Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsesi ei rakasta vanhempiaan yhtä paljon kuin nämä lastaan.
10.09.2024 |
Uuden tutkimuksen mukaan vahvin rakkauden laji on vanhemman rakkaus lasta kohtaan.
Häiritseekö tämä epäsuhta vanhempia, jotka tekee paljon uhrauksia lasten suhteen ?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään ole aikuisten lasteni elämässä tärkein. Heidän rakkautensa kurkottaa eteenpäin.
Mutta en myöskään ole ikinä ajatellut että joudun uhrautumaan heidän puolestaan tai luopumaan mistään vain siksi että minulla on lapsia.
En ymmärrä, miksei vanhempia häiritse se, että heille tärkeimmät ihmiset pitää joitakuita muita puolestaan heille tärkeimpinä ihmisinä. Isoilta osin yksipuolista rakkautta.
Mä en taas ymmärrä miksi se pitäisi häiritä. Lapsilla on oma elämänsä minulla omani.
Mutta eikö olisi mukavaa saada ehdotonta rakkautta joltakulta koko ikänsä?
Ei enemmänkin tukahduttavalta. Siksi myös lapsista on päästettävä irti ja bähintään silloin tällöin uskoteltava heille että rakkaus ei ole enää ehdotonta vaan he joutuvat selviämään elämästään itsenäisesti. Todennäköisesti jossain vaiheessa ilman vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en taas ymmärrä miksi se pitäisi häiritä. Lapsilla on oma elämänsä minulla omani.
Mutta eikö olisi mukavaa saada ehdotonta rakkautta joltakulta koko ikänsä?
Koko elämän ajan rakkaudessa kylpeminen on ehkä vähän samanlainen haave, kuin ikuinen terveys, elämässä aina vain onnistumisia, good vibes only.
Elämässä on aikoja, jolloin tuntee vahvasti olevansa rakastettu ja aikoja, jolloin tuntee jääneensä unohduksiin. Se kuuluu kaikki tähän pakettiin. Ainut rakkaus, johon itse voi vaikuttaa, on se, mitä antaa muille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en taas ymmärrä miksi se pitäisi häiritä. Lapsilla on oma elämänsä minulla omani.
Mutta eikö olisi mukavaa saada ehdotonta rakkautta joltakulta koko ikänsä?
Koko elämän ajan rakkaudessa kylpeminen on ehkä vähän samanlainen haave, kuin ikuinen terveys, elämässä aina vain onnistumisia, good vibes only.
Elämässä on aikoja, jolloin tuntee vahvasti olevansa rakastettu ja aikoja, jolloin tuntee jääneensä unohduksiin. Se kuuluu kaikki tähän pakettiin. Ainut rakkaus, johon itse voi vaikuttaa, on se, mitä antaa muille
Tarkoitan sitä, että kun ei ole kenellekään se tärkein, niin ei voi luottaa, että saa esim apua tai seuraa kun tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Miten äiti voi rakastaa lastaan? Lapsi on yhdeksän kuukautta äidin kohdussa, sitten äiti hirveällä tuskalla ja vaivalla synnyttää sen ja luultavasti imettääkin lasta useamman kuukauden. Se on melko iso rasitus äidin elimistölle, synnytys sattuu ja äidille saattaa tulla siitä pysyviä haittoja. Alapää löystyy, tissit ei ole enää imetyksen jälkeen entiset, vatsanahka löystyy ja virtsa saattaa karkailla. Sitten vauva saattaa tuntikausia itkeä kun vanhemmat haluaisivat nukkua ja uhmaikäinen lapsi kiukuttelee kuin mikäkin raivohullu apina, kun ei saa sitä Muumitikkaria kaupasta.
Alapää löystyy ja tissit muuttuu ihan ilman raskauttakin. Vauva-ja taaperovaihe on noin 5% sen äidin elämästä. Ja ap:lle: ei todellakaan häiritse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään ole aikuisten lasteni elämässä tärkein. Heidän rakkautensa kurkottaa eteenpäin.
Mutta en myöskään ole ikinä ajatellut että joudun uhrautumaan heidän puolestaan tai luopumaan mistään vain siksi että minulla on lapsia.
En ymmärrä, miksei vanhempia häiritse se, että heille tärkeimmät ihmiset pitää joitakuita muita puolestaan heille tärkeimpinä ihmisinä. Isoilta osin yksipuolista rakkautta.
Osaa häiritsee ja he ovat mm. niitä takertuvia, hankalia vanhempia. Ja melko suurta osaa tämä asia taitaa vaivata käytännön elämässä vaikka sitä varmaan monikaan ei aloituksen tavalla ajattele.
Esimerkiksi: Tälläkin keskustelupalstalla on joka joulu aikuisten lasten vanhempien kirjoituksia, joissa halutaan lapset jouluksi käymään ja toisaalta aikuisten lasten kirjoituksia, jossa haluttaisiin vietää joulu oman perheen kesken (eli puolison ja mahdollisten lasten kanssa, ei omien tai puolison vanhempien). Toki poikkeuksia on mutta pääpiirteissään näin.
