Annatko puolisollesi tehtäviä? Kummin toimia?

Meillä olisin antanut tehtävät ja olisi ehkä jopa kirjoitettu ne lapulle. Mutta miehellä onkin adhd ja on yhdessä sovittu tällainen toimintatapa. Muuten ei elosta tulisi mitään.

Mä antaisin tuollaiselle miehelle tasan yhden tehtävän. Etsiä uusi asunto itselleen.

Taas tunnen pienen kateuden piston sisälläni. - Mitä nämä vätykset (miehet) ovat tehneet, että ovat saaneet mahdollisuyden olla ja elää parisuhteessa? Varmaan paljonkin. Mutta mitä minä teen väärin kun en saa siihen mahdollisuutta? - Kun tuskin mahdollisuuksiani lisään halveksimalla naisia tai uhriutumalla.

Tuskin silläkään, että lyön laimin niin läheusistä kuin ympöristöstäni välittämisen ja huolenpidon. Mutta en toisaalta näitä asioita osaa msinostaa, kun ne on minusta, itsestään selvyyksiä....

Vaan mitä sitten? 

Minä olen mies ja meilläkin nainen on se touhukkaampi osapuoli. Kyllä minäkin oma-aloitteisesti teen kotitöitä, mutta enemmänkin sellaisena tasaisena virtanta ja puolisoni usein haluaa rykäistä kaiken kerralla kuntoon.

Silloin, kun hänelle tulee sellainen kohtaus, niin usein hän luettelee mitä kaikkea aikoo tehdä ja pyytää minua tekemään hommat x, y ja z. En ota sitä mitenkään pahalla. Kyllä sinäkin voit mielestäni pyytää heppuasi tekemään oman osansa.

Lisäänpä vielä, että jos mies olisi illalla vastaanottanut meidät iloisesti ja kertonut, että olipa kiva vapaapäivä. Kävi lenkillä, nautti auringosta, otti pitkät päikkärit ja katsoi koko tuotantokauden tosi mielenkiintoisesta sarjasta, niin tämä olisi ollut minulle erittäin fine! Päivä hyvin käytetty. Mutta kun tämä kehtaa valittaa, että ei ole ollut mitään tekemistä ja että on ollut kauhean tylsää, niin ei hyvä.

Ap

Miehelle on annettu roskista huolehtiminen, tiskikoneen tyhjennys, imurointi välillä ja renkaiden vaihto. Ja aina saa olla sanomassa, että voisitko viedä roskat...vastaus no onks ne taas muka täynnä... Tyhjennätkö tiskikoneen, että saan likaiset tilalle...piti tyhjentää jo eilen

Ai niin, ja pesee omat vaatteensa ja aina saa pyytää viikon kuivatuksen jälkeen, että tyhjennätkö kuivaustelineen, että saan muut pyykit kuivumaan.

Tätä se on, kun kotona ei ole velvoitettu mihinkään.

Ydinkysymys lienee nyt se, että miksi ihmeessä teit eilen kaiken tuon? Ja mitä siivoamista on keittiössä, jota ei ole edes päivän mittaan käytetty?

Tuo kaikki luettelemasi oli asioita, jotka sinä katsoit juuri tuossa hetkessä tehtäviksi, joten miksi miehen olisi pitänyt ne puolestasi tehdä?  Roskat olisi voinut ottaa jo aamulla matkaansa, kun lähtit ulos jne. eli kyse on nyt enemmänkin siitä, että sinä haluat tietyt asiat tapahtuviksi, mies ei pidä niitä olennaisina ja kun mies ei osaa lukea ajatuksia, sinä suutut.

Tunnusta pois, eniten sinua risoo se, että jouduit käyttämään päiväsi lapsen harrastukseen eikä itseesi. Mielellään olisit sinäkin maannut sohvalla huomataksesi, että mitään katastrofia ei tapahdu, vaikka koko ajan ei keksi töitä.

Mitäs jos ehdottaisit että olisiko tänään sun vuoro viettää päivä ittes kans miten haluat ja mies huolehtii kodin ja lapsen?

Sopikaa säännöistä etukäteem ni vältytte jälkikäteen riidoilta.

😆PS. Ja jätä se sika!😂

Vierailija kirjoitti:

Taas tunnen pienen kateuden piston sisälläni. - Mitä nämä vätykset (miehet) ovat tehneet, että ovat saaneet mahdollisuyden olla ja elää parisuhteessa? Varmaan paljonkin. Mutta mitä minä teen väärin kun en saa siihen mahdollisuutta? - Kun tuskin mahdollisuuksiani lisään halveksimalla naisia tai uhriutumalla.

Tuskin silläkään, että lyön laimin niin läheusistä kuin ympöristöstäni välittämisen ja huolenpidon. Mutta en toisaalta näitä asioita osaa msinostaa, kun ne on minusta, itsestään selvyyksiä....

Vaan mitä sitten? 

