Aseksuaalisuus viisikymppisenä
Voiko ihminen muuttua aseksuaaliksi viidenkympin kieppeillä? Mikään romanttinen ei oikein innosta, eikä mikään seksuaalinenkaan. Taidan olla yksin vikani kanssa. Onko muita, jotka kokevat samaa?
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nimenomaan vaiheita ja muutoksia voi olla, mutta että loppuu yksipuolisella päätöksellä 50-vuotiaana, jolloin on ehkä lähes puolet elämästä jäljellä on paljolti liioiteltua. Kai sen nyt itsekin tajuat."
Mies on tietenkin vapaa lähtemään, jos hän on suhteeseen tyytymätön. Jos hän niin päättää, niin sitten hän oli vain puolisolleen väärä mies, josta eroon pääseminen on loppujen lopuksi hyvä juttu.
Puolisona oli vain väärä nainen. Ainakaan onnellisia parisuhteita ei näistä aineksista rakenneta.
Totta. Jo parisuhteeseen lähtiessä kannattaa kertoa, että lähtee suhteesta, kun seksi loppuu. Silloin molemmat voivat päättää, haluaako olla toisen kanssa.
Tämä kannattaa sitten muistaa omallakin kohdalla. Vaikka olisi mikä sairaus ja syöpä, mutta kanki ei kohoa, niin pihalle vaan! Jos ei seksiä irtoa niin se on siinä, koska senhän takia suhteessa ollaan! Seksin!
Moni, jota seksi kiinnostaa vähän tai ei lainkaan, perustelee tilannetta sillä että elämässä on niin paljon muutakin vielä kiinnostavampia asioita.
Minua kiinnostaisi kuulla asioista jotka ovat erittäin mielenkiintoisia ja jotka sitten jotenkin poissulkevat tai estävät seksin harrastamisen. Ovatko ne niin aikaa vieviä tai uuvuttavia, kuten vaikka ultrajuoksu tms. Tai perhe, lapset, työ?
Ovatko ne suorastaan niin mielenkiintoisia ja elähdyttäviä ja elämän sisällön täyttäviä, että luopuisitte muistakin elämän perusnautinnoista voidaksenne käyttää aikanne niihin. Luopuisitteko esimerkiksi ruokahalusta ja syömisen antamasta nautinnosta, jotta voisitte käyttää aikanne vielä tehokkaammin näihin? Jos olisi mahdollista niin ette nukkuisi ettäkä söisi vaan painaisitte menemään 24/7 näitä erittäin kiinnostavia asioita. Antakaa esimerkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä luetellaan diagnooseja, tietämättä asioista mitään. Autismi ei tarkoita samaa kuin aseksuaalisuus. Aseksuaalisuudessa on monia muotoja. Ottakaa selvää asioista, ennenkuin alatte vouhkaamaan. Ei kaikkia naisia kiinnosta seksi, se on inceleidenkin ymmärrettävä. Elämää voi olla myös ilman seksiä. Kaikki ihmiset eivät ole viettiensä vietävissä, eivätkä halua elää miesten patjoina. Eläköön erilaisuus!
" Kaikki ihmiset eivät ole viettiensä vietävissä, eivätkä halua elää miesten patjoina." Seksistä ja seksuaalisuudesta syvästi nauttivana ihmisenä en voi omasta näkökulmastani kuvitella surullisempaa hahmoa kuin tämän kirjoittaja.
Minä olen aikoinani nauttinut seksistä, mutta nykyään se ei enää kiinnosta eikä käy juuri mielessäkään - en ole masturboinutkaan vuosiin. On hyvin vapauttavaa, kun seksi ja sen ajattelu ei vie enää isoa siivua elämästä.
"Ovatko ne suorastaan niin mielenkiintoisia ja elähdyttäviä ja elämän sisällön täyttäviä, että luopuisitte muistakin elämän perusnautinnoista voidaksenne käyttää aikanne niihin. Luopuisitteko esimerkiksi ruokahalusta ja syömisen antamasta nautinnosta, jotta voisitte käyttää aikanne vielä tehokkaammin näihin? Jos olisi mahdollista niin ette nukkuisi ettäkä söisi vaan painaisitte menemään 24/7 näitä erittäin kiinnostavia asioita"
Jos tarkoitat, että sinulla on tällainen suhde seksiin, niin se ei kuulosta ihan terveeltä. Itseä kun seksi ei enää kiinnosta, niin luonollisesti kaikki muut omat kiinnostuksenkohteet ovat sitä kiinnostavampia.
