Enkö minä ole tarpeeksi?
Luulen, että mies on ensimmäisen avioliiton jälkeen vain tyytynyt minuun ja tekee kaiken siksi vasemmalla kädellä hutaisten.
Esimerkiksi kosi minua rivitalon pihassa. Ei mitään lisänä. Totta kai olin kosinnasta onnellinen, mutta nytkin tulee pala kurkkuun muistosta. Olisin ollut onnesta soikeana, jos olisimme kävelleet vaikka rannalle ja mukana olisi ollut kolmen euron pienet kukat ja vaikka suklaalevy.
Häät olivat todella pienet maistraattihäät. Mies meinasi aluksi, että voisiko hän käyttää ekoissa häissä päällään ollutta pukua. Eli meidän häihin ei olisi halunnut hankkia edes pukua. Onneksi sopiva löytyi, ja mies kyllä hävitti vanhan pukunsa kierrätykseen. Näitä asioita tulee vuosien varrella lisää ja lisää, jotka vaivaavat.
En sano, että haluaisin mitään prinsessakohtelua, mutta toivoisin vain jotakin elettä tai sanoja, jotka saisivat minut tuntemaan oloni erityiseksi tai rakastetuksi. Kyseessä ei ole myöskään raha, koska tulen iloiseksi vaikka suklaapatukasta.
Tiedän, että aiemmat hänen kosintansa ja häänsä olivat hienoja. En itse välitä isoista juhlista tai huomion keskipisteenä olemisesta, mutta enkö ole minkään erityisen arvoinen? Mies kyllä tietää makuni, toiveeni ja haaveeni kaikessa, mutta en ansaitse mitään. Edes hääpäiviämme mies ei välitä viettää, vaikka mainosti olevansa romanttinen. Käytös muuttui vielä enemmän, kun menimme naimisiin kahden vuoden yhdessäolon jälkeen.
Ihminen, joka aluksi sai minut tuntemaan olevani maailman onnekkain, saakin minut teoillaan nykyään päivittäin tuntemaan oloni arvottomaksi. Käytännössä yritän nyt vain elää omaa elämääni, ja poimia rusinat pullista niistä hyvistä hetkistä mitä välillä on.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Aika moni ei halua tehdä valtavaa spektaakkelia enää toisissa häissä, kun eka spektaakkeli päättyi kirpeään avioeroon.
Mutta voisit varmaan kertoa hänelle miltä sinusta tuntuu
Usein miehet tuntee kyllä voimakasta rakkautta vaikkapa koskessa ja ajattelevat, että se tunne riittää ja että se palo on automaattisesti molemminpuolinen siinä hetkessä, oltiin sitten autotallissa tai rannalla. Eivät sitten ymmärrä mitä se 3e ruusupuska siihen toisi lisää
Olen yrittänyt sanoa, johon mies toteaa käytännössä, että asia ei ole näin. Yrittää kyllä tunnepuolellakin lohduttaa, mutta en oikein usko.
Tuntuu, että enää ei ole mitään puhuttavaa
Joo noinhan se menee, se toinen vaimo on toinen vaimo. Eka oli eka.
Kannattaisi avioitua aina vaan niin että molemmat on joko toisilleen ensimmäisiä tai molemmat uudella kierroksella.
No toivottavasti miehellä ei sentään ole lapsia sieltä ekasta liitosta...
Vierailija kirjoitti:
No toivottavasti miehellä ei sentään ole lapsia sieltä ekasta liitosta...
On kaksi lasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toivottavasti miehellä ei sentään ole lapsia sieltä ekasta liitosta...
On kaksi lasta
No niin ja sulla ei yhtään vai?
Eka oma auto, eka oma koti...
Ensimmäinen on aina erityinen.
Ei kannata avioitua sellaisen miehen kanssa joka on ollut jo aiemmin naimisissa. Itse en ole ollut ja jos kumppani ei olisi ollut voisin mennä naimisiin,jos olisi ollut aiemmin niin en menisi toiseksi vaimoksi.
Eikö ole aika nöyryyttävää tehdä tuollaisia isoja asioita miehen kanssa joka on jo kokenut sen kaiken aiemmin? Ja joka teki kaiken ns. paremmin sillon ensimmäisellä kerralla? Enää ei viitsi nähdä vaivaa? Johan ne jutut on koettu jo...
Jos olet ap suht nuori vielä, etsi toinen mies, sellainen joka haluaa elää sun kanssa ns. ykkösluokkaa eikä tarjoa pelkkää sekundaa koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole aika nöyryyttävää tehdä tuollaisia isoja asioita miehen kanssa joka on jo kokenut sen kaiken aiemmin? Ja joka teki kaiken ns. paremmin sillon ensimmäisellä kerralla? Enää ei viitsi nähdä vaivaa? Johan ne jutut on koettu jo...
Samaa mietin. Ite en pystyis elämään noin. Tuntisin itseni ikuiseksi kakkoseksi. Ja varmaan se eka vaimo oli se jättäjä ja mies vaan tyytyi seuraavaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole aika nöyryyttävää tehdä tuollaisia isoja asioita miehen kanssa joka on jo kokenut sen kaiken aiemmin? Ja joka teki kaiken ns. paremmin sillon ensimmäisellä kerralla? Enää ei viitsi nähdä vaivaa? Johan ne jutut on koettu jo...
Samaa mietin. Ite en pystyis elämään noin. Tuntisin itseni ikuiseksi kakkoseksi. Ja varmaan se eka vaimo oli se jättäjä ja mies vaan tyytyi seuraavaan.
Mies itse läksi, kun ex-vaimo petti vuosia selän takana
Tyytymättömyys on naisen perusolotila.
Kyse on päinvastaisesta eli olet tarpeeksi.
Aika moni ei halua tehdä valtavaa spektaakkelia enää toisissa häissä, kun eka spektaakkeli päättyi kirpeään avioeroon.
Mutta voisit varmaan kertoa hänelle miltä sinusta tuntuu
Usein miehet tuntee kyllä voimakasta rakkautta vaikkapa koskessa ja ajattelevat, että se tunne riittää ja että se palo on automaattisesti molemminpuolinen siinä hetkessä, oltiin sitten autotallissa tai rannalla. Eivät sitten ymmärrä mitä se 3e ruusupuska siihen toisi lisää