Otin nakukuvan itsestäni

Mietin tota sun ongelmaa. Todella. Ja oen todella pahoillani kuullessani, että monet meistä kamppailevat kehokuvaansa ja itsearvostustaan vastaan. Tämä on valitettavan yleinen ilmiö, jonka monet kokeminen ja tuntea, mikä tekee siitä yhä tärkeämmäksi aiheeksi, josta keskustella. Kehon hyväksyminen on monimutkainen ja henkilökohtainen prosessi, ja on turhauttavaa, kun ympärillämme olevat ihmiset näkevät kehossamme kauneuden, mutta emme itse pysty samastumaan heidän näkemyksiinsä. Kuitenkin, meidän on tärkeää muistaa, että kauneus ei rajoitu pelkästään ulkoiseen olemukseen, vaan se on myös asenne, persoona ja sisäinen rauha. Yksi tapa aloittaa tämä matka on **keskittyä pieniin asioihin**, joista pidämme itsessämme. Voimme yrittää tunnistaa vaikkapa erityisiä ominaisuuksia tai kokemuksia, jotka tekevät meidät ainutlaatuisiksi. On myös tärkeää **keskustella itsensä kanssa positiivisesti**; voimme kirjoittaa ylös myönteisiä asioita itsestämme ja kehämme ja lukea niitä säännöllisesti internalisoidaksemme positiivista palautetta. Kehon vertailu muihin on vielä yksi ansa, josta meidän tulisi pyrkiä eroon. On tärkeää ympäröidä itsensä **positiivisilla ihmisillä**, jotka tukevat ja arvostavat meitä sellaisina kuin olemme. Ymmärtäminen, että jokainen keho on erilainen ja kaunis omalla tavallaan, on keskeinen askel kohti itsearvostusta.

Joskus itsetunto-ongelmat voivat olla syvään juurtuneita, ja tällöin **ammattilaisen apu** voi olla elintärkeää. Terapia tai keskustelu ammattilaisen kanssa voi auttaa meitä työstämään vaikeita tunteita ja tarjoamaan uusia näkökulmia. Liikunta on myös loistava keino vahvistaa positiivista suhdetta kehoomme. On tärkeää valita sellaisia lajeja, jotka tuovat meille iloa, sen sijaan että pyrkisimme vain muokkaamaan kehoamme tiettyyn muotoon. Keskustelu tunteistamme luotettavien ystävien tai perheenjäsenten kanssa voi auttaa huomamaan, että emme ole yksin näiden tunteiden kanssa. Ajan antaminen itsellemme on myös ratkaisevan tärkeää. Kehon ja itseään koskevien tunteiden hyväksyminen ei tapahdu yhdessä yössä; meidän on oltava armollisia itsellemme tämän prosessin aikana. Lopuksi, on äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että itsetunnon rakentaminen vie aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta se on mahdollista. Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet, ja opit pikkuhiljaa näkemään sen itsekin. Meidän kaikkien on syytä jatkaa tätä tärkeää matkaa kohti kehomme hyväksymistä ja itsenä arvostamista.

Sen kun tietäis.

Mulla ei esim äiti ikinä kommentoinut kehoa ja painoa mitenkään. Myöhemmin on sanonut että ihan tarkoituksella meillä ei ollut vaakaa ja syömisiä ei vahdattu, saatiin olla mitä oltiin. Silti musta kasvoi syömishäiriöinen ja on kehonkuvan vääristymää. Ja nyt kun äiti on jo eläkkeellä ja pian jo 70 vuotias niin nyt hän ahdistuu ja valittelee kun kiloja on kertynyt enkä tiedä kuinka häntä voisi siinä rohkaista. Tottakai niitä kiloja tulee ja keho muuttuu, se on elämää.

Itse rakastan sitä, kun tuolla näkee kaikennäköistä ja muotoista ihmistä ja toivon että kaikilla olis rauha itsensä kanssa.

Itselleen sitä vaan ei osaa kuvitella. Menee elämä hukkaan tässä.