Olet varmaan jo saanut kylliksesi. Minulla mikän ei ole vielä alkanutkaan: No yksi suukkohali tuli 1999 yläasteella mutta muuta harjoitusta vielä ei
Näitä toisen osapuolen juttuja voi sitten lukea tuolta huor a ketjusta, mihin miehet sitten päätyvät. Olisi vain reilua, että näidenkin miehet kertoisivat suoraan että seksiä joka tapauksessa hankkivat vaikka sitten selän takana jos ei muuta. Miten sinisillä silmillä nämä naiset elävät vielä viisikymppisenä?
Millaisen ongelman jotkut tästäkin asiasta saavat. Olen useasti suostunut seksiin vaikka itseä ei niin huvittaisi. Ei ole haitannut yhtään, eikä ole minulta pois, jään vain saamapuolelle kun toinen on tyytyväinen ja parisuhteessa menee hyvin. Koen, että minun tehtäväni parisuhteessa on pitää mies tyytyväisenä seksuaalisesti, muuten en ole enää parisuhteessa vaan minä minä -yksilösuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Moni, jota seksi kiinnostaa vähän tai ei lainkaan, perustelee tilannetta sillä että elämässä on niin paljon muutakin vielä kiinnostavampia asioita.
Minua kiinnostaisi kuulla asioista jotka ovat erittäin mielenkiintoisia ja jotka sitten jotenkin poissulkevat tai estävät seksin harrastamisen. Ovatko ne niin aikaa vieviä tai uuvuttavia, kuten vaikka ultrajuoksu tms. Tai perhe, lapset, työ?
Ovatko ne suorastaan niin mielenkiintoisia ja elähdyttäviä ja elämän sisällön täyttäviä, että luopuisitte muistakin elämän perusnautinnoista voidaksenne käyttää aikanne niihin. Luopuisitteko esimerkiksi ruokahalusta ja syömisen antamasta nautinnosta, jotta voisitte käyttää aikanne vielä tehokkaammin näihin? Jos olisi mahdollista niin ette nukkuisi ettäkä söisi vaan painaisitte menemään 24/7 näitä erittäin kiinnostavia asioita. Antakaa esimerkkejä.
Sulla on kyllä todella sairas suhde seksiin, pakkomielle. Ja missä on oikeasti sanottu, että muut mielenkiinnon kohteet jotenkin poissulkisivat tai estäisivät seksin harrastamisen? Ei varmasti yhtään missään. Tämä vain on sinun ennakkoluulosi ja väärä kuvitelmasi. Et ymmärrä yhtään mitä toiset sanovat ja et varmaan edes yritäkään ymmärtää vaan jääräpäisesti jyräät noita omia juttusi ja pidät kynsin hampain vääristyneistä ennakkoluuloistasi.
Mäkin luulin olevani kunnes tapasin miehen, jonka seurassa olisi tehnyt mieli riisua vaatteet samantien. Mitään viisikymppistä hikistä ukkoa en osaisi kuvitella sänkyyni.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin luulin olevani kunnes tapasin miehen, jonka seurassa olisi tehnyt mieli riisua vaatteet samantien. Mitään viisikymppistä hikistä ukkoa en osaisi kuvitella sänkyyni.
Jännä. Minä olen itse viisikymppinen nainen, ja voisin ottaa sänkyyni jopa kuusikymppisen *hikisen ukon* jos olisi rakkautta, syliä ja hellyyttä. Seksiä en välttämättä tarvitse tai edes halua, joten potenssiongelmakaan ei haittaisi. Sen sijaan jokun 30-40-vuotiaan klopin kanssa tulisi hyvin nopeasti pedarivibat, enkä kyllä ihan heti saa mieleeni, miksi noin eri ikäluokan ihmisen kanssa muutenkaan hengaisin.
