Lue keskustelun säännöt.
Miksi kotona asumiseen aikuisiällä liittyy Suomessa paljon häpeää ja ennakkoluuloja?
10.09.2024 |
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
En mä nää siinä ongelmaa jos ihminen itse tykkää niin asua, mun mielestä toi kuulostaa ihan hauskalle idealle jos esim nuori nainen haluaa elää ÄITINSÄ kanssa. Ompahan ainakin seuraa, eikä tuu yksinäistä. Ja molemmat on naisia ja voi tehdä yhdessä asioita.
Mut jos mies on 30 ja elää edelleen isän ja äidin luona, ni tottakai se herättää vähän kyssäreitä.
Miksi asia on eri miehen kohdalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivuaa vähän aihetta, mutta mielessäni naureskelen sille kuinka jotkut kohkaavat sitä kuinka heidän nuori on tai itse oli niin itsenäinen kun muutti 18v vanhempien luota jonnekin opiskelemaan. Eli vuokrakämppään ja kaiken kustantaa valtio tuilla ja lainoilla, ei henkilö itse.
Joo ymmärrän kyllä harvassa on työpaikat jolla joku 18v elättää itsensä ja rahoittaa opiskelunsa. En vain osaa pitää sitä itse minään itsenäisyytenä jos koko elämäntilanne on sidottu siihen, että valtio auttaa, asuit sitten kuinka kaukana vanhemmista. Pitääkö kukaan jotain Kela-elättiä aikuista oikeasti itsenäisenä?
Ymmärrän sen osan "itsenäisyydestä", että ei enää tarvitse niin paljoa apua ja tukea vanhemmiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Sivuaa vähän aihetta, mutta mielessäni naureskelen sille kuinka jotkut kohkaavat sitä kuinka heidän nuori on tai itse oli niin itsenäinen kun muutti 18v vanhempien luota jonnekin opiskelemaan. Eli vuokrakämppään ja kaiken kustantaa valtio tuilla ja lainoilla, ei henkilö itse.
Joo ymmärrän kyllä harvassa on työpaikat jolla joku 18v elättää itsensä ja rahoittaa opiskelunsa. En vain osaa pitää sitä itse minään itsenäisyytenä jos koko elämäntilanne on sidottu siihen, että valtio auttaa, asuit sitten kuinka kaukana vanhemmista. Pitääkö kukaan jotain Kela-elättiä aikuista oikeasti itsenäisenä?
Ymmärrän sen osan "itsenäisyydestä", että ei enää tarvitse niin paljoa apua ja tukea vanhemmiltaan.
Niissä maissa, joissa ei ole asumistukea ja opintotukea, nuoret joutuvat yleensä asumaan paljon kauemmin kotona. Joissain maissa niin kuin Irlannissa ei löydy vapaita kämppiä.
Yleensä isät ei jaksa katsella aikuista jälkikasvuaan kotona vaan haluavat lopun tilan nopeasti omaksi poikamiestilakseen minne pääsee vaimoa pakoon. Äidit taas hihkuu innosta kun rakkaat lapset tulisi kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sivuaa vähän aihetta, mutta mielessäni naureskelen sille kuinka jotkut kohkaavat sitä kuinka heidän nuori on tai itse oli niin itsenäinen kun muutti 18v vanhempien luota jonnekin opiskelemaan. Eli vuokrakämppään ja kaiken kustantaa valtio tuilla ja lainoilla, ei henkilö itse.
Joo ymmärrän kyllä harvassa on työpaikat jolla joku 18v elättää itsensä ja rahoittaa opiskelunsa. En vain osaa pitää sitä itse minään itsenäisyytenä jos koko elämäntilanne on sidottu siihen, että valtio auttaa, asuit sitten kuinka kaukana vanhemmista. Pitääkö kukaan jotain Kela-elättiä aikuista oikeasti itsenäisenä?
Ymmärrän sen osan "itsenäisyydestä", että ei enää tarvitse niin paljoa apua ja tukea vanhemmiltaan.
Eli kansaneläkkeellä/sairauspäivärahalla oleva itsekseen asuva aikuinen on verrattavissa kotona asuvaan nuoreen? Entä äitiys- ja isyysvapaalla olevat vanhemmat? Nimitteletkö heitä Kela-eläteiksi? Lääkekorvauksia saavat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta sama asenne ei ole pelkästään Suomessa. Esimerkiksi amerikkalainen ystäväni on kertonut siitä, miten hänelle on naureskeltu, kun hän joutui muuttamaan takaisin vanhempiensa luo (vaikka tämä on aika yleistä siellä nykyään, kun rahatilanne ja asuntojen saatavuus on mitä on).
Minä olin omaishoitaja omalle vanhemmalleni, ja kaikista vähättelevimmän ja suorastaan halveksivan suhtautumisen en saanut suomalaiselta vaan brittituttavalta, joka korotti ääntään julistaessaan, että kyllä aikuisen ihmisen kuuluu asua omillaan. Mutta (ivallisesti) "of course you're very fortunate, not all of us are lucky enough to live for free and get everything handed to us on a gold plate".
