Olen ns. unelmanainen ja omasta mielestäni olen nolla
Mulla on tiimalasivartalo, isot tissit, kauniiksi ja seksikkääksi kehutut kasvot, pitkät ruskeat hiukset. Olen lyhyehkö, huumorintajuinen, kykenen keskustelemaan ja olen tunneälykäs. Pidän itseäni kamalana, vaikka listattunakin tajuan rationaalisesti että en voi olla täysin ruma.
Äidilleni en koskaan kelvannut. Isä ei koskaan välittänyt tai sanonut mihinkään mitään. Omasta mielestäni olen täysin nolla. Äitini on kertonut, kuinka hän on hoitanut kaiken aina paremmin kuin minä. Ikinä en ole tarpeeksi siisti, tarpeeksi laittanut hiuksia, hoidan kaikki asiani huonosti, olen kaikkea liikaa tai en mitään. Äidilleni vain kulisseilla oli väliä, hän oli kontrolloiva ja jotenkin kieroutunut ihminen.
Päädyin huonoon suhteeseen, jossa minua alistettiin, nöyryytettiin, hakattiin, seksuaalisesti pahoinpideltiin, haukuttiin ja halveerattiin. Äitini mielestä valitin turhasta ja olisi pitänyt nähdä hyvät puolet.
Nyt löysin turvallisen suhteen, mutta en usko että hyvä mies haluaisi olla kanssani, pidän itseäni rumana ja arvottomana.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelma on kyllä kaukana unelmanaisen ominaisuuksista. Oletko useinkin noin todellisuuden tajuton?
Tää on oikeesti hyvä kommentti. Vaikka täällä palstamammat väittää ettei sugar beibeilyt ja jännisten kans seurustelu aiheuta voimaantuneelle naiselle traumoja, niin kyllä suurin syy 30-vuotiaiden naisten mt-ongelmille on heidän itsensä mukaan huonot miesvalinnat. Sen kaiken he haluavat kaataa tulevan kumppanin niskaan, joka saa kakusta enää roippeet. Kaupunki on täynnä täydellisiä, 30-vuotiaita sinkkunaisia, joita kukaan mies ei halua suhteeseen (tai siis sellainen mies, jonka se nainen haluaa).
Veikkaan että tarkoitus oli hyperbolan kautta havainnollistaa, että ihminen jolla vaikuttaisi olevan kaikki kunnossa, voi silti olla ongelmia. Ei oikeasti väittää, että on täydellinen ihminen.
Ok, no mä en yhdistä tiimalasivartaloa ja isoja tissejä siihen että on kaikki hyvin. Sitä paitsi ne ei ole edes mun kauneusihanteet, koska tykkään eniten vähän chubbysta ja isosta pyllyistä, ja jos siihen saa yhdistettyä vielä pienet tissit, niin alkais oleen aika täydellinen mun makuun.
Hienoa olet unelmanainen joka on nyt hieman viallinen mutta onneksi löysit hyvän miehen, yhdessä teette toisistanne onnellisempia. Onnea teille elämiinne.
Hälyyttävää oli se, ettet kertonut mitään opiskeluistasi ja työstäsi.
Oletko vain ajopuu, joka päätyy kaikenlaisiin suhteisiin. Eipä ole ihme, jos et pidä itsestäsi.
Ei toisen varassa voi elää, pitää tehdä itse oman elämänsä, kouluttautua, hankkia työpaikka ja varsinkin tehdä kovasti töitä. Jokainen itseään arvostava on nähnyt vaivaa, selättänyt vastoinkäymisiä eikä ole lannistunut. Sellainen on parempi kumppanikin kuin "helppoa" elämää viettänyt.
Ehdotan, että juttelet ammattiauttajan kanssa tilanteestasi.
Mukavaa, että olet tyytyväinen ulkonäköösi. :)
Jännämiehet tekee naisista huonoitsetuntoisia.
Vierailija kirjoitti:
Se isän väheksyntä näyttää olevan teille naisille vaikea asia. Sitten kiivetään korkeille vuorille isän jo edesmentyä yrittäen todistaa maailmalle "kelpaanko?".
Kyllä on, miksi isien pitää väheksyä tyttäriään ja aviomiesten vaimojaan?
Plussaa hyvästä ryhdistä, pitkistä hiuksista ja kauniista kasvoista. Miinusta lyhyydestä, ylipainosta (implisiittisesti kerrottu), ja surkeista kotioloista nuorena. Lopputulema: viallinen nainen, ei parisuhteeseen.
Unelmanainen on aika paljon omasta unelmasta kiinni. Jos ihan vain pintaa katsotaan niin siinäkin on niin monta makua. Mulla on hieman toisenlaiset unelmat naisesta. Oikeastaan vähimmäisvaatimukset jotka ovat sille naiselle jännittävät. Mitään ei ole pakko mutta älyttömän paljon on mahdollista.
Ei kannata nimettää itseään tosiaan unelmanaiseksi, jotta palstamammat eivät provosoidu ja hukkaa jutun pointtia.