Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsesi ei rakasta vanhempiaan yhtä paljon kuin nämä lastaan.
10.09.2024 |
Uuden tutkimuksen mukaan vahvin rakkauden laji on vanhemman rakkaus lasta kohtaan.
Häiritseekö tämä epäsuhta vanhempia, jotka tekee paljon uhrauksia lasten suhteen ?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Miten äiti voi rakastaa lastaan? Lapsi on yhdeksän kuukautta äidin kohdussa, sitten äiti hirveällä tuskalla ja vaivalla synnyttää sen ja luultavasti imettääkin lasta useamman kuukauden. Se on melko iso rasitus äidin elimistölle, synnytys sattuu ja äidille saattaa tulla siitä pysyviä haittoja. Alapää löystyy, tissit ei ole enää imetyksen jälkeen entiset, vatsanahka löystyy ja virtsa saattaa karkailla. Sitten vauva saattaa tuntikausia itkeä kun vanhemmat haluaisivat nukkua ja uhmaikäinen lapsi kiukuttelee kuin mikäkin raivohullu apina, kun ei saa sitä Muumitikkaria kaupasta.
Ei sinunkaan äitisi sinua rakasta. Pilasit hänen elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se vanhempi on ollut kamala ihminen itse, vaikka on auttanut lasta jossain, pitää katsoa peiliin. Tai jos oli paha kun lapsi oli pieni. Sanoi rumia asioita vuosien aikana tai hyökkäili. Sitten ei ole jäljellä mitään välttämättä. Omista teoista pitää ottaa siinä mielessä vastuu lopulta, etsiä jotain elämää muualta tai sitten jos kemiat kohtaavat niin ehkä olisi ollut erilaista.
En tietenkään ole aikuisten lasteni elämässä tärkein. Heidän rakkautensa kurkottaa eteenpäin.
Mutta en myöskään ole ikinä ajatellut että joudun uhrautumaan heidän puolestaan tai luopumaan mistään vain siksi että minulla on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten äiti voi rakastaa lastaan? Lapsi on yhdeksän kuukautta äidin kohdussa, sitten äiti hirveällä tuskalla ja vaivalla synnyttää sen ja luultavasti imettääkin lasta useamman kuukauden. Se on melko iso rasitus äidin elimistölle, synnytys sattuu ja äidille saattaa tulla siitä pysyviä haittoja. Alapää löystyy, tissit ei ole enää imetyksen jälkeen entiset, vatsanahka löystyy ja virtsa saattaa karkailla. Sitten vauva saattaa tuntikausia itkeä kun vanhemmat haluaisivat nukkua ja uhmaikäinen lapsi kiukuttelee kuin mikäkin raivohullu apina, kun ei saa sitä Muumitikkaria kaupasta.
Ei sinunkaan äitisi sinua rakasta. Pilasit hänen elämänsä.
Todennäköisesti rakastaa. Sehän siinä juuri onkin erikoista. Vanhemman rakkaus on melkein rajatonta. Täytyy tapahtua jotain todella pahaa (tyyliin lapsi on Breivik) että vanhempi ei rakasta. Ja luultavasti Breivikikin vanhemmat miettii että mokasivat itse jotenkin kun lapsesta tuli mikä tuli.
eri
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään ole aikuisten lasteni elämässä tärkein. Heidän rakkautensa kurkottaa eteenpäin.
Mutta en myöskään ole ikinä ajatellut että joudun uhrautumaan heidän puolestaan tai luopumaan mistään vain siksi että minulla on lapsia.
En ymmärrä, miksei vanhempia häiritse se, että heille tärkeimmät ihmiset pitää joitakuita muita puolestaan heille tärkeimpinä ihmisinä. Isoilta osin yksipuolista rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään ole aikuisten lasteni elämässä tärkein. Heidän rakkautensa kurkottaa eteenpäin.
Mutta en myöskään ole ikinä ajatellut että joudun uhrautumaan heidän puolestaan tai luopumaan mistään vain siksi että minulla on lapsia.
