Lue keskustelun säännöt.
Nuoren omaehtoiset ruokailutottumukset, miten suhtautua?
10.09.2024 |
15-vuotiaalla on vain muutama ruoka mitä syö. Hän jättää tulematta ruoka-aikana syömään ja kokkaa itselleen esim nuudeleita, ranskiksia tms sitten kun olisi jo iltapala. Nuudelit ei kuitenkaan ole varsinaisesti mitään iltapalaruokaa.
Mitään leipiä, jogurtteja, hedelmiä nuori ei suotu syömään välipaloina, vaan syö aina lämpimän ruoan. Aamulla nuori ei syö mitään, koulussa ei syö myöskään kuin äärimmäisen harvoin kun ei tykkää ruoasta. Useimmiten vasta Iltapäivällä tai illalla syö isoja satseja. Nuori on tosi hoikka, joten en kai voi pakottaa häntä valitsemaan kevyitä välipaloja. Häiritsee kuitenkin kun harva ruoka kelpaa. Nuori ollut vauvasta asti omaehtoinen ruokailija. Ei ollenkaan kuin muut perheen lapset jotka syö mitä tarjotaan.
Annanko hänen nyt sitten vain syödä mitä syö milloin syö? Harmittaa kun ei ole rutiineja.
Kommentit (52)
Mikä olikaan sen vanhemman loputon tehtävä? Olla sen lapsen puolella. Jos ei ne omat avut riitä pitää hakea apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko vähän autismia?
Kummalla? Äidillä vai lapsella? Ainakin tuollaisen vanhemman pää pitäisi tutkia, jos vasta lapsen ollessa 15v havahtuu asiaan.
Ja nyt vasta ajattelit puuttua siihen etkä silloin kun se lapsi oli pieni ja siihen olisi ollut helpompi puuttua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättäisin nuudelit, ranskikset sun muun sonnan ostamatta, miettisin teinin kanssa mistä kiikastaa ja yritettäisiin löytää ruokia joita voidaan yhteisesti syödä. En kuitenkaan lähtisi millekään nugetti/nuudelilinjalle, vaan ruuan olisi oltava täysipainoista ja ravitsevaa. Jos en omin neuvoin onnistuisi, suuntaisimme ravitsemusterapeutille.
Antaisin syödä miten sattuu, jos kuitenkin elämä luistaa (nukkuu, käy koulussa, on pirteä). Kyllä sitä myöhemmin ehkä havahtuu siihen että muukin ruoka voisi maistua, kuitenkin enää 3 vuotta siihen että saa päättää täysin itse. Voisit toki kysellä onko jotain lempiruokia mitä voisitte yhdessä tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahinta mitä vanhempi voi lapsestaan sanoa on ettei hän ole niin kuin muut perheen lapset.
Sitä on paneskeltu niitä lapsia ilman edellytyksiä hoitaa niitä? Rutiinit luodaan jo ennen kuin aletaan edes suunnittelemaan niitä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Antaisin syödä miten sattuu, jos kuitenkin elämä luistaa (nukkuu, käy koulussa, on pirteä). Kyllä sitä myöhemmin ehkä havahtuu siihen että muukin ruoka voisi maistua, kuitenkin enää 3 vuotta siihen että saa päättää täysin itse. Voisit toki kysellä onko jotain lempiruokia mitä voisitte yhdessä tehdä?
Vanhemman tehtävä on opettaa ja ohjata, myös terveellisiin elintapoihin. Ei heittää hanskoja tiskiin ja todeta, että muutaman vuoden päästä se alkaa joka tapauksessa syödä paskaa. Ei välttämättä ala, jos kotoa saa kunnollisen kasvatuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin myös lisätä että itse olin teininä samanlainen, mikään lahjonta/kiristys/uhkailu ei toiminut vaan ruokavalio oli lähinnä nuudelia ja leipää. Nykyään kolmekymppisenä syön monipuolisesti. /8
On kyllä lasun paikka. Lapsi ei selviä ilman jugurttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain rajaa nyt eli vaikka lupa kokkailla nuudeleita ja ranskiksia illalla, jos edes tulee maistamaan päivällisruokaa.
Miten ihmeessä monet vanhemmat vain taipuu näihin nuorten vaatimuksiin? Vanhemmalla on oikeus ja velvollisuus vaatia myös, eikä venyä kaikkeen.
Yksinkertaisesti sanot nuorelle, että jos ei maista päivällisruokaa niin loppuu nuudeleiden ja ranskalaisten osto siihen paikkaan eikä yhtenäkään päivänä noita kokkailla, jos ei ruokaa maista. Piste.
Onko hänellä muitakin autistisia ominaisuuksia? Kovin ankarat ruokarajoitteet voivat liittyä autismiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos hän on terve, niin ei tarvitse puuttua syömisiin. Ehkä hänellä on jotain aistiyliherkkyyttä tms. joka aiheuttaa sitä, että monet ruuat tuntuvat epämiellyttäviltä. Luultavasti alkaa aikuistuttuaan syödä monipuolisemmin.
Syömishäiriö tuo on. Ravintoterapeutille mars.
Se nuori tuskin aloitti syömisiään nuudeleilla ja ranskalaisilla silloin puoli vuotiaana.
Teillä vanhemmilla on suuri merkitys tuollaiselle käyttäytymiselle. Te ostatte niitä nuudeleita ja ranskalaisia ja annatte nuoren syödä. Ette ole vaatineet ja rajanneet ja nyt sanotte, että nuori on omaehtoinen, vaikka olette kasvattaneet hänet tuohon.
Tulee olemaan vaikeaa jos ei mahdotonta saada häntä muuttamaan ruokatottumuksiaan vastoin tahtoaan enää tuossa iässä. Ihan sama mitä sanot tai teet.
Vierailija kirjoitti:
Tulee olemaan vaikeaa jos ei mahdotonta saada häntä muuttamaan ruokatottumuksiaan vastoin tahtoaan enää tuossa iässä. Ihan sama mitä sanot tai teet.
On mahdotonta, jos niitä nuudeleita ja ranskalaisia ostaa sinne kaappiin.
Just