Omat lapset ovat ylivoimaisesti suurimmalle osalle toivotumpaa seuraa kuin omat vanhemmat ja näin on jokaisen sukupolven kohdalla. Moni tunnistaa kyllä, että haluaa olla esimerkiksi jouluna omien (aikuisten) lastensa ja heidän mahdollisten perheidensä seurassa paljon mieluummin kuin omien tai puolison vanhempien mutta ei kykene asettumaan aikuisten lastensa asemaan ja ymmärtämään, että heidän kohdallaan tilanne on sama. Hekin ovat mieluiten omien lastensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään ole aikuisten lasteni elämässä tärkein. Heidän rakkautensa kurkottaa eteenpäin.
Mutta en myöskään ole ikinä ajatellut että joudun uhrautumaan heidän puolestaan tai luopumaan mistään vain siksi että minulla on lapsia.
En ymmärrä, miksei vanhempia häiritse se, että heille tärkeimmät ihmiset pitää joitakuita muita puolestaan heille tärkeimpinä ihmisinä. Isoilta osin yksipuolista rakkautta.
Sä olet käsittämättömän itsekeskeinen ihminen. Ainakaan et ymmärrä mitään rakkaudesta. Terve ihminen osaa rakastaa ja iloita siitä vaikka se toinen ei rakastaisi takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En siedä ihmisiä, jotka kykenevät olemaan kateellisia omalle lapselleen.
Lapselliset kaiken keskipiste -ihmiset ovat myös joukoissamme. Eivät he kestä, jos joku muu saa myönteistä huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään ole aikuisten lasteni elämässä tärkein. Heidän rakkautensa kurkottaa eteenpäin.
Mutta en myöskään ole ikinä ajatellut että joudun uhrautumaan heidän puolestaan tai luopumaan mistään vain siksi että minulla on lapsia.
En ymmärrä, miksei vanhempia häiritse se, että heille tärkeimmät ihmiset pitää joitakuita muita puolestaan heille tärkeimpinä ihmisinä. Isoilta osin yksipuolista rakkautta.
Sä olet käsittämättömän itsekeskeinen ihminen. Ainakaan et ymmärrä mitään rakkaudesta. Terve ihminen osaa rakastaa ja iloita siitä vaikka se toinen ei rakastaisi takaisin.
Miksi niin monia sitten häiritsee, jos parisuhteessa itse rakastaa enemmän kumppaniaan kuin tämä itseä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään ole aikuisten lasteni elämässä tärkein. Heidän rakkautensa kurkottaa eteenpäin.
Mutta en myöskään ole ikinä ajatellut että joudun uhrautumaan heidän puolestaan tai luopumaan mistään vain siksi että minulla on lapsia.
En ymmärrä, miksei vanhempia häiritse se, että heille tärkeimmät ihmiset pitää joitakuita muita puolestaan heille tärkeimpinä ihmisinä. Isoilta osin yksipuolista rakkautta.
Sä olet käsittämättömän itsekeskeinen ihminen. Ainakaan et ymmärrä mitään rakkaudesta. Terve ihminen osaa rakastaa ja iloita siitä vaikka se toinen ei rakastaisi takaisin.
Miksi niin monia sitten häiritsee, jos parisuhteessa itse rakastaa enemmän kumppaniaan kuin tämä itseä?
Parisuhteen rakkaus on jotain muuta. Moni ei edes tunnista tunteeko vain himoa, tarvitsevuutta vai aitoa rakkautta. Parisuhteet syntyy tarpeesta saada jotain, ei tarpeesta antaa. Lapsia halutaan tarpeesta antaa rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne vanhemmatkaan aina rakasta lastaan, ei ne niitä muuten niin paljon hylkäisi. Varsinkin isät tuntuvat helpostis pystyvän jättämään lapsensa ja lähtemään lipettiin.
Joskus hylkääminen on lapsen parhaaksi. Mitä siitäkin tulee kun lähiäidin sivusuhteen vuoksi tulee ero. Äidin varallisuus lasker jonka kostaa isälle lapsen kautta
Alue: Aihe vapaa
Ei sitä omiin lapsiin vuodatettua rakkautta ole tarkoitus saada enää itselle takaisin. Lapset irtautuvat vanhemmistaan, aikuistuvat ja siirtyvät elämässään uusiin rooleihin. Jos kaikki menee hyvin, he jakavat minulta saamaansa rakkautta eteenpäin ystäville, puolisolle ja omille lapsille. Niinhän minäkin annoin lapsilleni rakkautta, joka osaksi kumpusi omilta vanhemmiltani saamastani hellyydestä.
Rakastamisessa on se jännä puoli myös, että aidossa ehdottomassa rakkaudessa myös antaja saa. Olen hyvin kiitollinen, kun olen saanut lapsiani rakastaa.