Jos elämä lipuu tasaisesti, niin eihän sitä joudukkaan miettimään. Itse olen kyllä joutunut. Opiskelen töiden ohessa, käytännössä ympäri pyöreät päivät. Jos minä en saa parempaa palkkaa siinä vaiheessa, kun lapsilisät ja elarit loppuu, lapseni joutuu menemään töihin jo lukioaikana, että saamme pidettyä edes nykyisen asunnon.
Uskon että aika monikin vanhempi raataa niskalimassa juuri lasten takia, ei itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään ole aikuisten lasteni elämässä tärkein. Heidän rakkautensa kurkottaa eteenpäin.
Mutta en myöskään ole ikinä ajatellut että joudun uhrautumaan heidän puolestaan tai luopumaan mistään vain siksi että minulla on lapsia.
En ymmärrä, miksei vanhempia häiritse se, että heille tärkeimmät ihmiset pitää joitakuita muita puolestaan heille tärkeimpinä ihmisinä. Isoilta osin yksipuolista rakkautta.
Ei rakkaus ole mitään vaihtokauppaa. Eikä se ole edes mikään mistä voi itse päättää. Se vain on. Et ole varmaan koskaan rakastanut ketään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään ole aikuisten lasteni elämässä tärkein. Heidän rakkautensa kurkottaa eteenpäin.
Mutta en myöskään ole ikinä ajatellut että joudun uhrautumaan heidän puolestaan tai luopumaan mistään vain siksi että minulla on lapsia.
En ymmärrä, miksei vanhempia häiritse se, että heille tärkeimmät ihmiset pitää joitakuita muita puolestaan heille tärkeimpinä ihmisinä. Isoilta osin yksipuolista rakkautta.
Kun rakastaa jotakuta rajatta ja ehdoitta, tekee sen henkilön onnellisuus itsensäkin onnelliseksi.
Sitten tietää tehneensä jotain oikein kun oma lapsi rakastuu, ja ehkä saa omia lapsia ja alkaa rakastaa heitäkin vuorostaan ehdoitta.
Tässä asiassa oleellista on rakkauden laatu. Vanhemman rakkaus lastaan kohtaan on aivan eri asia kuin lapsen rakkaus vanhempaa kohtaan. Niin ollen niiden "määrääkään" ei oikein loogisesti voi verrata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään ole aikuisten lasteni elämässä tärkein. Heidän rakkautensa kurkottaa eteenpäin.
Mutta en myöskään ole ikinä ajatellut että joudun uhrautumaan heidän puolestaan tai luopumaan mistään vain siksi että minulla on lapsia.
En ymmärrä, miksei vanhempia häiritse se, että heille tärkeimmät ihmiset pitää joitakuita muita puolestaan heille tärkeimpinä ihmisinä. Isoilta osin yksipuolista rakkautta.
Ei rakkaus ole mitään vaihtokauppaa. Eikä se ole edes mikään mistä voi itse päättää. Se vain on. Et ole varmaan koskaan rakastanut ketään?
Kyllä minä vanhempiani rakastan. Luultavasti enemmän kuin he minua. Mutta tämä ei ole yleistä (eikä mulla ole ikinä ollut kumppania eikä lapsia).
Vanhempi ottaisi luodin lapsensa puolesta, mutta lapsi tuskin vanhempansa puolesta ja niin sen kuuluukin mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muiden auttaminen on hyvä asia, vaikka sen lapsen. Jos se ei ole kontrolloivaa "apua", vaan toisen ehdoilla ja toiveilla. Ei se hukkaan mene. Se voi vahvistaa toista kuntoon, tulee välittämistä jollain tavalla ja pärjäämään, joku päivä lähellä tai kaukana. Osa ihmisistä on herkkiä, murtuvia ja rajoitteita. Se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Ehkä se lapsi auttaa myös lopulta muita, vaikka kaikilla on huono päivänsä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä asiassa oleellista on rakkauden laatu. Vanhemman rakkaus lastaan kohtaan on aivan eri asia kuin lapsen rakkaus vanhempaa kohtaan. Niin ollen niiden "määrääkään" ei oikein loogisesti voi verrata.
