4-vuotiaan pojan KARMIVA kielenkäyttö. Oire psyykkisistä ongelmistako?

esim. illalla oli peittelemässä ja halimassa ja sanoin, että " äiti rakastaa sua ihan aina" no tämäpä siihen, että: " paitsi jos mä oon kuollut, jos joku on mut ampunut, silleen metsästänyt!" jne jne



ihan yhtä raakoja meillä ei vielä tule mutta huomaan, että kovatsi harjoittelee uhoomista.

Toki pojissa on eroja, jotkut ovat " nössömpiä" ja feminiinisempiä eivätkä uhoa niin paljon, jotkut taas ovat varsinaisia pikku sotakoneita ainakin puheissaan. Meillä mummu veti herneen nenään kun vajaa 4-vuotiaana eräs poikani sanoi hänelle " Olet tyhmä, et saa syödä samassa pöydässä tai tapan sinut!"

Susittlen lukemaan Jari Sinkkosen poika-kirjan, oliko nimi nyt sitten pienistä pojista kunnon miehiä...siinä juuri kerrotaan näistä poikien sotaleikeistä, joka on aivan normaalia. Lapsen sotaleikit eivät ole sitä meidän aikuisten tietämää verta jne.

- 1-vuotiaani on kauhean agressiivinen ja väkivaltainen. Hän tavaroita toisen kädestä kysymättä ja läpsii.



- 3-vuotiaani ei rakasta minua enää vaan haluaa, että isä aina tekee kaiken hänelle. Olen huono äiti.



jatkakaa listaa...

huoli siitä, kun 4-vuotias tyttöni leikkii vaan nukeilla ja haluaa olla prinsessa, vaikka kuinka yritin kasvattaa hänestä itsenäistä vahvaa naista. Tämmöisiä kommentteja kuukui ihan oikeasti yhdessä päiväkodin vanhempainillassa, kun äidit huolestuivat siitä, että tytöt leikkii vaan kotia ja prinsessaa...



Meidän 5 v. poika ei osaa yhtäkää kirosanaa, mutta uhakilee kyllä parhaansa mukaan (mä heitän sut ikkunasta ulos/ mä en ikinä enää puhu sulle/ kohta mä kyllä lyön) jälkikäteen sitten halii ja katuu ja rakastaa ihan hirveästi. Sinkkosta ja Tahkokalliota suosittelen minäkin lukemiseksi ennen kuin heitätte kirveen kaivoon ja tuomitsette lapsenne häiriintyneiksi :-)

Meillä nimittäin 4v tyttö ja nämä jutut kuulosti niin samalta. Ja tämä ilmenee nimenomaan silloin kun suuttuu tai kielletään jotain niin alkaa uhoaminen. Ja meillä ei ole TVtä, leikkii " hyvässä seurassa ja valvonnassa" , ei käytä tietokonetta.



Tuli vain mieleen, että kyllähän sadutkin ruokkii tuota sanastoa. Prinsessa Ruususen sormesta tuli verta, Tuhkimon äiti oli kuollut, Scarryn Kissalassa jonkun jalka oli katkennut kun oli jäänyt auton alle jne. Onhan noita esimerkkejä. Ja niinkuin joku sanoi, verbaalisesti lahjakkaat lapset osaavat yhdistellä... Ja mielenkiinnolla seuraavat kuin aikuiset reagoi. Jos saavat aikaan ison raivarin, lause oli erittäin onnistuneesti muotoiltu ja sitä kannattaa käyttää usein.



Jotkut asiat kannattaa pistää heti poikki, mutta meillä ainakin parhaiten toimii mitätöinti eli kuulo vaan pois päältä. Sen ihan huomaa kun ei itse reagoi niin lapse ihmeissään toistaa samaa lausetta. Eli puhut vaan ihan muuta. Meillä yksi esimerkki epätoivottavasta puheesta: Lapse sanoo " X on ruma tyttö" , minä jatkan iltapalan laittamista enkä sano mitään. Lapsi sanoo uudestaa " X on ruma tyttö" . Minä laittelen iltapalaa ja lapsi ehtii vielä sanoa ihmeissään ja vähän kovemmalla äänellä " X on ruma tyttö ja voi kun se olis kuollut" Minä laitan iltapaa ja kysyn ihan normaalilla äänellä että " otatko viiliä vai jogurttia?" Lapsella kyllä meni pasmat ihan sekasin sen jälkeen. Tätä kun jatkaa sitkeästi niin jutut kyllä vähenee.



