1 v kammoaa kenkiä ?

Neiti on nyt 1v 2vk ja kengät jalassa ei kerta kaikkiaan voi kävellä, muuten on kävellyt jo 1,5kk ilman tukea. Antaa kyllä kenkien olla jalassa muuten, mutta jos nostaa seisomaan niin menee ihan makarooniksi. Kengät ostettiin jo pari kuukautta sitten, välillä pidetty taukoja ja sitten uudestaan mut ei tunnu auttavan. Eli mielellään otan minäkin vinkkejä vastaan.

Ihanaa kuulla, että tätä on muillakin! Meillä poika täyttää nyt ensi viikolla vuoden. Kävelemään lähti 10kuisena eli on nyt kävellyt pian 2kk. Kävelee ja melkein juokseekin tosi sujuvasti sukkasiltaan/paljain varpain, mutta kengät jalassa ei suostu ottamaan askeltakaan. Jalat menee täysin makarooniksi ja lapsi lysähtää lattialle parkumaan. Joskus saattaa kontata kengät jalassa, mutta sekin on kovin vaivalloisen oloista.



Harmittaa, koska poika on tosi eläväinen ja liikkuvainen ja nyt ei voi tarhassakaan muuta kuin istua rattaissa kun muut leikkivät lumessa. Kenkiä on toki pidetty jalassa ja koitettu pari kertaa kävelyttää käsistä kiinni pitäen, mutta huutamiseksi menee. Pojan tarharyhmässä on kuitenkin monia 1,5 vuotiaita, jotka jo pihalla peuhaavat täyttä vauhtia eli kävelevät kengillä...



Onko tämä joku vaihe? Meneekö itsestään ohi?

Kertokaahan muut vanhempien taaperoiden " omistajat" :-)



Kiitos neuvoista...

Poika on aina ollut todella vilkas ja touhukas, oppi kävelemään 10kk iässä. Sisällä jo suunnilleen juoksi, mutta kengät kun laitettiin jalkaan niin heittäytyi aivan makarooniksi. Ei mukamas kyennyt edes konttaamaan kengät jalassa=) Ulkona vain makasi pitkin hankia ja lehtikasoja syksyn.



Yritettiin ulkona vaikka mitä houkutuksia ja harjoitella sisälläkin kenkien kanssa, mutta ei niin ei. Välillä ajattelin että vika on kengissä (nahkaiset Tepsut) ja suunnittelin jo uusien kenkien ostoa.



Poika aloitti hoidon 1v1kk iässä, ensimmäiset päivät päiväkodissakin oli ulkona aivan jalaton, mutta vain kolmen hoitopäivän jälkeen tapahtui ihme; tuosta vaan poika oli alkanut hoidossa kävellä kenkien kanssa ulkona. Ilmeisesti toisten lasten esimerkki oli niin tehokas, että ei vain enää halunnut jäädä muita " huonommaksi" .



Eli meillä kävi näin.



Sama toisten lasten esimerkki päiväkodissa auttoi meillä muki-ongelmaan. Kotona ýritettiin tarjota nokkamukia liki 6kk ajan, tuloksena joka ikinen kerta hirvee raivari (eikä hörppyäkään ottanut mukista), jonka jälkeen ei maistunut ruoka eikä maito edes tuttipullosta, kun loukkaantui niin.



Päiväkodissakin yrittivät tarjota mukista, mutta sama juttu sielläkin. Kun hoitoa oli takana n. kuukausi, poika oli vain yksi päivä alkanut juomaan nokkamukista hoidossa ja sen jälkeen joi kotonakin itse kuin vanha tekijä. Ja tähän mennessä ei ollut tosiaan edes tuttipulloa suostunut ottamaan omiin käsiinsä=)



Eli meidän itsepäiseen juntturaan on tehonnut parhaiten runsas toisten lasten esimerkki.



Tsemppiä teille kaikille, toivoa tosiaankin on=)

Moi! Meillä oli aikoinaan sama homma. Poika oppi kävelemään 10,5 kk:n ikäisenä. Meni muutama kuukausi ennen kuin oppi kenkiin. Aina oli hirveä huuto ja ensibn ei edes kävellyt niillä. Mutta kyllä se ohi menee. Kyllähän kengät tietysti tuntuu oudoilta. Poika nyt jo 4 vanha.

Kun ensin maalla mökillä kulkee kesäloman avojaloin ja läpysköissä, tuntuu korkkarit taas kotona ihan hirveiltä kävellä edes ovelta autolle.



Totuttelua ne kengät vaatii pienillä. Meillä ei kävellyt nahkakengillä yhtään, mutta kun kuoman saappat sai jalkaan, lähti juoksentelemaan heti. Joka kerta tukevien kenkien kans tuli huuto ja parku, mutta pehmeät ja taipuisat kuomat eivät olleet niin kököt ja niillä suostui käveleskelemään lumessakin. Vielä reilun 3-vuotiaanakin mainitsee nahkakengät jalassa, että ne on hankalat kävellä. Vaikka ovat nahkaiset saapikaat Kavatilta, eikä edes kiristettävät. Gorekengissä sama homma ja Pionin nilkkureissa. Kumpparit ja Kuomat kelpaa :)

meidän neiti (1v 2vk) lähti kengillä kävelemään! Oltiin kauppakeskuksessa ja ilmeisesti oli tarpeeks virikkeitä mitä lähtee ihmettelemään. Nyt saa juosta perässä ihan tosissaan;-).