Mutta eikö ole ikävää, että kun vanhemmat kuolee, ei kukaan rakasta aikuista ihmistä ehdoitta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä asiassa oleellista on rakkauden laatu. Vanhemman rakkaus lastaan kohtaan on aivan eri asia kuin lapsen rakkaus vanhempaa kohtaan. Niin ollen niiden "määrääkään" ei oikein loogisesti voi verrata.
Mutta eikö ole ikävää, että kun vanhemmat kuolee, ei kukaan rakasta aikuista ihmistä ehdoitta?
Hieno ajatus, mutta ei aina ole noin.
Ei ne vanhemmatkaan aina rakasta lastaan, ei ne niitä muuten niin paljon hylkäisi. Varsinkin isät tuntuvat helposti pystyvän jättämään lapsensa ja lähtemään lipettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä asiassa oleellista on rakkauden laatu. Vanhemman rakkaus lastaan kohtaan on aivan eri asia kuin lapsen rakkaus vanhempaa kohtaan. Niin ollen niiden "määrääkään" ei oikein loogisesti voi verrata.
Mutta eikö ole ikävää, että kun vanhemmat kuolee, ei kukaan rakasta aikuista ihmistä ehdoitta?
Ei. Miksi olisi? En mä kaipaa sellaista. Tilanne voisi tietenkin olla toinen jos en koskaan saisi ollenkaan rakkautta keneltäkään ja tuntisen olevani tyyppi jota ei voi rakastaa, niin ei kuitenkaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä asiassa oleellista on rakkauden laatu. Vanhemman rakkaus lastaan kohtaan on aivan eri asia kuin lapsen rakkaus vanhempaa kohtaan. Niin ollen niiden "määrääkään" ei oikein loogisesti voi verrata.
Mutta eikö ole ikävää, että kun vanhemmat kuolee, ei kukaan rakasta aikuista ihmistä ehdoitta?
Hieno ajatus, mutta ei aina ole noin.
Kyllä se on. Puoliso lakkaa usein rakastamasta, jos toinen vaikka sairastuu kroonisesti. Myöskin omaa käyttäytymistä pitää kontrolloida paljon, vaikka olo olisi miten vaikea, jottei puoliso ja lapsetkin häivy elämästä. Toisin kuin vanhempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään ole aikuisten lasteni elämässä tärkein. Heidän rakkautensa kurkottaa eteenpäin.
Mutta en myöskään ole ikinä ajatellut että joudun uhrautumaan heidän puolestaan tai luopumaan mistään vain siksi että minulla on lapsia.
En ymmärrä, miksei vanhempia häiritse se, että heille tärkeimmät ihmiset pitää joitakuita muita puolestaan heille tärkeimpinä ihmisinä. Isoilta osin yksipuolista rakkautta.
Mä en taas ymmärrä miksi se pitäisi häiritä. Lapsilla on oma elämänsä minulla omani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään ole aikuisten lasteni elämässä tärkein. Heidän rakkautensa kurkottaa eteenpäin.
Mutta en myöskään ole ikinä ajatellut että joudun uhrautumaan heidän puolestaan tai luopumaan mistään vain siksi että minulla on lapsia.
En ymmärrä, miksei vanhempia häiritse se, että heille tärkeimmät ihmiset pitää joitakuita muita puolestaan heille tärkeimpinä ihmisinä. Isoilta osin yksipuolista rakkautta.
Mä en taas ymmärrä miksi se pitäisi häiritä. Lapsilla on oma elämänsä minulla omani.
Mutta eikö olisi mukavaa saada ehdotonta rakkautta joltakulta koko ikänsä?
Alue: Aihe vapaa
Aika pientä. Kävelisin tuleen lasteni vuoksi. Ei sitä pysty selittämään.