Jos nyt oikein ymmärsin kirjoituksesi, niin sinä olet mies joka haluaisi päästä parisuhteeseen. Kannattanee tehdä aiheesta oma ketjunsa, kun se menee aika kauas tästä aloituksesta.

Joskus väsyttää vaikka ei tekisi mitään. Itselläni on esimerkiksi sellainen työ, että ihan fyysinenkin palautuminen vaatii vähintään päivän. Jos valittelisin väsymystä vapaapäivänä ja puoliso alkaisi mielenosoituksellisesti riehua kotitöiden parissa, omapahan olisi asiansa. 

Meillä on itsestään selvää, että se kumpi on kotona hoitaa ruuan.

Mitä muuhun siivoukseen/arkiaskareisiin tulee, niin vaihtelevasti tekee. En anna työlistoja, mutta kun itse teen niin kyllä mä samalla pyydän, että "veisitkö roskat" tai "laitatko pyykit" ja ihan mielellään silloin tekee.

Yritän välttää puhdasta käskyttämistä mutta joudun tekemään työt näkyviksi ja ehdottamaan. "Hei tuota puhdasta pyykkiä on kasaantunut taas ja mä en millään tänään niitä ehdi laittaa, luuletko että ehtisit tänään...?" tai "Ois kyllä hyvä jos tänään ehtis imuroida, mitä luulet, voisitkohan...?". 

Sit jos mies sanoo että "mä kyllä aattelin tänään vaan huilata, eikö nuo ehdi huomennakin?" niin tiedänpähän mitä odottaa kotiin tullessa eikä tule pettymystä. 

Tottakai. Tärkeintä on kaupassakäynti kun se ei aina itsestään tapahdu vaikka olisi vuoronsa.

Ei ole miestä koska minulla on kaksi lasta joiden totaali yh olen, isää ei siis kuvioissa, enkä halua enää yhtään lasta lisää. Meillä on kiva kolmen hengen perhe, ja lapset kasvatan, sekä tytön että pojan kunnon kansalaisiksi toiset huomioon otttaviksi ja sitä he jo ovatkin.

En kyllä ymmärrrä miksi naiset hankkii tuollaisia ylimääräisiä säkkejä ja taakkoja perässään vedettaviksi?  Eihän noista ainakaan mitään iloa tai hyötyä ole!  Kamala ajatus että tulisin kotiin ja joku veltto kasa lösöttäisi sohvalla ja kaikki huushollin asiat yksin minun harteillani!  

Minun pojastani ei tule miestä jota saa vetää kuin löysää matoa perässään ja komennella ja määrätä.  Hänestä kasvaa taatusti oikea mies,  reipas, tarpeen tulleen omillaan toimeen tuleva. Elämässään eteenpäin pyrkivä.  Molemmat koulutan niin pitkälle kun päätä ja halua heillä riittää,  ja jos äitiinsä tulee niin riittäähän sitä.

Me istuttiin alas ja jaettiin tehtävät jotka pitää tehdä päivittäin/viikottain/kuukausittain. Sitten valitsimme siitä listata itsellemme mieluisimmat hommat. Ei tarvitse kysellä erikseen eikä tehdä listoja.

Kyllä sanon, jos muuten ei tapahdu mitään. Enkä tunne itseäni yhtään nalkuttajaksi. Kotihommat kuuluu molemmille. 

Vierailija kirjoitti:

Tottakai. Tärkeintä on kaupassakäynti kun se ei aina itsestään tapahdu vaikka olisi vuoronsa.

Ja siis meilä kun se maksaa joka käy kaupassa. Meillä ei sopimusta että maksaisin suurimman osan joten joutuu vähän kehoittamaan. Jos olisi yhteinen tili voisin toki käydä aina kun tarve. 

Mites teillä. Se käy kenellä rahaa tilillä hehheh? Entäs jos toinen laittaa säästöön tonnin ja sanoo ei ole rahaa enää tilillä ja toinen ei? 

Niiniin järkevä mies tekeekin noin että se tuhlarieukko ei pääse ostamaan rahoillaan turhia ruokia. Eka niihin sanoo miehen puolustajat.

Meillä ei kotitöistä riitaa. Teen suurimman osan ja ei itseäni haittaa. Jos haluaa paremmat siivoukset saa itse hoitaa ne.

Lattian lakaisustakin sanonut että se on hänen homma kun siitä aina tuli urputtamista että pari murusta jäänyt. Sanoin että kun itse on niin huolellinen hoitakoon itse lakaisut.

Vähän vielä yrittää urputtaa siitä, mutta muistutan että sovittiin että toi on sun homma. Itse hoidan mm. pyykit, ruuan laitot, tavaroiden järjestelyt, keittiön siivoukset lähes 90%. 

Onko nalkuttamista miehen pyytäminen kauppaan välillä, siis ostamaan ruokaa ja taloustarvikkeita? Jotkut zanoi, että on turhaa nalkuttamisra ja osoittaa että nainen on naurettavasti rahan perään? 

Mitä mieltä? Tuokin täysin go with the flow periaatteellanpitäisi mennå?