Toinen vaihtoehto olisi ollut se , että olisin alkanut mouhuamaan ja laittamaan jäähylle. Lapsen jutut olisivat vaan pahentuneet siinä uhossaan ja lopulta on vaikea sanoa kuka oli voittaja. Lapsi haastoi ja sai aikaan toivomansa reaktion. VOi olla, että äiti sai myös lapsen istumaan rangaistuksen, mutta mielestäni häviö on silti äidin sillä lapsi sai päästellä rumia suustaan.

ja kuulla tappouhkauksia pojiltaan, joista ei ikinä sitä olisi uskonut. Niin kävi meillä 4-vuotiaan poikamme kanssa. Meilläkään ei ole televisiota, emme kiroile, emme todellakaan uhkaa tappavamme toisiamme, lapsi ei pelaa edes tietokonepelejä paitsi joskus Nalle Puhia tms.. Kasvatuksessamme ei varmasti tämän asian suhteen ole mitään vikaa. Toisaalta, voi olla että näiden taivastelijoiden lapset eivät koskaan tällä lailla käyttäydy. Mutta on syytä muistaa, että se on vain tiettyyn pisteeseen asti kasvattajien ansiota. Temperamentti ja luonnollinen aggressio selittävät paljon, varsinkin uhmaiässä.

Minut on aiottu räjäyttää dynamiitilla, tappaa jne. Poika oikein mässäili oppimillaan sanoilla, mistä lie oppinutkaan. Se on ohimenevää, usko pois.

päästelee myös suustaan vaikka mitä. Enkä ole ollenkaan huolissani. Ja meillä ainakin sanavarasto on kerääntynyt enemmän saduista kuin tv:stä anti. Ei stressata. Onhan tässä jo neljässä vuodessa opittu, että näitä vaiheita tulee ja menee :) Eikö?

aikoja ;o) Odottakaas kun ne kasvaa murrosikään ja yrittää haastaa iskää fyysisesti. Missä on poikia useampi, odotettavissa melko pian kukkotappelu, tämä on nähty monet kerrat, jo melko pientenkin poikien kanssa. Samaten jossain vaiheessa tulee tuo isän uhmaaminen ja haastaminen.



Rasittavia nuo kuumakallet, meillä on niitä kaksi. Tyttöön verrattuna kielenkäyttö ja uhittelu aivan eri sfääreissä. Päiväkodissa lohduttivat, että kyllä niistä ihan kunnon miehiä on kasvanut heidänkin kovakalloisimmista hoidokeistaan.



Ajatellaan vaikkapa että tuskin niistä tulee itkeskeleviä homppeleita, vaan Miehiä. Tosin ei olisi paha paikka vaikka tulisi homppeleitakin, jos nyt pääsisi helpomalla ;o)

ja sitten ihmetellään kun tilastoista luetaan perheväkivallasta.

Vierailija:

Ei tarvitse kokea tuollaista verbaalista väkivaltaa, minkään ikäiseltä.

Terv poikien äiti, joka muistelee omaa murkkuikäänsä. huh mitä tekstiä tuli ladeltua etenkin äidille!

PS. mun pojat ei ole uhanneet tappaa, polttaa jne meitä, muuten on kyllä uhoa löytynyt aikoinaan.

matsaaminen on toisiinsa rinnattavissa?



Poikien tappeluissa kohtaa kaksi samanvertaista, ja perheväkivallassa alistetaan heikompaa sairaasti. Tällaiseen käytökseen syyllisiä voidaan etsiä sitten vaikka sieltä lapsuuden kodin kylmästä äidistä, tai poissaolevasta isästä tai mistä muusta kliseestä tahansa...

MEhän emme vastusta väkivaltaa yleisesti vaan vain naisiin kohdistuvaa väkivaltaa

tappelu alkaa, että niistä kehittyy kunnon miehiä, ja saadaan skabaan selkeä ratkaisu.

