70-luvulla oli lapsella hyvä olla Suomessa!

No ei tasan ollut. Ruoka oli pahaa ja vähäravinteinteista ja elämä tylsää.

Niin oli ja pyörin pari-kolme kertaa rappukäytävän portaat alas pää aueten kun oli niin vapaata ja kukaan ei seurannut.

Hirmuisen harmaa ja ankea vuosikymmen. Kouluissa puhuttiin happosateista ja laulettiin mollivoittoisia neuvostovirsiä. Muovi ja ydinsodan pelko olivat pop. 

Minä olin sen vuosikymmenen teini ja nuori. Ajeltiin prallia pikkukaupungin keskustan toria ympäri. Pojat haki tyttöjä kyytiin ja sitten mentiin ajelulle, tietty piti näyttää kuinka kovaa auto kulkee ja huudattaa tyttöjä. Autot ahdettiin kavereita niin täyteen kuin mahtui. Joillakin oli Lada laatuauto ja joillakin viimeisen päälle laitettu jenkkirauta, joka kieltämättä meni kovaa (nopeusrajoitus 80 ja auton mittarissa 180).

Poikia eikä miehiä ei tarvinnut naisten pelätä. Ikinä heille ei tehty väkivaltaa. Oli vain tiettyjä tyttöjä, joilta sai aina eikä kilttejä perhetyttöjä poikien tarvinnut siksi ahdistella. Syntyi paljon seurustelusuhteita helposti, kun kaupungin viikonloppuillat ulkona viihtyvät pojat ja tytöt tapasivat tuttujen kautta ja pojat rohkeasti kysyivät treffeille, josta vakavatkin suhteet alkoivat.

Muutoin joka paikkaan mentiin kävellen, fillarilla tai bussilla. Kyytiä ei kotoa edes kannattanut kysyä. Oltiin vapaita toisin kuin nyt, kun kaikki pitää aina heti tavoittaa kännykästä.

Harrastukset olivat pääasiassa ilmaisia eikä varustelukilpailua ollut, kun ei oikein myyty varusteitakaan. Ratsastus oli kaikkien ulottuvilla maksaen vain pikkurahaa per tunti. Leveät lahkeet housuissa ja farkuissa jäivät fillarin pinnojen väliin, jollei laittanut niitä kiinni pyykkipojilla :D

P.s. Koulun joka syksyinen cooper testi juostiin niillä kengillä, mitä sattui jalassa olemaan koulupäiväksi. Minulla valkoiset tennarit ilman sukkia ja jaloissa sitten vertavuotavat hajonneet rakot, ei vaihtokenkiä. Luokan yhdellä tytöllä oli lenkkarit.

Minä olin 70-luvulla kansakoululainen. Oli turvallista ja vapaata. Äiti teki (ja tekee muuten yhä) maailman parasta ruokaa. Lähtisin kyllä takaisin, jos saisin valita.

Kasari oli myös lapsille hyvää aikaa.

70-luvulla lasten ruumiillinen kurittaminen eli pahoinpiteleminen ei ollut lainvastaista. Lapsia kuoli vuodessa yli kymmenkertainen määrä nykyiseen verrattuna tapaturmissa. Ei ollut pyöräilykypäröitä, takapenkin turvavöitä tai uimavalvontaa juuri missään. Moni alle kouluikäinen kulki kesäisin päivät yksin tai lapsilaumassa käyden kotona vain syömässä ja nukkumassa. Vanhempien humalajuominen lasten läsnäollessa ja tupakointi sisällä olivat hyvin yleistä.