Vähän ohis, sori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 44 vuotta, enkä muista koskaan aikuisiällä olleeni yhtä vähän kiinnostunut seksistä. Toivottavasti on ohimenevä vaihe.
Nainen? Pre-menopaussi-ikä. Ihan todella normaalia ja yleistä.
Tuntuu vain oudolta, kun kaikki mainosti, että tässä iässä nainen alkaa olla seksuaalisimmillaan. Itsellä se kausi on ollut kyllä 20 - 30 -vuotiaana. Mutta voihan olla, että tämä tästä kehittyy. Syytä ois, kun on tässä 6 vuotta nuorempi heila kuvioissa, tosin ihan alussa ollaan. Hän on kyllä todella huomioiva rakastaja, joten yritän innostua parhaani mukaan. Edellisestä suhteesta taisi jäädä vähän traumataakkaa, kun kumppani ei kovin paljon ymmärtänyt naisen nautinnosta. Ehkä tää nykyinen korjaa arvet. T. Sama
Tämä mainostaminen on sitä, kun pelätään ikääntymistä ja siihen liittyviä muutoksia, ja yritetään epätoivoisesti roikkua seksuaalisuudessa. Tosiasiassa vain pieni osa naisista muuttuu keski-iässä seksuaalisemmiksi.
Ne on ne naiset, joilla elimistö tuottaa testosteronia eli mieshormonia naiseksi paljon. Silloin, kun estrogeeni (naishormoni, joka ei ole haluhormoni) alkaa esivaihdevuosissa vähetä, testosteronista tulee dominoiva sukuhormoni, ja haluja voi olla kuin 16-vuotiaalla teinipojalla. Mutta tuo on ehkä 10-20% naisista, suurimmalla osalla halut selvästi vähenee tai jopa loppuu osalla jo esivaihdevuosissa, osalla menopaussin jälkeen.
Toisaalta aika usein miehellekin käy samoin, menee joko halut tai kyvyt tai molemmat. Pitkässä suhteessa, jossa on tarkoitus olla kunnes kuolema erottaa ja vanheta yhdessä, niin ei se suhde oikein voi rakentua seksuaalisuuden varaan, koska kyky ja halut seksiin voivat muuttua. Omalta puolisoltani eturauhassyövän hoito vei kyvyt 48-vuotiaana, olin itse silloin 40. Ei tullut mieleenkään erota tai etsiä muita. Hoisin sitten seksintarpeeni leluilla, kunnes multakin alkoi jossain 48 v. paikkeilla mennä halut. Suhteemme on erittäin hyvä edelleen, vaikka seksiä ei ole ollut yli 10 vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin luulin olevani kunnes tapasin miehen, jonka seurassa olisi tehnyt mieli riisua vaatteet samantien. Mitään viisikymppistä hikistä ukkoa en osaisi kuvitella sänkyyni.
Jännä. Minä olen itse viisikymppinen nainen, ja voisin ottaa sänkyyni jopa kuusikymppisen *hikisen ukon* jos olisi rakkautta, syliä ja hellyyttä. Seksiä en välttämättä tarvitse tai edes halua, joten potenssiongelmakaan ei haittaisi. Sen sijaan jokun 30-40-vuotiaan klopin kanssa tulisi hyvin nopeasti pedarivibat, enkä kyllä ihan heti saa mieleeni, miksi noin eri ikäluokan ihmisen kanssa muutenkaan hengaisin.
Vähän ohis, sori.
Itse taas en näe yhtään seksuaalisena vanhoja ukkoja. Sori.
N43
"Toisaalta aika usein miehellekin käy samoin, menee joko halut tai kyvyt tai molemmat. Pitkässä suhteessa, jossa on tarkoitus olla kunnes kuolema erottaa ja vanheta yhdessä, niin ei se suhde oikein voi rakentua seksuaalisuuden varaan, koska kyky ja halut seksiin voivat muuttua. Omalta puolisoltani eturauhassyövän hoito vei kyvyt 48-vuotiaana, olin itse silloin 40. Ei tullut mieleenkään erota tai etsiä muita. Hoisin sitten seksintarpeeni leluilla, kunnes multakin alkoi jossain 48 v. paikkeilla mennä halut. Suhteemme on erittäin hyvä edelleen, vaikka seksiä ei ole ollut yli 10 vuoteen."
