Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsesi ei rakasta vanhempiaan yhtä paljon kuin nämä lastaan.
10.09.2024 |
Uuden tutkimuksen mukaan vahvin rakkauden laji on vanhemman rakkaus lasta kohtaan.
Häiritseekö tämä epäsuhta vanhempia, jotka tekee paljon uhrauksia lasten suhteen ?
Kommentit (52)
Ei häiritse. Tiesin tuon ilman tutkimuksiakin ihan elämänkokemuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin se pitää ollakin.
On kamalaa jos vanhempi jää roikkumaan lapseensa. Puuttuu elämään, puuttuu valintoihin. Lapsen täytyy päästä omille siivilleen.
Onhan aloittajalalla(kin) siis sama asenne omiin vanhempiinsa. Eikö aloittaja se häiritse sinua yhtään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi häiritsisi? Sehän on normaalia ihmisen elämän kiertokulkua. Lapset syntyvät, kasvavat ja irtaantuvat vanhemmistaan elämään omaa elämäänsä.
Toki voi vanhempiaan silti rakastaa ja heistä pitää huolta, kun vanhenevat, niinhän hekin ovat pitäneet huolta meistä, kun olimme lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten äiti voi rakastaa lastaan? Lapsi on yhdeksän kuukautta äidin kohdussa, sitten äiti hirveällä tuskalla ja vaivalla synnyttää sen ja luultavasti imettääkin lasta useamman kuukauden. Se on melko iso rasitus äidin elimistölle, synnytys sattuu ja äidille saattaa tulla siitä pysyviä haittoja. Alapää löystyy, tissit ei ole enää imetyksen jälkeen entiset, vatsanahka löystyy ja virtsa saattaa karkailla. Sitten vauva saattaa tuntikausia itkeä kun vanhemmat haluaisivat nukkua ja uhmaikäinen lapsi kiukuttelee kuin mikäkin raivohullu apina, kun ei saa sitä Muumitikkaria kaupasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten äiti voi rakastaa lastaan? Lapsi on yhdeksän kuukautta äidin kohdussa, sitten äiti hirveällä tuskalla ja vaivalla synnyttää sen ja luultavasti imettääkin lasta useamman kuukauden. Se on melko iso rasitus äidin elimistölle, synnytys sattuu ja äidille saattaa tulla siitä pysyviä haittoja. Alapää löystyy, tissit ei ole enää imetyksen jälkeen entiset, vatsanahka löystyy ja virtsa saattaa karkailla. Sitten vauva saattaa tuntikausia itkeä kun vanhemmat haluaisivat nukkua ja uhmaikäinen lapsi kiukuttelee kuin mikäkin raivohullu apina, kun ei saa sitä Muumitikkaria kaupasta.
Onko kaikki lapsettomat yhtä typeriä?
Jokainen voi miettiä omaa rakkauttaan vanhempiinsa. Kyllä lapsena rakastin vanhempiani. Ei se mikään kilpailu ole kuka rakastaa eniten ja ketä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen voi miettiä omaa rakkauttaan vanhempiinsa. Kyllä lapsena rakastin vanhempiani. Ei se mikään kilpailu ole kuka rakastaa eniten ja ketä :D
En minä ainakaan rakastanut vanhempiani. Toki arvostin asioita, joita tekivät eteeni.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen voi miettiä omaa rakkauttaan vanhempiinsa. Kyllä lapsena rakastin vanhempiani. Ei se mikään kilpailu ole kuka rakastaa eniten ja ketä :D
Ei ole kilpailu, mutta näkyy teoissa ja ajankäytössä aikuisena. Moni ei halua olla yhteydessä vanhempiinsa kuin kuukauden, parin välein. Jotkut ei niinkään usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun esikoiseni usein sanoi pienenä, etten voi rakastaa häntä yhtä paljon kuin hän minua. Mietin aina, että asia on kyllä päinvastoin.
Näin se on, näin on ollut minulla ja näin on lapsillanikin. Kun vanhempani kuolivat 34 vuoden välein, minusta se on sairauden/sairauksien jälkeen luonnollista, mutta ikävää. Jos jompikumpi lapsistani kuolisi, en ehkä selviäisi siitä koskaan, vielä pahempi jos lapsenlapsista joku kuolisi.
Ei tämä ole uusi uutinen, olen ollut tietoinen kymmeniä vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Miten äiti voi rakastaa lastaan? Lapsi on yhdeksän kuukautta äidin kohdussa, sitten äiti hirveällä tuskalla ja vaivalla synnyttää sen ja luultavasti imettääkin lasta useamman kuukauden. Se on melko iso rasitus äidin elimistölle, synnytys sattuu ja äidille saattaa tulla siitä pysyviä haittoja. Alapää löystyy, tissit ei ole enää imetyksen jälkeen entiset, vatsanahka löystyy ja virtsa saattaa karkailla. Sitten vauva saattaa tuntikausia itkeä kun vanhemmat haluaisivat nukkua ja uhmaikäinen lapsi kiukuttelee kuin mikäkin raivohullu apina, kun ei saa sitä Muumitikkaria kaupasta.
Tässä sitten esimerkki mitä tapahtuu siinä tilanteessa kun se vanhempikaan ei rakasta lastaan.
Minusta on jo aikakin romuttaa se vkäsitys, jos sellainen käsitys jollain on tsibonnollut, että lapsi rakastaisi, jotenkin automaattisesti ja varauksettomasti omaa biologisra vanhempaansa.
Varnasti vanhemman luontoisetuihin kuuluu erinomaisen usein riittämättömyyden tunne, enkä tarkoita, että vanhemman pitäisi tehdä kaikki tsi edes suyrin osa mitä lapsi saa päähänsä odottaa tai haluta.
Mutta vanhemman tulisi kuitenkin kyetä ns käyttätyymään ja olemaan lapsensa rinnalla eritavoin littävä ja huolehtiva vanhempi, eikä olettaa, että lapsi kyllä rakastaisi ja kiintyisi häneen varauksettomasti ainoastaan biologisen syntyperän perusteella.
No harva kai näin oikeasti ajatteleekaan. Ja kiitoksen saamisen vanhempi ymmärtää, että se ilmennee varmasti useimmiten muutoin kuin niin, että saisi sen kuulla sanana tai sanoina suoraan lapsen suusta sanottuna; ei ne sanat vaan ne teot.
Uskovainen mies
En siedä ihmisiä, jotka kykenevät olemaan kateellisia omalle lapselleen.
Ei häiritse. Eihän lapsi pystyisi ikinä itsenäistymään jos tuntisi yhtä voimakkaasti kuin vanhemmat.
Alue: Aihe vapaa
Ei häiritse.