Alan uskoa että elämämme kulku on määritelty jo kauan ennen syntymäämme

Jossain toisissa aikakerroksissa. Minulla on outo tuntemus jo ihan pikkulapsiajoilta, jolloin tunsin eläväni kaiken taas uudelleen. Muistan vanhempieni ilmeet, kuinka he katsoivat kuin jotain aivotonta, vaikka todellisuudessa mietin kaikkea syvällistä ja pidin heitä tyhminä. Jollain tasolla tiesin, että minusta tulee lapseton ja välttelin aihetta missä puhuttiin, että "sitten kun sinulla on lapsia.."  Minulla oli vaan vahva tunne, että niin ei tule ikinä tapahtumaan. 30-40 vuotiaana kävin läpi hirveän surun siitä, että en tullut raskaaksi. Yrstäväni itkivät kuinka eivät olleet raskautuneet vielä 4 kierrolla ja itse olin kärsinyt asiasta vuosia, lopulta yli 10 vuotta. Sitten tuli ero ja sain haudata lapsihaaveni lopullisesti. Nyt kun olen 50+ niin mietin, että miksi edes yritin ja aiheutin itselleni ja kumppanilleni aivan kohtuutonta tuskaa. Olisi vaan pitänyt uskoa siihen lapsuuden vahvaan tunteeseen, että minä en niitä lapsia koskaan saa.