Aivan samaa mieltä. Tämä tuntuu unohtuvan näiltä, joiden mielestä parisuhde muuttuu kämppissuhteeksi heti, kun seksi loppuu.
Taitavat tässä ketjussa jättämisellä ja pettämisellä uhoavat miehet unohtaa, että ilman testosteronilisää ja/tai erektiohäiriölääkkeitä loppuisi miltei kaikilta pariskunnilta seksi viisikymppisenä...
"Mäkin luulin olevani kunnes tapasin miehen, jonka seurassa olisi tehnyt mieli riisua vaatteet samantien. Mitään viisikymppistä hikistä ukkoa en osaisi kuvitella sänkyyni."
Tätä olin minäkin tulossa kommentoimaan.
Ei nimittääin ole vältämättä ollenkaan niin että olisit muuttunut aseksuaalksi vaan kysymys voi hyvinkin olla siitä että iän mukana kriteerit muuttuu ja tiukkenee. Seksi ei olekaan enää jotain jota pitää välttämättä olla, sitä halutaan laatua ei määrää.
Ainakin naisilla käy usein näin. Kun elämässä on vatavan paljon muuta, ei seksi ole enää etualalla. Jos ja kun sitä halutaan niin sitten vaaditaankin aika paljon enemmän. Aikuinen nainen tietää mitä haluaa ja vaatii sitä. Kun voi elää ilmankin jos seksielämä ei ole hyvää, niin sen jättää sitten taka-alalle. Siitä tulee sellainen ikäänkuin jälkiruoka josta halutaan nauttiia. Tai kunnon laadukas konjakki.
Nuorempana juostaan henki kurkussa etsimässä kumppania ja ilman seksiä ei voida olla vaikka se sitten ei niin kummoista olisikaan. Mutta kun sitä KUULUU olla ja kaikilla muillakin on! Siitä tulee jokin sellainen välttämättömyys ettei vain eroa joukosta.
Täytyy näyttää että minä kelpaan!
Tämä tuntuu olevan ainakin hieman pitemmissä liitoissa yleistä. Seksistä tulee vähän niinkuin pakkopullaa, varsinkin naista ei enää huvita eikä kiinnosta. Silloin on helppo alkaa elää ilman ja kieltäytyä kokonaan.
Ja kun tarpeeksi kauan on ilman eikä elämään ilmesty sellaista joka uudelleen virittelisi sen uinuvan liekin, ajatellaan olevansa aseksuaaleja. Tämä onkin asia joka pitäisi muistaa; tarpeeksi kauan kun samaa puuroa syö se alkaa kyllästyttää. Se liekki voi löytyä sen saman kumppanin kanssa jonka kanssa on jo 20 vuotta yhteistä taivalta tehty, mutta sen eteen on tehtävä myös jotain!
Parisuhteeseen täytyy panostaa ja sitä täytyy pitää yllä. Ei saisi ajautua johonkin yhteen vanhaan uraan jota toistetaan sitten kerta toisensa jälkeen. Tässä vaiheessa sitten mies alkaa etsiä muita, nainen lopettaa koko homman ja päättelee olevansa aseksuaali. Tai sitten löytää hänkin ilonsa muualta.
Vierailija kirjoitti:
Heille, jotka haukkuvat itsekkääksi, naisen haluttomuus tekee koko kehon toimintakyvyttömäksi seksiin. Ei se ole tila joka huvikseen valitaan ja sillä ilkeillään. Ei ole myöskään vallankäyttöä, koska ei tuollaista kukaan voi ennustaa tai vapaaehtoisesti valita. Onhan sekin itsekästä vaatia, että toinen täyttää tarpeet, oli kuinka kipeä tai väsynyt tahansa.
Haluton tuntee usein syyllisyyttä, ahdistuneisuutta ja surua omasta tilastaan. Jos ihan kylmä tyyppi olisi, ei asia aiheuttaisi niin kovaa syyllisyyttä ja pahaa mieltä.