Onko poika nähnyt sellaisia tv-ohjelmia tai pelejä, jotka eivät hänen ikäiselleen ole sallittuja tai kuunnellut isompiensa juttuja? Kyllä meidänkin 4-vuotias tytär (tähän asti ollut kiltti kuin enkeli) on alkanut suuttuessaan käyttämään rumia ja kamaliakin ilmaisuja (yksi päivä huusi raivoissaan että mä tapan teidät kaikki), mutta en minä nyt niistä kovin huolissani ole, olen vain sanonut että tuo kuulostaa kovin ikävältä enkä halua tuommoisia sanoja hänen suustaan kuulla.

Öööööö...minun esikoinen 4 vuotiaana alkoi hoidossa puhua että tällaisia: Pikkuveikka voisi lentää taivaaseen, tapan pikkuveikan niin että se lentää taivaaseen.

Tätä sitten kysyin kerran koulussa kun oli neljän opettajan yhteistunti ja lastentarhanopettajapa hyökkäsi silmilleni väittäen että lapseni on sairas! Psykologi tosin tuli väliin ja teki täysin järkevän selonteon mistä nuo puheet johtuivat. Nyt kerron vähän taustaa...

Meidän naapurista menehtyi yllättäen 30 vuotias kahden pienen lapsen äiti ja oma poikani leikki tämän edesmenneen äidin lasten kanssa, lapset käsittelivät kuolemaa juuri näillä Lentää taivaaseen käsitteillä, pilven reunalta katsellaan, ja arkku laitettiin maahan isoon kuoppaan ja multaa päälle.

4 vuotias lapsi käsitteli kuoleman ikäisensä tasoisella tavalla ja se taivaaseen lento oli lapselle sellainen käsite että sitä vain käytti jos pikkuveljen kanssa tuli riitaa.

Nyt tämä esikoiseni on hyvin rauhaa rakastava, toiset huomioon ottava nuori 13 vuotias miehen alku.

Muutama lisävastauskin on tullut. Kiitos niistä.



ap.

mutta jos asia painaa mieltäsi, varaa aika neuvolapsykologilta tai vastaavalta.

Omilla lapsillani tuollaista on esiintynyt vain aika lievänä. Mutta kun olin 19-vuotias (asuin vielä vanhempien luona), 4-vuotiaalla pikkuveljelläni oli ihan samanlaista touhua: " tappouhkauksia" , kiroilua ym. Hän sai myös hirveitä raivokohtauksia. Meillä oli todella tasapainoinen koti, järkevät kasvatusperiaatteet, ihanat vanhemmat, äiti lisäksi ammattikasvattaja. TV:stä pikkuveli katsoi vain " Puoli kuusi" ja Pikku Kakkosen.



Äitiäni asia vaivasi niin, että hän halusi varmuuden vuoksi psykologin arvion veljestäni. Psykologi totesi, että ihan normaali lapsi on kyseessä, joskin ikätasoaan edellä useimmissa asioissa (motoriset taidot, päättelykyky, keskittyminen, puheilmaisu, osasi jo lukea ym.). Psykologi sanoi, ettei yksikään lapsi voi olla erinomainen kaikessa, ja veljelläni vain olivat tietyt sosiaalisen puolen taidot (kuten itsehillintä) vähän kehittymättömiä sen vastapainona, että hän muissa asioissa oli tavallista " parempi" . Niinpä tuo sinänsä tavanomainen uhoamisen kausi tuli veljellä poikkeuksellisen voimakkaana. Neuvona oli mm. se, ettei asiasta tehtäisi liian suurta numeroa, paheksuttaisiin mutta ei varsinaisesti rankaistaisi ym.



Ajan kanssa tuo meni itsestään ohi. Nyt veljeni on 23-vuotias jopa poikkeuksellisen hyväkäytöksinen nuorimies.

meidän vajaa 4 v myöskin juttelee välillä aika hurjia, puukot heiluu ja lyönnit lentelee puheissa. Mutta olen ottanut sen ihan rauhallisesti, välillä vähän toppuuttelen juttuja että tietää ettei lyöminen yms. ole hyväksyttävää. Ei muuten esim. pari vuotta isomman veljensä kanssa edes tappele, ihan rauhallinen taapero. Kyllä kai se on sellaista hurjien ja pelottavien asioiden käsittelyä ja haltuunottoa, en ole ollut huolissani. Välillä paijaa ja pusii, välillä uhkaa puukottaa. Sellaista se on.