Jos pelkäät kävellä pimeällä vaikka on katuvalot, mikä on syy?

Heikko hämäränäkö, saatan astua harhaan.

Tällä seudulla kuljeskelee päivälläkin sen näköistä porukkaa, että pelottaa. Entä yöllä sitten. 

Katuvalot, mutta silti alueella liikkuu petoeläimiä. Pienet vainoharhat iskee pimeällä 

Vierailija kirjoitti:

Vuodesta 1995 asti on Suomessa väkivalta lisääntynyt. Joka vuosi menee vain pahempaan päin.Uudet tulokkaat eivät sopeudu. Tämä ei ole heidän kulttuuriaan.

Entä suomalaisten sekoilu? Alkoholi?

Ei ole katuvaloja, ei katujakaan vaan maantie, metsäteitä ja -polkuja. Yksin en enää kävelylle lähde, en päivällä, enkä pimeällä. Syy on yksinkertainen eli täällä on karhuja ja karhunpentuja. Ennen oli toisin ja tein 5-10km lenkit lähes päivittäin. Ehkä hankittava iso koira kuten naapuri teki. 

En ole vielä ystävystynyt paikallisen nallepopulaation kanssa. Myös susia on lähistöllä nähty.

Sudet ei kaihda katuvaloja.

Lenkkeilen otsalampun valossa ja kuutamolla ilman lamppua. Rakastan pimeyttä ja olo on turvallinen, sillä täällä ei ole suurpetoja, ei outoja hiippailijoita tai yleensäkään ketään muita kuin minä ja 3 koiraani. 

Vierailija kirjoitti:

Tällä seudulla kuljeskelee päivälläkin sen näköistä porukkaa, että pelottaa. Entä yöllä sitten. 

Sama täällä.

Vierailija kirjoitti:

Sudet ei kaihda katuvaloja.

Ihmistä sen sijaan hyvinkin usein. 

Naiselle se syy pelkoon on miehet.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole katuvaloja, ei katujakaan vaan maantie, metsäteitä ja -polkuja. Yksin en enää kävelylle lähde, en päivällä, enkä pimeällä. Syy on yksinkertainen eli täällä on karhuja ja karhunpentuja. Ennen oli toisin ja tein 5-10km lenkit lähes päivittäin. Ehkä hankittava iso koira kuten naapuri teki. 

Oletko halunnut joskus muuttaa paikkaan, jossa uskaltaa kävellä päivällä tai illalla. Entä kulkunen välillä. Mikä olisi ratkaisu. Entä ovatko autot ja rekat riski maantiellä.

Miehet, ei koskaan tiedä mistä tulee joku puskajussi.

N22

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole katuvaloja, ei katujakaan vaan maantie, metsäteitä ja -polkuja. Yksin en enää kävelylle lähde, en päivällä, enkä pimeällä. Syy on yksinkertainen eli täällä on karhuja ja karhunpentuja. Ennen oli toisin ja tein 5-10km lenkit lähes päivittäin. Ehkä hankittava iso koira kuten naapuri teki. 

Oletko halunnut joskus muuttaa paikkaan, jossa uskaltaa kävellä päivällä tai illalla. Entä kulkunen välillä. Mikä olisi ratkaisu. Entä ovatko autot ja rekat riski maantiellä.

Asiat oli toisin vielä muutama vuosi sitten eli nallet eivät tulleet pihoihin, eikä niiden määrä ollut sitä suuruusluokkaa kuin nykyisin. Olusiko tullut aika kannanhoidolliseen metsästykseen? Rekkoja täällä ei juurikaan näy, autoja vähän ja parin isännän traktorit joilla "rengit" ajavat kuin päättömät eli lujaa pitää päästä. Nuo eivät kuitenkaan ole mikään riski jos älyää hypätä tienpenkalle turvaan. Minnepä minä kotootani muuttaisin kun olen täällä koko aikuisikäni asunut. Hyvä paikka, kaunis ja rauhallinen, mutta jotain tarttis karhujen yhä kasvavalle määrälle tehdä. Harva täällä uskaltaa enää marjastamaan tai sienestämään lähteä. Kulkunen ja muu äänen pitäminen toimii ja on toiminut normaalitilanteessa eli karhu kyllä ihmistä väistää, mutta nyt niiden luontainen ihmispelko on kovaa kyytiä katoamassa. Toisaalta, kilikellot ja kesäillan valssin veisaaminenei auta jos jää emon ja pentujen väliin. Naapurin riistakamerassa oli vast'ikään näkynyt 2 pentua, eikä ne tosiaan ole paikkakunnan ainoat nallelapset. 

Vierailija kirjoitti:

Sudet ei kaihda katuvaloja.

Ei ne sudet joita minä pelkään.  Ilman katuvaloja on turvallisempaa, ne ei näe minua ja pysyn piilossa.

Mutta  totta puhuen kyllä pelkään usein ihan valoisallakin esim. lenkkipolulla.  Jos ei näy ketään muuta missään suunnassa ja joku tyyppi tulee vastaan niin kyllä se kylmät väreet nostaa selkään.  Kun menee ohi niin koko ajan odottaa että kohta se käy kiinni.  On niin inhottavia kokemuksia ihan koko sen iän ajalta kun alkoi naiselta vähänkään näyttää.  En viitsi kertoa koska tämä poistetaan heti (vaikka poistetaan kuitenkin) muttta ihan rikoosen tunnusmerkit omaaviin tilanteihin olen joutunut.

Luonnon eläimiä en todellakaan pelkää. Kunka monta naista on sudet tai karhut tappaneet  tänä vuonna tähän mennessä?  "Suomessa kuolee väkivaltaisesti noin 30 naista joka vuosi. Surmaaja on tyypillisesti läheinen usein se kaikista läheisin ihminen."    

Ja kyllä ihan maksamakkaran väriset on olleet asialla, jopa hyvinkin tuttuja joukossa.

Ei mulla ole yhtään järkevää syytä, mutta pimeys saa kai liskoaivot aktivoitumaan ja vainoharhat valloilleen. 

Pimeyshän tuo turvaa. Yhtä pimeää se on sille mahdolliselle uhallekin. Joku raiskari hyökkää, niin sujahtaa vain pimeään metsään, tuskin niillä mitään koiran hajuaistia on jolla sieltä löytää 😄 ja toiseksi voi sillä vastapuolellakin olla mielikuvitus, joka alkaa kummitelemaan.

Metsässä ja muualla en pelkääkään,lähiössä pelkään just niitä ihmisiä . 

En pelkää täällä metsässä petoja eikä pimeällä liiku ihmisiäkään Pelkään enemmän salakavalia kuoppia, juurakkoja ja törröttäviä oksia. Ei aina auta otsa- ja taskulamputkaan, sen verran monta kertaa olen itseäni kolhinut, että tässä iässä kun ei ole enää nuori ja vetreä, on pakko alkaa olla tosi varovainen.

Yöllä liikkuu enemmän epämääräistä porukkaa.