Onko se muka tarjota vaikka kättä joskus jos itteä ei kiinnosta tai jos mies ei kykene?
Ei menisi kyräilyksi homma
Vierailija kirjoitti:
eikös kaikki naiset viimeistään tuossa iässä muutu?
On se hyvä, että olen pian 52.
Rakasta rakastajaa tässä odotan käymään.
Seksi on yliarvostettua ja vaivalloista. Halailu ja muunlainen läheisyys on paljon mukavampaa.
"🤦🏻 opettele lukemaan! Siinähän nimenomaan sanotaan, että aseksuaalisuus EI OLE vaihe. Ja mitä tulee setan auktoriteettiin, niin se on yhtä kuin 💩. Auktoriteetti se on korkeintaan päästään sekaisin oleville nuorille. Eri"
Eri hyvä, Setan lauseessa esiintyy vain-sana, joka tekee ko. lauseesta adversatiivinen. "Vain" on periaatteessa sama kuin "vaan" ja "vaan" melkein sama kuin "mutta". Mikäli vain-sana puuttuisi tai sen tilalla olisi tai-konjunktio, olisit täysin oikeassa. Mutta vielä kerran:
"Aseksuaalisuus ei ole oma valinta, VAIN vaihe, sairaus tai tietämättömyyttä..."
Toisaalta koko tuo lause on vähän sekava ja vaikuttaa google- tai tekoälykäännökseltä englannista. Setan kirjoituksessa kuitenkin mainitaan, että aseksuaalisuus on kirjo eikä yksiselitteinen käsite. ("Aseksuaalisuus ilmenee monissa muodoissa, eikä ole mitään ainoaa oikeaa tapaa olla aseksuaali.") Ap:n tapaukseen ketjussa jo mainitun "harmaan aseksuaalisuuden" lisäksi sopii myös aceflux.
"Aceflux = henkilö, jonka paikka aseksuaalisuuden kirjolla muuttuu ajan myötä."
Toisaalta määritelmästä ei käy ilmi, pitikö henkilön jo olla a-kirjolla ennen siirtymistä kirjon sisällä vai a-kirjolle voi siirtyä ulkopuolelta eli "seksuaalien" joukosta.
Setan auktoriteettina tarkoitin lähinnä sen asiantuntemusta ko. asioissa. Setan palveluksessa tai yhteydessä toimii ilmeisesti asianmukaisen (yliopisto)koulutuksen saaneita tutkijoita, DEI-asiantuntijoita ym. ammattilaisia, jotka voisivat vastata yksiselitteisesti, kuuluuko ap aseksuaaleihin vai ei. Me (sinä ja minä) olemme valitettavasti vain auktoriteetittomia maallikkoja. Ap:n ehkä olisi pitänyt kysyä asiastaan Setalta.
OK, jätetään Seta rauhaan, tässä on toinen lähde eli Tieteen kuvalehti, joka kirjoittaa asiasta selvemmin kuin Seta:
"Voiko aseksuaaliksi muuttua ajan myötä?
Vaikka joskus olisikin ollut seksuaalisesti kiinnostunut jostakusta, aseksuaaliseksi voi muuttua ajan mittaan.
Aseksuaalisuus ei ole muuttumaton olotila, ja samalla tavoin kuin heteroseksuaalinen ihminen voi kiinnostua myös samaa sukupuolta olevasta, myös aseksuaalinen ihminen voi jossakin vaiheessa tuntea seksuaalista vetovoimaa. Ihminen voi siis olla aseksuaalinen vain jonkin tietyn ajan elämässään, ei välttämättä koko ikäänsä."
Eli Tieteen kuvalehden vastaus ap:n kysymykseen on yksiselitteinen: voi.
Linkki koko kirjoitukseen (kirjoittaja Jonas Grosen Meldal):
" Kaikki ihmiset eivät ole viettiensä vietävissä, eivätkä halua elää miesten patjoina." Seksistä ja seksuaalisuudesta syvästi nauttivana ihmisenä en voi omasta näkökulmastani kuvitella surullisempaa hahmoa kuin tämän kirjoittaja.