Siis äitini oli kroonisesti sairas eikä pystynyt enää liikkumaan ilman apua. Kotimme oli rintamamiestalo, ja äitini tulot kansaneläke. Kultalusikka juu.
Älä uhriudu siinä, luuseri. Itse päätit alkaa omaishoitajaksi ja samalla säästää asumismenoissasi.
Samalla hän säästi mittavan määrän veronmaksajien rahoja. Laitoshoito on kallista. Omaishoidosta maksetaan pennosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kaikki asu kotonaan?
Aina se yks järjen jättiläinen ensimmäisenä
Onkos sulla ihan kaikki kotona?
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivuaa vähän aihetta, mutta mielessäni naureskelen sille kuinka jotkut kohkaavat sitä kuinka heidän nuori on tai itse oli niin itsenäinen kun muutti 18v vanhempien luota jonnekin opiskelemaan. Eli vuokrakämppään ja kaiken kustantaa valtio tuilla ja lainoilla, ei henkilö itse.
Joo ymmärrän kyllä harvassa on työpaikat jolla joku 18v elättää itsensä ja rahoittaa opiskelunsa. En vain osaa pitää sitä itse minään itsenäisyytenä jos koko elämäntilanne on sidottu siihen, että valtio auttaa, asuit sitten kuinka kaukana vanhemmista. Pitääkö kukaan jotain Kela-elättiä aikuista oikeasti itsenäisenä?
Ymmärrän sen osan "itsenäisyydestä", että ei enää tarvitse niin paljoa apua ja tukea vanhemmiltaan.
Eli kansaneläkkeellä/sairauspäivärahalla oleva itsekseen asuva aikuinen on verrattavissa kotona asuvaan nuoreen? Entä äitiys- ja isyysvapaalla olevat vanhemm
Kyllä.
Itsenäisyys ja vapaus on mahdollisimman pieni sitoutuminen ja tarve valtion palveluille. Ei se täysin mahdollista Suomessa ole, tiedän sen kyllä, mutta mitä vähemmän ihminen tarvitsee valtiota sitä parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivuaa vähän aihetta, mutta mielessäni naureskelen sille kuinka jotkut kohkaavat sitä kuinka heidän nuori on tai itse oli niin itsenäinen kun muutti 18v vanhempien luota jonnekin opiskelemaan. Eli vuokrakämppään ja kaiken kustantaa valtio tuilla ja lainoilla, ei henkilö itse.
Joo ymmärrän kyllä harvassa on työpaikat jolla joku 18v elättää itsensä ja rahoittaa opiskelunsa. En vain osaa pitää sitä itse minään itsenäisyytenä jos koko elämäntilanne on sidottu siihen, että valtio auttaa, asuit sitten kuinka kaukana vanhemmista. Pitääkö kukaan jotain Kela-elättiä aikuista oikeasti itsenäisenä?
Ymmärrän sen osan "itsenäisyydestä", että ei enää tarvitse niin paljoa apua ja tukea vanhemmiltaan.
Eli kansaneläkkeellä/sairauspäivärahalla oleva itsekseen asuva aikuinen on verrattavissa kotona asuvaan nuo
Tavoitteleeko nykyinen hallitus tätä?
Koska täällä ei välitetä edes omista sukulaisista, on vanhempien luona asuvassa muka jotain vikaa koska "pitäisihän sen pärjätä yksin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunsin muikkelin joka asu himassa nelikymppiseksi, tosi lapsellinen. Ihminen ei kehity normaaliksi jos ei itsenäisty. Oli yleinen vitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivuaa vähän aihetta, mutta mielessäni naureskelen sille kuinka jotkut kohkaavat sitä kuinka heidän nuori on tai itse oli niin itsenäinen kun muutti 18v vanhempien luota jonnekin opiskelemaan. Eli vuokrakämppään ja kaiken kustantaa valtio tuilla ja lainoilla, ei henkilö itse.
Joo ymmärrän kyllä harvassa on työpaikat jolla joku 18v elättää itsensä ja rahoittaa opiskelunsa. En vain osaa pitää sitä itse minään itsenäisyytenä jos koko elämäntilanne on sidottu siihen, että valtio auttaa, asuit sitten kuinka kaukana vanhemmista. Pitääkö kukaan jotain Kela-elättiä aikuista oikeasti itsenäisenä?
Ymmärrän sen osan "itsenäisyydestä", että ei enää tarvitse niin paljoa apua ja tukea vanhemmiltaan.
