyllisen mummonmökin oikeasti hevonkuusesta.

Ensilumilla alkaa kauhea itqu ja vinqu kun seinistä tuulee läpi niin että beanie pyörii päässä eikä oven edestä pääse raitiovaunulla michelin-ravintolaan eikä barrista tiristä näädänpersekahvia mukiin kävelymatkan päässä.

Maalla?..jotenkin tuntuu viesteistä päätellen  että täällä ollaan kaikki jossain erakkomökissä yksin  joka nyt ei pidä paikaansa,,,,,,,??eli mitä nyt tarkoitatte.