Eli kansaneläkkeellä/sairauspäivärahalla oleva itsekseen asuva aikuinen on verrattavissa kotona asuvaan nuo
Parhaiten yhteiskuntaa hyödyttää, kun mahdollisimman moni hankkii lapsia, jotka maksaa sinunkin eläkkeet. Vaikka haukut perhevapaalla olevia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta sama asenne ei ole pelkästään Suomessa. Esimerkiksi amerikkalainen ystäväni on kertonut siitä, miten hänelle on naureskeltu, kun hän joutui muuttamaan takaisin vanhempiensa luo (vaikka tämä on aika yleistä siellä nykyään, kun rahatilanne ja asuntojen saatavuus on mitä on).
Minä olin omaishoitaja omalle vanhemmalleni, ja kaikista vähättelevimmän ja suorastaan halveksivan suhtautumisen en saanut suomalaiselta vaan brittituttavalta, joka korotti ääntään julistaessaan, että kyllä aikuisen ihmisen kuuluu asua omillaan. Mutta (ivallisesti) "of course you're very fortunate, not all of us are lucky enough to live for free and get everything handed to us on a gold plate".
Siis äitini oli kroonisesti sairas eikä pystynyt enää liikkumaan ilman apua. Kotimme oli rintamamiestalo, ja äitini tulot kansaneläke. Kultalusikka juu.
Sano että olet omaishoitaja.
Normaali nuori ihminen haluaa muuttaa omaan asuntoon siinä viimeistään 19-20 vuoden kieppeillä. Ja normaalit vanhemmat tukevat tätä. Sitä sanotaan itsenäistymiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Normaali nuori ihminen haluaa muuttaa omaan asuntoon siinä viimeistään 19-20 vuoden kieppeillä. Ja normaalit vanhemmat tukevat tätä. Sitä sanotaan itsenäistymiseksi.
Salli mun nauraa
Tietenkin on hyvin erilaisissa elämäntilanteissa ja olosuhteissa asuvia ihmisiä.
Mutta nyky-yhteiskunta on niin monipuolinen, erilaisia vaatimuksia täynnä ja monimutkainen, jotta tullakseen täysivaltaiseksi jäseneksi on hyvä tutustua muuhunkin kuin vain lapsuudenkotiympäristöön ja vanhempien näkemyksiin ja ohjaukseen. Tätähän se tarkoittaa, on vaara jäädä vähän lapselliseksi, ulkoaopitutun ja vanhempien tuputtaman ajatusmallin "vangiksi", jos ei ole omaa aktiivisuutta ja tarmoa, intoa ja kykyä oma-aloitteeseen tutkimiseen, perehtymiseen ja oppimiseen. Monia asioita voi oppia vain itse tekemällä ja opettelemalla ja opiskelemalla.
Vanhemmat tekevät usein karhunpalveluksen lapselleen huolehtimalla liikaa, järjestämällä asioita lapsensa puolesta. Helposti käy niin, että syntyy tietynlaista avuttomuutta ja piittaamattomuutta, ylimielisyyttä ja kapeakatseisuutta, joista kaikista lapselle eli siis aikuistuvalle ja aikuiselle on selvää haittaa. Liian läheiset välit joskus voivat hankaloittaa aikuistuvan oman parisuhteen muodostamista ja ylläpitämistä, kun on liikaa määrääviä tekijöitä ja ihmisiä mielipiteineen ja toimineen hääräämässä jne. Toinen ääripää ovat tietenkin sitten vanhemmat, jotka eivät piittaa lainkaan edes pienistä lapsistaan tai ovat liiankin ankaria.
Vierailija kirjoitti:
En mä nää siinä ongelmaa jos ihminen itse tykkää niin asua, mun mielestä toi kuulostaa ihan hauskalle idealle jos esim nuori nainen haluaa elää ÄITINSÄ kanssa. Ompahan ainakin seuraa, eikä tuu yksinäistä. Ja molemmat on naisia ja voi tehdä yhdessä asioita.
Mut jos mies on 30 ja elää edelleen isän ja äidin luona, ni tottakai se herättää vähän kyssäreitä.
Että sellaiset kaksoisstandardit siellä.
Mun lapsuudenystävä (oli samalla luokalla koulussa) asuu edelleen vanhempiensa luona. Ollaan siis viiskymppisiä. En oikein tiedä miksei koskaan muuttanut pois. On korkeasti koulutettu, väitteli jo alle kolmikymppisenä tohtoriksi ja on hyvässä virassa eli taloudelliset syyt eivät voi olla kyseessä. Myös vanhemmat molemmat tohtoreita ja tehneet aikanaan pitkän työuran. Sen tiedän että mun ystävä ei ole sosiaalisesti kovin lahjakas, aika vetäytyvä. Kiinnosutnut vain omasta alasta, muusta ei juuri puhu.
No ei liity välttämättä häpeää. Mutta jos hakee seurustelukumppania tai yksin eläen omaa rauhaa, tuskin se vanhempien kanssa asuminen on hyvä asia, kiusallista. Jos tulee toimeen vanhempiensa kanssa ja kaikille toimii se, mikäs siinä. Entä itsenäistyminen. Lasta voi tukea rahallisesti omaan asuntoon ja eloon, niillä joilla on tuohta.